Siis olen joskus kehittänyt 120 filmiä mutta en kertakaikkiaan muista siitä mitään (noin kaksi tai kolme rullaa). Kinofilmin kehitys ja kuvan vedostus onnistuu kyllä ja se taitaa olla ytimenjatkeessa muistissa. Mutta nyt aattelin koittaa itse kehittää 120 filmin. Siis kyse on mustavalko filmistä. Yritin tehdä mielikuva harjoitusta ja mielikuvat tyssähti siihen että kuinka filmistä otetaan se paperi pois? Alkaako filmi paljon myöhemmin kun paperin pää ja lähteekä se paperi helposti pois ja onko sen kanssa otettava muita asioita huomioon? Eikös se muuten mee kuten kinossakin kun vaan muistaa kehitettäja kiinitettä laittaa sen verran ettei osa filmistä ole ilmassa. No sitten myöhemmin vedostuksessa tulee eteen tämä moniastepaperi jota en myöskään ole käyttänyt. Eiköhän sekin opi. Ainakin pimiössä oli aika selkeet talukot suodatinarvoilla ja jyrkkyyksille. Saas nähä tueeko tästä mitään. Nyt meinaan kokeilla vaan. Jos saan kuviakin aikaseksi laitan niitä tännekkin asti sitten.
Vs: 120 filmin kehityksestä ei siinä mitään vallan kummaa ole. Niistä rullafilmin taustapapereista saa tehtyä hyviä valotiivisteitä pimiön oven ympärille.
Vs: 120 filmin kehityksestä 120 filmissä taustapaperia on alussa pitkään, ennen kuin filmi alkaa, kameraa ladatessa. Samoin kun filmi laitetaan spiraalille, saa jonkun aikaa rullata, että vastaan tulee se filmin pää. Eli filmin molemmissa päissä on pelkkää taustapaperia. Spiraalille saamisesta lähtien tuo on sama homma kuin kinolla, myös vedostettaessa. Tarvitset vain koneen, jolla pystyy 6x6 ruutua (kun sulla kai se kuvakoko on) tekemään ja negapidikkeen ja objektiivin jotka sopivat tähän hommaan, siis yleensä n. 80mm suurennuskoneobjektiivi. Moniastepaperi menee varmaan hyvin niillä taulukoilla ja kannattaa alottaa vaikka jyrkkyydestä 2 tai 2½ ja siitä tarvittaessa muuttaa suodatuksia.
Vs: 120 filmin kehityksestä Eikös tuossa http://kameralaukku.com/forums/smf/http ... ic.php?t=1"]http://kameralaukku.com/forums/smf/http://code.mediadrive.fi/phpbb/viewtopic.php?t=1 threadissa ole jonkinmoisia vinkkejä purkitukseen. Itse käytän esihuuhtelua rullafilmille. Tosin olikos niin, että ilford ei suositellut tuota filmeilleen. Mutta enpä ole moisista suosituksista välittänyt.
Vs: 120 filmin kehityksestä Jukka (Usagi) muistaakseni kertoi ainakin, ettei Ilford suosittelisi, koska vedenpehmennysaine menee hukkaan. Tuskin tuolla on väliä lopputuloksen kannalta, mutta esihuuhtelu pidentää ainakin vähän kehitysaikoja, koska kehite pääsee imeytymään filmipohjaan hitaammin, kun sielä on jo vettä. Tämä voi olla toivottua erityisesti silloin, kun kehitysaika muuten olisi kovin lyhyt, jolloin voisi pelätä epätasaista kehittymistä.
Vs: 120 filmin kehityksestä Kävitkös Ollin kurssin kesällä? Jos kävit, niin pitäisihän sinun tietä, että tuohan on suorastaan kerettiläistä puhetta Ensin suodatus jyrkkyydelle 0 - 1 ja haetaan huippuvalojen sävyt kohdalleen valotusaikaa säätämällä. Sitten jyrkkyyttä säätämällä varjot kuntoon. Dodge & burnilla sitten paikallisesti sävyt kuntoon.
Vs: 120 filmin kehityksestä Hmm kyllä meillä haettiin mielestäni just kakkosasteelle suodatus. Voi ehkä olla, että muistan väärin, mutta mielestäni näin. Mutta tosiaan, "loivalla" (tai keskijyrkkyydellä 2) vaaleille kohdille valotusaika, sitten tumma pää kuntoon jyrkentämällä tai loiventamalla, jos tarvis.
Vs: 120 filmin kehityksestä Tais muuten olla, että kaikki tai melkein kaikki joutuivat suodatusta vielä kakkosesta jyrkentämään ja ehkä se niin keskimäärin meneekin. Ehkäpä toi 0 tai 1 on koettu turhan loivaksi lähtökohdaksi ja siksi lähdetään siitä kakkosesta. Toki jos pelkää, että menettää varjoista jotain, kannattaa katsoa vaikkapa valopöydällä, että missä kohti tummassa päässä vielä on yksityiskohtia ja jos suodatuksella 2 nämä ovat ihan mustaa, voi koittaa loiventaa. Itselläkin kyllä tuntuu että ennemmin joutuu suodatuksen nostamaan sinne lähelle nelosta, kuin että joutuisi kakkosesta laskemaan..
Vs: 120 filmin kehityksestä Omalta kohdalta jyrkkyys pyörii siinä 3 - 4,5 alueella pääsääntöisesti. Joskus harvoin käytän 2 - 2,5 jyrkkyyttä. Lienee Pyrocatin syytä/ansiota, koska tuo tekee mielestäni hieman loivia negoja.
Vs: 120 filmin kehityksestä Joo kiitos vinkeistä. Kyllä tää näillä hyvillä ohjeilla varmaankin onnistuu. Nyt vaan telefotosta tilaamaan litkut ja paperia. Sillä aikaa kun posti niitä tuo pitää valottaa se yks filmi. Poikani ovat taas innoissan kun pääsevät malliski jussipaidat päällä lämpöseen valokuva museoon. Muut tarvikkeet löytyykin ja se iskokoon suurennuskonekkin tuolta "lapuanpaukun" pimiöstä jonne meinaan mennä veivaamaan. Olen jo suunitellut tätä pitempään. Nyt se on ruvettava vaan hommiin. Eiköhän se tästä lähde vaikka alotus meinaa aina tihkaasta.
Vs: 120 filmin kehityksestä Muutama lempeyden ja rohkaisun sana vielä. Kun valot menee pois niin paperin repimisen jälkeen voi etusormella tunnustella kun filmiä rullaa auki. Filmin päästähän on melko todennäköisesti vielä ainakin kierros tyhjää joten hätää ei ole sitten kun se löytyy. Tuota kovempaa matskua sitten pujotellaan spiralille niin kauan kuin tulee y-risteys. 6 senttiä voi "nitkua" leveyssuunnassa mutta rutikuivalla spiraalilla tuskin ongelmaa tulee. Avattu päälipaperi ja tausta paperi yhtyy ja siihen kiinni teipattu filmi repäistään käsin irti. Purkki kiinni ja valot päälle. Eli etusormi tökkää ja y-risteys. hyvin se menee.
Vs: 120 filmin kehityksestä No kovin selkeästi ei ole tässä vielä mainittu että spiraalille laittaessa se filmin "loppupää" on teipattu paperiin kiinni ja muilta osin filmiä siis ei ole paperiin kiinnitetty. Mutta onko ihmisillä yleisesti tapana repiä tuo teippaus käsin irti? Itse aika monesti leikkaan vain saksilla filmistä kapean suikaleen siitä teipin juurelta. Saan samalla testipalan kiinnitettä varten ja eliminoin tahmean liimapinnan olemassaolon johon olisi mahdollisuus sössiä filmiä vielä siinä spiraalittamisen päätteeksi. Käytännössä mokaamisen mahdollisuus lienee aika pieni mutta tuo nyt on vaan tullut mulla tavaksi.
Vs: 120 filmin kehityksestä Irroitan filmin paperista repimällä varovasti tuon teipin irti filmistä. Sitten leikkaan kulmat filmistä pois. Kun olen ujuttanut pään spiraaliin, pidän huolta, että filmi kulee molempien käsien pikkurillin ja nimettömän välistä. Tällä tavalla filmi kulkee paremmin spiraalille.
Vs: 120 filmin kehityksestä Mä en oo tähän asti ikinä käyttäny saksia rullafilmin kanssa. En tiedä, en ehkä jaksa aloittaakaan, kun ei kuulemma haittaa värikemioillakaan se teipin mukanaolo. ;-)
Vs: 120 filmin kehityksestä Mun filmit suoraan puolalta - siis "loppupäästä" - spiraalille. Lähtökulmien leikkaus helpottaa kummasti ja kärkeä voi vähän taivuttaa ulospäin, jos on oikein pahasti rullalla. Kun teippi tulee näkyviin, leikkaan filmin poikki. Leikkaus siksi, että teippiä repiessä a) filmi voi taittua ja b) tuossa mainittiinkin staattinen sähkö, joka välähtelee nätisti teippiä irroitettaessa. Eikä tarvitse käsin koskea emulsioon tai taustaan missään vaiheessa. Korkeintaan reunoihin. Näin siis Jobon spiraalilla, johon jotkut filmit menee ihan työntämällä. Jotkut vaatii apuja spiraalin reunoilta, mutta silloinkin puola pysyy hyvin kämmenten välissä. Mikään ei edelleenkään voita vanhan filmin kanssa harjoittelua. Illan kun latailee teeveetä katsellessa eestaas, niin alkaa hoitua.
Vs: 120 filmin kehityksestä Kuvaidea: Ompeluseuranhenkinen miitti jossa äijät latailee silmät kiinni filkkaa kierukoille ja antaa toisilleen vinkkejä... DD
Vs: 120 filmin kehityksestä Sehän on tunnettu asia, ettei filmi kehity jos pitää silmät kiinni ;P [/quote] Olin kerran eräässä kanasanopistossa opettamassa valokuvausta parille ryhmälle. Vuorollaan kaikkien piti laittaa filmi spiraalille ja minä menin aina enskertalaisten kanssa pimiöön jos vaikka apuja tarvttaisiin. Eräs opiskelija oli kuuro ja hänellä oli viittomakielen tulkki. Yhtäkkiä kun tuli pimiön pimentämisen aika niin mulla välähti että kuinkas se viittomienen onnistuukaan pimeässä? sovittiin että menen seisomaan vierelle ja oppilas työntää spiraalin mulle, jos ongelmia tulee...kyllähän se sitten tullatupashtikin mun käsiin kun oli nihkeä spiraali ja 36kuvainen kinofilmi.....saatiin se kuitenkin loppuun ja yksi innokkaimmista oppilaista sai ruveta kehittäämään filmiään.
Vs: 120 filmin kehityksestä Eikös viittomista ole olemassa "murre", jossa käsi/sormet hiplaavat toisen kättä? Tosin siinä voisi opettajan, opiskelijan ja tulkin sormet mennä niin solmuun ettei filkkaa saada kierukalle. Tai ainakin sormenjälkiä olisi runsaasti?