Jostain vielä tuntemattomasta syystä tuppaa herkästi menemään alivalotuksen puolelle, kun tuolla isolla kuvaa. Tulikin mieleen, mahtaisiko ainakin jossain tapauksissa selitys löytyä tuosta otsikon aiheesta. Näinpä minulla olisi "ison" omaaville muutama kysymys. Onko olemassa mitään helppoa nyrkkisääntöä, miten lähelle voi maksimissaan tarkentaa, jotta tätä valotuksen kompensointia ei tarvitse harrastaa? Tämä siten esim. käytetyn polttovälin funktiona? Tuolta muilta sivuilta löytyi kyllä paljonkin informaatiota, mutta en pikaisesti ainakaan löytänyt mitään kovin helppoa. Eikä yleensä ole taskulaskinta mukana kun näiden kameroiden kanssa pelaa. Jos siis minulla on 135mm lasi (4"x5"), missä suunnilleen kulkee tarkennuksen suhteenraja max. puolen aukon korjaukselle tms??
Vs: Bellows factor Yleisesti hyväksytty raja on 1/10, jolloin valotuksen muutos on niin vähäinen, ettei sitä tarvitse käytännössä huomioida. Tähän ei vaikuta se, kuvataanko kinofilmi- tai palkkikameralla. Esim. täältä saat lisää tietoa, jos tykkäät laskemisesta: Lähikuvaus - valotus Lähikuvaus
Vs: Bellows factor Ilman matematiikkaa tuosta selviää sillä nyrkkisäännöllä, että kun palkeen vetämä on polttovälin verran niin kuvaussuhde on 1:1 ja valotusta pitää lisätä 2 aukkoa. Merkitse kameraasi äärettömän paikka käyttämälläsi opiskalla siten, että pystyt arvioimaan vetämän, kun olet tarkentanut kohteeseen. Jos opiska on puolen polttovälin päässä merkkipisteestä lisää yksi aukko valotusta, neljänneksen niin puoli aukkoa. On osoittautunut käytännössä riittävän tarkaksi.
Vs: Bellows factor Sitä olen kumminkin ihmetellyt kun 2.8/100mm makron täysi aukko saattaa esim potrettikuvayksessa olla yllättäen f/3 tai 3.2. Ei mikään maata mullistava valovoiman heikennys, mutta kumminkin helposti huomattava.
Vs: Bellows factor Tässä voi olla kahdesta eri asiasta kyse. Ensinnä, puheena ollut vetämä. Objektiivin valovoima on äärettömään tarkennettuna se nimellinen, lähemmäs tarkennettuna (reikä siirtyy kauemmas kuvapinnalta) suhteellinen aukko pienenee. 100 mm potrettietäisyyksiltä ei enää ole tehollisesti 2.8. Toiseksi, sisäisellä tarkennuksella varustetut makrot ovat usein sellaisia, että niiden polttoväli muuttuu lähemmäs tarkennettaessa. Tarkennussysteemi on tavallaan telejatkeen kaltainen vaikutuksiltaan, suurennussuhdetta muutetaan polttöväliä säätämällä. En tosin tiedä, vaikuttaisiko tämä niin paljoa vielä potrettietäisyyksillä - no, kärpäsen potretissa ainakin.
Vs: Bellows factor Hitto kun en nyt löydä sitä yhtä topickia jossa kyselin juuri samaista asiaa, ja siellä joku heitti yhden saitin, jossa oli paperinen versio sellaisesta "mittarista" jolla pystyi katsomaan paljonko piti säätää valotusta. Tyyliin ympyrä ja sitten sellanen paperi jossa oli asteikot, katottiin vaan minkäkokoinen se ympyrä oli ja tehtiin muutos valotukseen. Jos joku löytää sen topickin niin hyvä olisi. Itse en sitä löytänyt, valitettavasti.
Vs: Bellows factor Tässä on ainakin yksi: http://www.southbristolviews.com/pics/G ... pCalc.html"]http://www.southbristolviews.com/pics/Graphic/CloseUpCalc.html, siellä vähän alempana sivulla...
Vs: Bellows factor Ja tässä on vissiin ihan videomuodossa käyttöohjeet, miten tuollaista vastaavaa "paperilaskuria" käytetään. En tosin tiedä onko ihan sama kuin tämä ylläolevan linkin takaa löytyvä.
Vs: Bellows factor Tuohon vetämän laskemiseen on myös helpompikin tapa laskea tarvittava valotuksenkorjaus. 1:1 kuvasuhteeseen saakka pystyy käyttämään sääntöä jossa objektiivin polttovälin kun jakaa kahdellakymmenellä niin saadaan likimain 1/10 osa-aukon porrastus jolla valotusta pitää korjata. Esimerkiksi 150 millisellä objektiivilla jokaisella 7,5 millin vetämällä pitää siis korjata 1/10 osa-aukkoa. Kaikki perustuu fysiikan määritteeseen etäisyyden neliölaista jossa matkan kaksinkertaistuessa valon teho heikkenee nelinkertaisesti.
Vs: Bellows factor Lopputulos on sama kuin aiemmin laittamassani nyrkkisäännössä, mutta tämä vaatii matematiikkaa ja saa asian tuntumaan ehkä monimutkaiselta, mitä se ei oikeasti ole. Tuo aiemmin linkattu ympyräkuva ja asteikot on hyvä esimerkki turhasta monimutkaistamisesta. Kun kirjoittana tarinat luki, tuli mielikuva, että laatija sekoili kaavojensa kanssa itsekin
Vs: Bellows factor Eihän toi ole yhtään monimutkaista palkin kanssa käytännössä. Otat mittanauhan käyttöön ja mittaat etulevyn kohdalta filmitasolle matkan ja vähennät objektiivin polttovälin matkan siitä mittaustuloksesta ja jaat lopptuloksen objektiivin polttovälin 20 osalla ja saat sen kymmenysosien määrän jota valotuksen pitää korjata. Jokainen pystyy helposti jakamaan tuon päässä kun se ei ole mikään monimutkainen laskutapa. Eniten tarkkuutta mittauksiin tarvitaan pienillä polttoväleillä mutta jo yli 90 millisillä objektiiveilla työskentelyssä mittaamiset ja laskemiset on varsin helppoa hommaa.
Vs: Bellows factor Eli 75mm yli sen 150mm:n, 150mm obejktiivilla on yksi aukko? EDIT: Toisaalta, eiköhän tässä käy se Anselin tekemä excelikin, mulla on se puhelimessa ja siitä saa suoraan korjaukset.
Vs: Bellows factor Jos sulla Sakke on videokamera niin voitais tehdä koko palkkikamerakuvauksesta opetusfilmi jossain vaiheessa.
Vs: Bellows factor Juu, kyllä videokamera on lainattavissa käyttöön. Laitetaanpa asia mietintämyssyyn.