Vs: Autoilevaa vappua... Keulakoristeet (tai no, aina ensimmäiseksi risteyksissä näkyviin laitetut rintamerkit) kertoo mukavasti kuskista. Kukapa ny vaikkapa mersun keulakoristeesta jotain muuta kuin, arkista, hekumaa...? Ladan takaosiin viritetty "kakkos-nelos" puu-spoileri herättää vähän samanmoista kapinaa, josta mittalasien kilistelyjen kautta hyvinki selviin kaveruussuhteisiin. Selkeetä pohjanmaata, tai yleensäkin sitä vapun tunnetta. Silti, nää meidän useimmat kuskit on pohjimmiltaan ihan helkutin reiluja, ja sitä huumoria me näissä kaivataan, vähän enempi. En mää osaa silleen enempää kuvata, tästä uupuu jotain?
Vs: Autoilevaa vappua... Puuttuminen on katsojan silmässä ja sitä voi olla monenlaista: * Kuva on täys-arkinen, melkein kirves-myynnissä-huuto-netissä-arkinen, mutta vappuhan on juhla, eikä arki. Jos vähemmän on enemmän, serpentiinin pätkä riittäisi. * Kirves on vahva neuvotteluväline, mutta nyt se on kovin rauhallinen työkalu. Vahvempi massoittelu ja dynaamisempi sommittelu - eli rajausta vasemmasta alanurkasta - toisi sen enemmän "päälle". * Vappukuvissa odotetaan usein sen vapun kontekstia, edes keväistä taivasta tai autokuvassa tietä. Konepelti on kovin tiivis ympäristö. * Valaistuksen jyrkkyys sopisi monen mielestä kirveelle, joka on tien päälle. Nyt valaistus on suht. lattea. * Jne...
Vs: Autoilevaa vappua... Mielenkiintoinen bonggaus, mutta kuvakulman ja muiden valokuvauksellisten asioiden valinnat hieman hakusessa.