Arkkitehtuuri- ja interiöörikuvaus

Vs: Arkkitehtuuri- ja interiöörikuvaus

Nostellaanpas tätä avaamaani ketjua sen verran ylös, että ajatus kamerasta (rungosta) on pikkuhiljaa kypsynyt päässä ja kyllä se vaan niin tuppaa menemään, että aikanaan kinofilmillä perusteita opetelleena on helppo ikään kuin pysytellä "tutussa ja turvallisessa". Eli edelleen kalusto on hankkimatta, mutta päätös tuli tehtyä sen suhteen, että 1:1 kinofilmivastaavuus on kuitenkin se meikäläisen juttu, koska edelleen tulee ajateltua kaikkia arvoja kuten valotusta, polttoväliä jne. nimen omaan 35mm kinofilmiaikakauden mukaan ihan automaattisesti. Haaveissa siintää se Leica M, mutta niiden hinnat ovat käytettynäkin vielä parisen vuotta budjetin ulkopuolella, joten tällä hetkellä ajatuksissa on pyörinyt käytetty Sonyn A7/A7r..

 

Vs: Arkkitehtuuri- ja interiöörikuvaus

Joo, siis nuo tilttiobjektiivit kolahti heti kun selvisi mistä oikein onkaan kyse. Millaisen polttovälin ja aukon tilttejä esim. sinun arsenaaliin kuuluu?

 

Vs: Arkkitehtuuri- ja interiöörikuvaus

Päivitetäänpä taas sen verran, että nyt on yhtä runkoa kokeiltu mutta ns. omakseni en sitä tuntenut. (runko sinänsä ok, mutta softa ei) Onneksi oppirahoja ei koitunut maksettavaksi polttoainekuluja enempää. Uusin Olympuksen Pen, eli E-P5 ennätti pari päivää minulla vanhenemaan ja kävi kyllä hyvin selväksi ettei se ole oikein meikäläisen kamera. Toisaalta, olen myös aika vakuuttunut tämän kokeilun (onneksi lähes häviättömän) myötä siitä, ettei ylipäänsä mikään mikro/vajaakennoinen taivu meikäläiselle. Eli nyt on lopullinen päätös ja havainto tehty siitä, että kinokoon kenno ja samalla kooltaan ns. isompi järjestelmä on minulle se ainoa ja omimmalta tuntuva vaihtoehto. Ok, en toki kiistä sitä etteikö näille pienille järjestelmille ja mikrojärkkäreille ole omaa paikkaansa mutta minulle ne eivät tunnu taipuvan, eivät ajatuksen tasolla ainakaan. Liekö sitten asenneongelma vai mikä..? No summa summarum, mitäpä sitä tuulimyllyjä vastaan taistelemaan. Oma valokuvaukseni tulee hyvin suurelta osin olemaan suht' pitkiä valotuksia ja sen myötä jonkin verran jalustan+lankalaukaisimen käyttöä, joten tuosta pienestä koostakaan en tulisi niin paljoa hyötymään niin kuin ehkä joku muu. Tietysti lomareissut ja matkustelu ovat asia erikseen, mutta uskon vahvasti että se isompikin runko yhdellä valovoimaisella ja esim. perinteisellä 50mm normaaliobjektiivilla on meikäläisen reissuille ja matkustusmäärille varmasti ihan siedettävä vaikka painoa ja kokoa tuollaisella "matkavarustuksella" hieman enemmän onkin.

Kovasti kehuttujahan nuo Penit ynnä muut pikkujärkkärit ovat, (Penin habituksesta pitää kyllä iso plussa antaa, pois lukien muovinen kittizoomi) mutta kameralta tuo Pen ei mielestäni enää tuntunut tyylikästä muotoilua lukuun ottamatta lainkaan, vaan pikemminkin joltain minitietokoneen/tabletin, älypuhelimen ja elektronisen kameran korvikkeen risteytykseltä. Vaikka kovasti yleistä laatua sekä "metallisuutta" onkin kehuttu, niin minun mielestäni se vaikutti hieman heppoiselta. Pelkkä runko/kuori itsessään oli ihan ok ja jopa kohtuullisen jämäkänkin oloinen, mutta napit ja vivut vaikuttivat aavistuksen rimpuloilta. Puhumattakaan lähes painajaismaisesta käyttöliittymästä/softasta joka oli mielestäni aivan turhaa täynnä todella monimutkaisine ja hitaine "tiedostopolkuineen". Toinen asia, mistä ajattelin "jäkättää" on nykyisien kameroiden takanäyttö ja etsin... Tai siis se seikka, että niillä yritetään suorastaan pakonomaisesti korvata ihmissilmä ja osin todella huonolla menestyksellä. Eli tuossa E-P5:ssa oli kiinni tämä maasta taivaisiin kehuttu VF-4 etsin, ja onhan myöskin sen kääntyvää takanäyttöä ylistetty... Noh, olkoonkin vaikka kuinka hyvä etsin ja kirkas takanäyttö nykymittapuun ja digitaaliaikakauden mukaan, niin eipä tuo ihmissilmälle vieläkään pärjää ainakaan nopeudessa, ei edes lähelle. (valovoima oli ihan ok) Eli kylläpä ainakin meikäläisellä pitää edelleen olla sellainen kamera missä etsin välittää näkymän autenttisena silmiini katsomalla siitä läpi, eikä digitaalisen keinotekoisena ja viiveellä toimivana "pikselimössönä". Tuollainen sähköinen etsin on todella hyvä "renki" ja apuväline esim. pidemmälle tarkennettaessa, mutta mielestäni "isännäksi" siitä ei kuitenkaan yksin ole. Sen myönnän ja havaitsin itsekin hyvin nopeasti, että ilman muuta tuollainen iso ja moneen suuntaan kääntyvä takanäyttö on niin ikään elektronisen etsimen lailla erinomainen apuväline esim. haastavista perspektiiveistä kuvattaessa sekä kuvien esikatselussa, selaamisessa ja niiden poistamisessa, mutta sitten kun ruvetaan oikeasti kuvaamaan, sommittelemaan ja asettelemaan, niin ainakin minulle se ainut ja tarpeeksi varma "ultimatum" vaihtoehto viimekädessä on etsin josta katsotaan ihan omilla silmillä läpi, eikä pikseleiden avulla. Puhumattakaan nopeista tilanteista, joissa ei vaan noiden "gizmojen" seurantakyky yksinkertaisesti riitä.

Varmasti suurin osa on aivan toista mieltä asiasta, mutta tämä "jääräpää" pokkana väittää, että vaikka moni asia onkin muuttunut digiaikakauden myötä todella helpoksi ja vaivattomaksi, niin joissakin asioissa (ja aika tärkeissäkin valokuvauksen perusasioissa) on otettu myös takapakkia. Tai jos nyt ei ihan takapakkia sentään, mutta ainakaan kehitystä/parannusta ei ole tapahtunut.

 

Vs: Arkkitehtuuri- ja interiöörikuvaus

Joo ja nuo Paimion parantolan kuvathan taitavat löytyä nykyään myös ihan virallisestikin ns. "kirjoista ja kansista".
Onhan tosiaan niin, että monesti hienoimmat kuvat ovat hyvin suurilta osin kuvaajan eikä kaluston ansiota. Mutta pointti mitä ajoin lähinnä takaa on se, että kyllähän sen kalustonkin on tunnuttava niin sanotusti omalta, olipa se sitten millainen tahansa.