Vs: Satu Aika järkky pose, siis vartalon asennon suhteen. Mikä näissä samoilla malleilla kuvatuissa jutuissa on se juju, varsinkin kun itse suosittelet testi osiota.
Vs: Satu Olen samaa mieltä. Nyt tulee sellainen tunne että "anteeksi että olen olemassa". Mallin ohjaamiseen pitää panostaa vielä. Ja ennen ohjaamista pitää kuvaajalla olla näkemys mikä tälle henkilölle olisi suotavinta.
Vs: Satu Jaria kompaten, kroppa ja vaatetus ei sovi kauniiden silmien kanssa. Jeesaiskohan jos rajaa alhaalta heti hiuksien alta palan veks. Sitten yksi juttu on myös vaatetus. Rypistynyt T-paita ei välttämättä ole paras asu henkilökuviin, siis kuviin joissa kauniit silmät. Rokkarit on erikseen.
Vs: Satu "Kroppa ei sovi kauniiden silmien kanssa"? Nyt on kaikki kuultu... Jos kyseessä on ns. muotokuva, t-paita sopii siihen erinomaisesti, jos kuvattava henkilö on t-paitojen käyttäjä, eli vaate on hänelle ominainen ja hänestä kertova. Suomessa on valtaväestö käyttänyt t-paitoja jo vuosikymmeniä. Rypyt ovat ihan normaali piirre t-paidassa, koska se on vapaa-ajan kulttuurinen merkki. Jos taas kysessä ei ole muotokuva, vaan jostain muusta syystä otettu kuva (esimerkiksi t-paitaa käyttävän henkilön valaisuharjoitus), t-paidalle on silloinkin hyvä perustelu. Kauniit silmät sopivat kyllä kaikkiin vaatteisiin.
Vs: Satu Pitkästä aikaa olen täysin samaa mieltä mitä mvuori sanoi. Asento voisi olla mallilla ryhdikkäämpi, mutta jos tuo on hänen perusolemus, niin miksipä sitä korjaamaan, "paremman kuvan" toivossako? Ehkä hiukan hartialinjaa kääntämällä, olisi ryhti jäänyt enemmän piiloon kuin nyt.. Lisäänpä tähän vielä, että tuo t-paidan vaihtaminen johonkin kuvatulle henkilölle vähemmän ominaiseen, hukkaisi kyllä tytön luonnollista olemusta, eli olen aivan eri mieltä kuin moni tässä ketjussa.
Vs: Satu T-paita on ihan jees, mutta juuri tuo hartia linja ja olkapäät takana, on se mikä pilaa posen.
Vs: Satu Kyllä tässä kuvassa on monta asiaa kohdallaan. Paljon enemmän plussaa kuin miinusta. Jukkiksella näyttäisi olevan selvä tyyli, jota hän potreteissaan hakee ja tämä on jo hyvin varmaotteinen ja onnistunut esimerkki siitä tyylistä. Isoimman plussan antaisin valojen asettelusta. Vartalon puoliskojen välinen kontrasti, varjojen varovainen avaaminen ja taustan liukuma ovat miellyttäviä ja hallittuja. Kuva on tumma, mutta ei tukkoinen. Sommittelu ja rajaus ovat ok. Mallin ilmeestä ja asennosta välittyy pieni ujous, mutta jos se on osa mallin luonnetta, niin mikäs siinä. Parempi ryhti olisi ollut toki edustavampi. Miinusta antaisin siitä, että kuva ei ole erityisen persoonallinen. Tämä on tietysti subjektiivinen asia ja jos tarkoitus onkin ollut tuottaa 'virallinen muotokuva', niin siinä on onnistuttu tyylikkäästi. Pisteet Jukkikselle
Vs: Satu Minusta ihmiset saavat olla luonnollisia ryhtineen kaikkineen ja omana itsenään. Miksei hallituissa olosuhteissa voi olla ryppyinen paita päällä? Mä pidän tästä siksi, että tässä tuo henkilö on oma itsensä, ei poseeraa eikä yritä. T Jukka
Vs: Satu Nätti tyttö nätissä peruspotretissa, on Jukkiksella parempiakin ollut, mutta eihän tämä nyt huono ole missään nimessä.
Vs: Satu Mä toivon ettei tätä minun seuraavaa kommenttia aivan lytättäisi. Tiedän että se saattaa nostaa karvaita ajatuksia esille. Pyrin hyvään sävyyn sanomaan asiani ja selittämään mitä tarkoitin kun sanoin tämän kommenttini: Kysyn vaan, eikö kuvaaja voi ohjata henkilöä parempaan suuntaan? Eli jos ryhti ei ole yleisen käsityksen mukaan hyvä, niin kuvaaja hiukan yrittäis korostaa parempaa ryhtiä tai "anti korostaisi" huonoa ryhtiä. Nyt näyttää siltä että huonoa ryhtiä on juuri haluttu korostaa tässä kuvassa. Samoin kuvassa tulee esille se, että neito ei ole vielä kasvanut naisellisiin mittoihin, joka joka ei ehkä korostuisi enemmän etu-suunnasta otetussa kuvassa. Naiselliset arvot on kuitenkin meikkauksessa sekä kampauksessa jo ihan mallin kelpoisesti esillä. Ammutaanko minut nyt aamun koitteessa?
Vs: Satu Kyllähän mallin ohjaus on muotokuvauksen kulmakivi. Joka siwan kulmalta löytyy kuvaajia, jotka osaavat asetella valot tms. oikein. Mallien asettelu, tai oikeammin hyvä vuorovaikutus kuvaajan ja mallin välillä samaan aikaan kun kuvataan, on se mikä erottelee jyvät akanoista. Kuvaajan tapa olla vuorovaikutuksessa vaihtelee todella paljon, eikä mitään oikeaa ohjetta ole. Ja kuvaaja tietenkin päättää sen mihin suuntaan hän haluaa mallia ohjailla, millaisia kuvia hän haluaa. Tämä Jukkiksen kuva olisi ollut varmaankin esteettisesti jäsentyneempi, jos hän olisi kehottanut mallia kohentamaan hieman ryhtiään.
Vs: Satu Toi joka SIWAN kulmilta on lähes loukkaus.!!! Mä kuvaan yhteen pieneen lehteen ihmisiä ja mun pitää sanoa et saisin kehittyä siinä toki osaan lukea valotusmittaria ja pistää arvot kohdilleen, Ihmisten kuvaus on silti hankalaa hommaa helpompaa on mennä kuvaamaan maisema mitä eilen just SIWAN vieres tein. Maisemia toki osaan kuvata mut mun pitäs kehittyä ihmisten kuvaajana ja ohjata ihmistä siinä senkin oppii vaan tekemällä. Tais tulla aika vuodatusta -Miia taiteellinen kuvaaja mikä harjoittelee ihmiskuvausta-
Vs: Satu Siwoja ei ole enää niin paljon kuin ennen. Jos olisin halunnut loukata, olisin sanonut 'joka ABC:n kulmalta.' :-D Minä en halunnut loukata, vaan keventää paatosta pienellä kaskulla. Sitä vaan tarkoitin, että valaisu on pelkkää tekniikkaa. Sen periaatteet oppii varmasti jos jaksaa paneutua asiaan, ja ne samat periaatteet koskevat kaikkia kuvaajia. Vuorovaikutus kuvaajan ja kuvattava välillä on paljon syvällisempi ja persoonallisempi asia. Sitäkin voi varmasti (toivottavasti) oppia, kunhan siihen ymmärtää kiinnittää huomiota. Voihan valaisullakin tietysti temppuilla ja todella vaikuttavia kuvia himostrobistien portfoliosta löytyykin. Mutta suurin osa ajattomista muotokuvista on jokseenkin konstailemattomasti valaistu.
Vs: Satu Thats True. Tokihan valaisut/valotukset oppii hyvin. Vuorovaikutuksessa mul on kehitettävää.
Vs: Satu Kuva jakautuu mielestäni kahteen osaan: Kasvoissa ja hiuksissa on kaunis, hieman 50-lukumainen valaistus ja hyvin kauniit sävyt. Ilme on mallia tuntematta luultavasti aito ja luonnollinen. Tältä osin pidän kuvaa erittäinkin hyvänä. Se mikä toisaalta vaivaa on sivukuva. Vaivaa siksi että keho jää kuvassa päätä niin paljon pienemmäksi että syntyy mittasuhdevirhe. Toinen asia on se miksi olkapää ja selän yläosa ovat kuvan pääosassa ja lähimpänä kameraa. Sitä en osaa perustella itselleni. Tai voisin edes yrittää jos olkapää olisi valaistu pehmeämmin ja huomattavasti niukemmin. Kahdet valopisteet silmissä on edelleenkin mielestäni (helposti korjattava) virhe.