Yksinkertainen ongelma: Pitäisi tehdä optiikalle X sopiva tarkennusasteikko. Joskus olen noitatehnyt 4x5 fieldille, periaatteena suoraan tarkennuskohteen asettaminen maastoon tietylle etäisyydelle, tarkentaminen siihen ja paikan merkkaus tarkennusasteikkoon. Toimiva, joskin tosi työläs menetelmä mittanauhoineen. Tämähän on ratkaistavissa myös matemaattisesti, mutta siinä nousi tie äkkiä pystyyn. Ajattelin, että kun saan mitattua tarkennuspisteen (olkoon vaikka paikka tarkennuskiskolla) silloin kun kuva on terävä äärettömässä, voisin tästä laskea suoraan paikat muille etäisyyksille. Tai vastaavasti ottamalla äärettömän ja vaikka 1m etäisyyden, voisi jollakin kaavalla saada välille puuttuvien etäisyyksien paikat. Yksinkertaisin lähestymistapa on peruskaava: 1/S[sub]1[/sub] + 1/S[sub]2[/sub] = 1/f --> S[sub]2[/sub] = (S[sub]1[/sub] x f)/(S[sub]1[/sub] - f) jossa S[sub]1[/sub] on kohteen ja objektiivin etunodaalin välinen etäisyys, S[sub]2[/sub] on filmitason ja objektiivin takanodaalin välinen etäisyys (eli käytännössä se mielenkiintoinen luku) ja f on polttoväli. Äärettömässähän tämä tuottaa tulokseksi polttovälin - joka ei tietenkään ole tele yms. poikkeavilla rakenteilla oikea, mutta sen voi aina kohdistaa tarkentamalla äärettömään ja mittaamalla eron laskukaavan tulokseen ja sitten voi korjata muiden etäisyyksien tulokset saman siirtymän verran. Mutta ongelma: Kaavassa on etäisyytenä aina etunodaali - kohde. Normaalisti valokuvauksessa etäisyydet käsitetään matkana filmitaso - kohde. Neuvoja siihen kuinka tuosta saisi laskettua suoraan tarkennusetäisyydet suhteessa filmitasoon?
Vs: Apua optiikka-matikkaan? Korjaa ihmeessä jos olen ihan hakoteillä, mutta käsittääkseni yksittäinen laskukaava ei voi päteä kaikilla optiikkatyypeillä.
Vs: Apua optiikka-matikkaan? Tuo kaava on käsittääkseni ns "ohuen linssin" kaava, mutta kyllä sen pitäisi päteä riittävästi käytännön tarpeisiin. Tässä ei kuitenkaan tarvitse huomioida telejä eikä retroja, peruslinssejä vain joissa nodaalit muutenkin ovat yleensä jossain sulkimen lähettyvillä. Eri linssityypeille tuo pätee käsittääkseni siksi että siinä on etu- ja takanodaalit joiden etäisyyksiä kohteeseen ja filmitasoon kaavassa käytetään. Omassa käyttötarpeessa taas absoluuttiset etäisyydet ovat täysin merkityksettömiä, tieto joka riittää on tarvittava tarkennuksen (optiikan) takanodaalin ja filmitason välisen etäisyyden muutos verrattuna äärettömään. Koska voin aina hakea sen äärettömän helposti käsin ja sen jälkeen loppu on vain vähennyslaskuja. Esimerkiksi 210mm symmarilla ääretön on 210mm kaavan mukaan ja 210mm sattuu sijaitsemaan myös hyvin tarkasti keskellä suljinta. Käytännön tarpeeseen tarvitsen tietysti mittaa tarkennuskiskolla, joka poikkeaa tuosta (nyt sattui yhdelllä kameralla olemaan 11,5cm). Vastaavasti tuolla symmarilla etunodaalista (tässä kyllä mittasin sulkimen keskeltä koska en jaksanut etsiä nodaalin tarkkaa sijaintia) 1m päähän tuotti kaavan mukaan 265mm vetämän, siis ääretön + 55mm. Tarkennuskiskolla se olisi 11,5cm + 5,5cm --> 17cm. Yllättäen sama tulos tuli myös visuaalisesti. Joten kaava kyllä toimii riittävän hyvin, eihän näitä tarkennusmerkkejäkään voi kovin tarkasti piirrellä. Nyt olen sitten tuon esimerkkilinssin kohdalla tilanteessa, että tarkennus-asteikolla on ääretön sekä 1m etäisyys sulkimesta kohteeseen, tähyslasilta kohteeseen se on 265mm + 1000mm -> 126,5 cm. Voin siis piirtää 1,26m -mittamerkin asteikkoon kohtaan ääretön + 55mm. Näistä luvuista tahtoisin saada selville että mihin kohti pitäisi piirtää merkki 1.5m, 2m, 3m, 5m, .... jne Jonkinlaisena käänteisenä sarjanahan luvut menevät ja ne voi laskea kun tietäisi millä kaavalla. Sellainen kaava kyllä on, jolla saan esimerkiksi selville mikä metriluku tulee 1m ja ääretön-merkkien puoliväliin tai kolmasosan kohdalle... Tässä tarvittaisiin ikäänkuin samasta kaavasta tehtyä pyörittelyä. Tuolla on vähän samaa asiaa Focussing distance between marks Sama kaava tuossakin pyörii...
Vs: Apua optiikka-matikkaan? Tuo Jukan esittämä kaava on ihan yleispätevä sopien myös tele- ja retrorakenteille. Viimeisen päälle tarkkoja lukuja haluttaessa on mukaan otettava etäisyyksiä laskettaessa solmupisteiden (=noodaalipisteiden) väli, joka saattaa saada telerakenteissa negatiivisia arvoja. Tällaisella varsin symmetrisellä objektiivirakenteella ovat solmupisteet lähes toisissaan kiinni, jolloin niiden väli voidaan unohtaa. Asteikkoviivat saa paikoilleen laskemalla kulloistakin kuvausetäisyyttä vastaava vetämän arvo. Helpoimmin se käy tuolla kaavalla. Taulukkolaskennan avulla numeroiden pyöritys käy helposti. Pieni lisätyö tulee siitä, että haetaan etäisyytta filmipinnasta, eli kaavan merkinnöin lukemaa S1 + S2 (en yritäkään hakea alaindeksiä). Selvitetään malliksi tarkennusviiva kolmen metrin kuvausetäisyydelle. Tällöin etäisyys on objektiivista kohteeseen ainakin tuon polttovälin verran pienempi. Laitetaan kaavaan S1:n arvoksi 2790 mm ja ratkaistaan S2, jonka arvoksi saadaan 227,09 mm. Tällöin objektiivin siirros on siis polttovälin verran pienempi kuin S2, eli 17,09 mm. Nyt S1+S2 = 3017,19 mm. Jos lautaan vedetään tässä vaiheessa viiva kolmen metrin merkiksi, niin se on nenän verran poskessa. Tämä ensimmäinen laskukierros antaa hyvän lähtökohdan loppuviritykseen. Tiedämme, että oikea S2 on hyvin lähellä arvoa 227,09 mm. Tällöin S1 on vastaavasti hyvin lähellä arvoa 3 metriä miinus tuo S2, eli 2772,91. Sijoitetaan tämä arvo taas tuohon kaavaan, jolloin saadaan uusi S2, joka on nyt 227,21. Nyt siirroksella 17,21 saadaan teräväksi kohde, joka etäisyydellä (jälleen S1+S2) 3000,12. Fokus on oikeassa karvassa, mikä riittänee vaativallekin kuvaajalle. Taulukkolaskennalla lukujen vääntäminen muille etäisyysasetuksille käy joutuisasti samaa rutiinia toistamalla. Hannu Määttänen