Joka helvetin kerta kun on tehnyt kovan työn kaluston raskaissa siirroissa,sommittelussa ja valotuksissa ym tarkastuksissa toivoo kädet ristissä että kaikki meni ok.Laakaa kehitellessä mulla on näkymä takkahuoneen tv:n näkymiin ,joten kehitys/kiinnitys menee jotenkuten noin ajallisesti nopeasti .Kiinnitys/huuhtelu vaiheen jälkeen on kiva "korkata" pönttö ja toivoo parasta.Täytyy tunnustaa että uran aikana on tullut jopa täysin kirkkaita negoja ,mutta enimmäkseen aika passeleita ja jopa helkatin optimaalisia.Kuitenkin se ensinäkeminen aina kiehtoo. t Kimo
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Kyllä aivan näin on! Juuri kymmenen minuuttia sitten avasin kaksi pönttöä joissa oli kummassakin Fp4+:aa keskikoossa, aivan pakko oli jo huuhteluvedessä vähän sydän sykkyrällään nopeasti katsoa että onko tiheys edes suurinpiirtein sitä mikä oli tarkoitus. Tunnelma on aina vähän että taas on ihme tapahtunut Ja sitten kun ne laittaa kuvumaan niin katsoo vielä vähän tarkemmin, että hmmm... Ja ensimmäiset skannaukset ne vasta jännittäviä ovat!
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Jep. Oppii nöyräks, kun voi mennä niin monessa paikkaa pilalle... mutta myös armon, koska yleensä filmin puolesta onnistuu ja ihmettelee, että miten siitäkin sai niin hyvän kuvan kuiteskii.
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Kyllä sitä tipahtaa maanpinnalle viimeistään siinä vaiheessa kun on tehnyt roskiksen täytettä pimiössä koko päivän
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Totta Late puhiset,siellä roskapöntölle on käyttöä tai sit on on oltava superguru tai noita
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Siihen aikaan kun vielä oli pimiö käytössä, kävin pimiöpäivän lopuksi soittoruokalassa juomassa pari olutta ja samalla katsoin vedoksia läpi. Jos kuuden - seitsemän tunnin rupeaman jälkeen pinkassa oli enemmän kuin kolme oikeasti hyvää vedosta, oli mennyt todella hyvin. Mutta... ei se haitannut ollenkaan Mokat olivat alusta loppuun omia, samoin onnistumiset.
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Toivottavasti ei tartte koskaan sinne roskikseen tehdä. Mutta kyllä filmikuvauksessa on se joku jota digi ei pysty saamaan.
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Jaa? Ensinnäkin hyvä valotusmittari, mieluiten pistesellainen. Sen hallinta ja "oikea valotus" ja kehitys. Ei silloin tarvitse jännittää. Negalle laakaa kuvatessa toiselle puolelle kasettia se oikea valotus ja toiselle puolelle aukko yli. Siinä sen pitäisi olla. Yhtä vedosta varten on varattava vähintäin kolme lehteä, yksi koepaloihin, ensimmäinen kunnon vedos menee yleensä roskiin ja toinen jo pitäisi onnistua. Näin keskimäärin. Vaikeat tapaukset sitten vaativat sen isomman roskiksen. Näin ainakin ennen. kapa
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Joo kyllä, itse ainakin kun pimiöön asti raahaudun niin haen sitä "täydellistä" kuvaa ja luonteelleni ei kuulu joustaa siittä mihin pyrin ja todella harvoin vedos syntyy kakkosen jyrkkyydellä yhdellä valotuksella. Sävytystä vartenkin jo tulee tehtyä muutamia koelappuja. Nykyään näin.
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Tämänkin olen oppinut roskiksen täyttämisen kautta Rutiinin oppiminen vaatii ison roskiksen
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Arvasin ....senkin kusimulkut että samaa mieltä ollaan Kapa puhui tuossa valotuksenkorjauksesta mutta ei vielä takaa kaikkea mutta jos kehitys on lapasessa niin miksei?)
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . +1 Valotin kuitenkin molemmat samoin. Mielestäni mittasin oikein. Sitten kun eka oli kehitetty, voi katsoa, pitikö toisen kehitysaikaa muuttaa. Mokia sattui, totta. Aika harvoin kuitenkin, noin suhteessa lappujen määrään.
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Suunnilleen silloin, kun isäs mietti, että jaksaiskohan sitä....
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Niin, aika kultaa muistot vai miten se meni ? Haluan nähdä ne vedokset jotka on tullut kolmella lehdellä ulos pimiöstä ja kestävät päivänvalon...
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Pieni huomio: Kun on kyse koepaloista ja niiden perusteella tehtävistä asioista, koko maailmamme lähtee siitá, että fyysikot, kuten Sakari, ovat siinä PALJON parempia kuin sattumasta innostusta saavat ihmiset.