Tää on taas niitä fotonijuttuja, jotka ei ainakaan omien kokemusten mukaan ole vielä käytännön valokuvauksessa tulleet mitenkään vastaan. ISO800 on ISO800, kuvattiin se sitten 1.6 cropille, kinokoolle, 67:lle tai 4x5:lle. Ja jos tila ei ole erittäin hyvin valaistu, niin noihin teoreettisiin pieniin aukkoihin ei päästä 'käsiksi'. En tosiaan ole vielä yhtään kirkkoa nähnyt, joka olisi riittävän hyvin valaistu....
Ja siksi häät kuvataan aina salamalla eikä aleta mitään kikkailemaan. On kyse bileistä joiden kuvia ei uusiksi oteta.
Yks 1300-luvulla rakennettu kirkko tossa 10 kilsan päässä on oikein miellyttävä paikka kuvata häitä. Itse kuvaajana on yksinoiketuettu menemään alttarin sivulla oleville (kuoripoikien?)penkeille ja seljän takana ja oikealla alttarilla on isot ikkunat joista valoa riittää. Vastakkaisella seinällä ei ole häiritsevää ikkunaa joten kuvauspaikka on jo aikoinaan hyvin suunniteltu. Kun kerralla tekee valmiiksi, niin ei sitten tarvitse myöhemmin muutella Toki taas ensi kesänä sinne mennessä täytyy ottaa salama mukaan, kun pitää ottaa huonommistakin kuvakulmista jotain kuvia.
Kyllä nää jutut tulee ihan käytännön valokuvauksessa vastaan, vaikka niitä ei ehkä tule sillä tavalla usein ajatelleeksi. No otetaan karkea käytännön esimerkki. Ollaan kuvaamassa siellä kirkossa käyttäen sekä 35mm että 6x6 kalustoa. Kinolle kuvataan 50 millisellä ja keskikoolla kasikymppiselle suunnilleen saman kuvakulman saavuttamiseksi. Huomataan, että siinä missä kinokameralla kuvattaisiin f-luvulla 8, joutuu keskikoolla himmentämään suunnilleen jonnekin f/11 tai f/16 asti saman syvyysterävyyden aikaansaamiseksi. Kummassakin kamerassa on ISO800-filmiä ja todetaan, että keskikoolla joudutaan käyttämään jotain 2x-4x valotusaikoja kinoon verrattuna tilanteen kompensoimiseksi. Tyydytään toteamaan, että onpas tämä keskikoko syvältä, mutta otetaan kuvat silti niillä suljinajoilla mitä kamerat kyseisessä tilanteessa vaativat. Seuraavaksi sitten mennäänkin kotiin vedostamaan filmiä. Huomataan, että siinä missä keskikoosta saadaan riittävällä laadulla vedokset koolla X kertaa Y, joudutaan kinofilmillä samalla laadulla tyytymään noin kokoon X/2 kertaa Y/2. Jotta kinollakin päästäisiin suunnilleen samalla laadulla kokoon X kertaa Y, oltaisiin jouduttu käyttämään ISO400 tai jopa ISO200 -filmiä ISO800 sijaan. Mistä taas päästään tilanteeseen, että valotusaikavaatimuskin olisi tuossa tilanteessa muodostunut suurinpiirtein samaksi näiden kahden formaatin välillä. Summa summaarum, ainoa ero kahden formaatin välillä tuossa kyseisessä tilanteessa olikin lopulta se, että keskikoon rojut painoivat enemmän ja olivat hankalampia käsitellä siellä kirkossa. Tärkeä pointti on kuitenkin se, että jos tarkastellaan suunnilleen samaa lopputuloksen laatua (ja kaikkia parametreja kokonaisuutena), ei kinokalustolla ollut mitään muuta etua kuin parempi käsiteltävyys. Keskikoolla on toki mahdollista saavuttaa laatumarginaalia kinoon nähden, mutta se vaatii sitten myös suuremman kokonaismäärän valoa.