Vs: Ammattilaisjälkeä? Paikallisessa päiväkodissa kuvaus järjestettiin lauantaina kirpputoritapahtuman yhteydessä. (Hoitotädit olivat kyllästyneet järjestämään, koska pienet pitää pukea ja kammata jne., työmäärä on vielä paljon suurempi kuin koululaisten osalta.) Niin toimien vanhemmat joutuivat kampaamaan - ja tuomaan - lapsensa lauantaina paikalle. Melkein kaikki toivat. Fakta kummiskin on (vaikka mitä täällä hössötettäisiin), että nämä puheenaolevat kuvaukset ovat helppo ja hinnaltaan edullinen tapa saada kohtuullisen laadukkaita kuvia lapsistaan, aika iso paketti vielä rahaan nähden. Kyllä ihmiset niitä haluavat, isolla enemmistöllä. - Ja jos joku ei taho, niin ei oo pakko.
Vs: Ammattilaisjälkeä? Kun asia on aika monta kertaa jo edellä ollut esillä, niin tuon paskapuheen voisi ehkä jo lopettaa. Missään yhteydessä millään tavalla mikään RAHA EI MENE KOULUN KÄYTTÖÖN; VIRKAMIEHILLE TAI OPETTAJILLE. Jos joku tässä jutussa on varmaa, niin se. Suomalainen kateus viimeistään tai ainakin veisi jokaisen sellaisen rikosjutun käräjille aivan hullunvarmasti. Kyseiset lahjukset menevät useimmiten stipendeihin tai oppilaiden retkien rahoitukseen, kuten tilausajobusseihin. Käytäntöjä on tosin monia, ja jotkut niistä ovat kyllä olleet hiukan epäselvempiä.
Vs: Ammattilaisjälkeä? Tuo on niinikään sitä tavanomaista paskan puhumista; valittaahan aina voi, ja kuten tästä ketjusta hyvin ilmenee on tuo "järjestelykorvaus" kiitollinen aihe ja hyvä syy siihen. Sekin kuitenkin on osa keikan kuluja. Liikevaihto - kulut = kate. Jos paikallinen ei pysty siihen, niin sitten ei pysty. Toimintaa vain ei osata organisoida niin, että se saataisiin kannattavaksi. Ei asia siitä miksikään muutu, että joku kuluerä jäisi pois molemmilta, isolta ja pieneltä. **** (Kuten taaskin edellä on pari kertaa ollut esillä, on kuvien jakelu ja laskutus se toiminnan kohta, joka tuottaa pienille ongelmia. Pienten toimijoitten yhteenliittymäthän ovat sitä hoitaneet, mutta kun ne tekevät sen suuremman osan työstä, niin ne sitten myös vievät suuremman osan liikevaihdosta, ja se tuntuu kuvaajista pahalta. Itse ei pysty ja muille ei haluta maksaa - ongelmallinen yhtälö. Niinpä puuha jää niille, jotka pystyvät sen tekemään.)
Vs: Ammattilaisjälkeä? Ihan yhteenvetona vielä ihmettelen, kummastelen ja oudoksun sitä, miten paljon varakkaampaa väki oli silloin kauan sitten, sotien jälkeisenä pula-aikana. Muisteluni mukaan kaikesta tavarasta oli paha puute, rahasta puhumattakaan. Kuitenkin perheet, joissa oli 3-5 lasta ja kotiäiti, elivät yhden työmiehen palkalla. Naapuristossa TVH:n traktorikuski, metsätyömies, maatalon renki jne. Lapset pantiin yhteiskouluun ja maksettiin kaikki kulut. Melko suuret lukukausimaksut (n.s. vapaaoppilaspaikkoja tosin oli muutama), kirjat, vihot sun muut opiskeluvälineet, koulumatkat jos bussia tarvittiin jne. Kaikki pystyttiin kustantamaan. Suhteessa tulotasoon ne kulut olivat suuria miten päin vain ajatellen. (No, ihan kaikki eivät tosin koulutusta arvostaneet, eivätkä oppikoulua kustantaneet, totta.) Ajat ovat muuttuneet.... Kuten edeltä ilmenee, niin ainakin syrjäseuduilla kuten Mikkelissä ajat ovat niin tiukoilla, että koulukuvien maksaminen kerran vuodessa saattaa johtaa ongelmiin perheen ruokkimisessa, lapset joutuvat koulukiusaamisen uhreiksi ja perhe pitkäaikaisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Maan vaurauden ja tulotason yleistä nykytilaa ajatellen tosi kummallinen juttu. Mutta, niin on paljon muutakin - kyllähän kummasteltavaa riittää.
Vs: Ammattilaisjälkeä? Jokainen tarjouskilpailuun osallistunut voi väittää tuollaista, kun hintoja ei julkisteta, mutta jos lakia on noudatettu (ja koulu on yhteiskunnan ylläpitämä, joten sen on pakko), niin halvimman ne ovat valinneet. Joku siis valehtelee tai joku rikkoo lakia (oikeastaan valehtelijakin rikkoo lakia perättömillä väitteillä). Kumpaa voi pitää "mutu" tuntumalla luotettavampana, paikallisen yrittäjän juttuja vai kunnan tarjouskilpailua, josta jää kaikki päätökset/perusteineen asiakirjoihin jotka voi myöhemmin tarkastaa?
Vs: Ammattilaisjälkeä? Ei ole pakko valita halvinta. Valintaan vaikuttavat myös muut tekijät, esim. luotettavuus, edellisvuoden kokemukset jne.
Vs: Ammattilaisjälkeä? No niin, asiaa tuntemattomat kun kommentoi niin tällaistahan siitä tulee... Ei niissä tietenkään mitään tarjouskilpailuja ole, eihän siinä koulu edes mitään osta. Valokuvaamot lähettävät tarjouksia ja koulu valitsee jonkun, asiakassuhdehan syntyy sitten kuvaamon ja vanhempien välille. Tästähän asiassa on kyse, taholla, joka ei maksa, on suurehko houkutus valita palveluntuottaja, joka takaa valitsijalle etuja silläkin uhalla, että varsinaiset maksajat sitten maksavat enemmän.
Vs: Ammattilaisjälkeä? Kaksi asiaa: 1) Noissa hankinnoissa kunta, koulu tms. julkisyhteisö ei ole hankkija tai sopimusosapuoli. Kyse on kuvausyrittäjän ja yksityishenkilön (perhe) välisestä kaupankäynnistä. 2) Vaikka kunta olisikin tilaajana, niin pieniä hankintoja ei tarvitse kilpaíluttaa. ED.: Ahas, Olli totesikin jo saman asian. No, eihän edelläkään ole juuri ollut toistosta apua....
Vs: Ammattilaisjälkeä? Yhä useampi kunta on alkanut kilpailuttaa koulukuvaukset. Tehdään tarjouspyyntö ja mietitään pisteytys ennen tarjousten käsittelyä. Pisteytyksessä usein lopputuotteiden hinta ja aiemmat kokemukset. Lisäksi aikataulu vaatimukset ynnä muut ehdot, esim. mahdollisuus valita tilattavat kuvat verkossa ennen niiden tulostamista. Esimerkkejä, muitakin voi googlata: http://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=0a552e9d-c17a-4b46-948e-796fe739a4ca&groupId=184170 http://yle.fi/uutiset/kaupunki_kilpailutti_luokkakuvat_nain_yksikaan_rehtori_ei_voi_tehda_paatosta/8386744 Kunnan tekemä kilpailutus on siinä hyvä, ettei yksittäinen koulu/rehtori/vanhempaintoimikunta pääse itse suhmuroimaan. Ongelma on siinä, että kunta yleensä kilpailuttaa useita kouluja kerralla, jopa kaikki kunnan koulut samalla kertaa. Tällöin pienen paikallisen kuvaajan on oikeasti todella vaikea tarjota kunnon tarjousta, kun resurssit eivät vaan riitä monen koulun kuvaamiseen. Taustalla on myös se ongelma, että koulut haluavat kuvauksen mahdollisimman nopeasti heti koulun alettua. Kukaan ei suostu enää koulukuvauksiin keväällä poislukien abien tai vanhojen kuvaus. Isot pystyvät mobilisoimaan paljon kuvaajia heti kauden alkuunkin. Ja totta on, että kuvan hinnassa suurin osuus on kuvaajan palkka ja sitten se varsinainen kuvausprosessin luonti käsittelyineen, verkkokauppoineen yms. Varsinainen printin hinta on ihan murto-osa. Pienen ei ole helppo tarjota halpaa, vaikkakin ehkä laatua löytyisi.
Vs: Ammattilaisjälkeä? Ainakin mulle on tullut tarjouspyyntöjä useammasta koulusta, niissä on määritelty mitä kuvauspakettiin pitää kuulua, aikataulut koska pitäis kuvauus suorittaa, netissä pitäis pystyä kuvat valitsemaan ja joissain kouluissa oli vaatimuksena 2 kuvaajaa.
Vs: Ammattilaisjälkeä? Haetaan tiimiimme napinpainajaa. Vaatimuksena toimiva auto ja taito piereskellä. Suulla tehdyt pieruäänet hyvän katsekontaktin kanssa katsotaan eduksi. Yhteydenotot... Kapa
Vs: Ammattilaisjälkeä? Juuri näin. Paimentakaapa itse kahtakymmentä murkkua useammaksi minuutiksi ruotuun olemaan temppuilematta. Tai, mikä pahempaa, kahtakymmentä opettajaa...
Vs: Ammattilaisjälkeä? Jälkimmäinen on jo aika vaativa juttu.... (Ollenkaan väheksymättä esim. sen 20 noin 13-14-vuotiaan neiti-ihmisen saamista sujuvassa järjestyksessä kuvattaviksi...)
Vs: Ammattilaisjälkeä? Meillä on tullut jo vuosia ihan kelpo kuvia. Välillä ihmettelen, miten kuvaaja onkin saanut poikani hymyilemään. On tehnyt hassuja temppuja. Oikeasta noiden lasten kanssa kuvatessa on kommunikointi ja itsensä likoon laittaminen - vaikka piereskelämällä - tärkeämpää kuin kamera- tai valotekninen hienostelu. Omasta piereskely- ja röyhtäilytaidostani huolimatta, en ole onnistunut saamaan yhtä luonnollisia hymykuvia. Tyytyväinen olen kuviin ollut.
Vs: Ammattilaisjälkeä? Nimenomaan. Parhaita tietämiäni päiväkotikuvaajia on eräs entinen lastentarhanopettaja, joka on vaihtanut ammattia. Kameran käyttö yms. on opittavissa muutamassa päivässä (vaikka joku saattaakin luulla sen olevan jokin erityinen ammattitaito). Lasten kanssa toimeentuleminen on hyvin paljon vaativampi osa kyseistä ammattitaitoa, aivan ratkaiseva. K.o. täti on vain niin pitkälle buukattu, että käytännössä varauksen saaminen seuraavalle vuodelle on mahdotonta. 2018 myydään jo....
Vs: Ammattilaisjälkeä? Joku kurssittaja joskus kertoi, että tarhatätien ja opettajien (yleensäkin aikuisten) ilmeen saa kääntymään hymyyn ilmeilemällä ja sitten tokaisemalla yhtäkkiä "pippeli".Ero pierun imitointiin on kovin vähäinen
Vs: Ammattilaisjälkeä? Jos noin filosofisesti valokuvaajien rekrytointia halutaan lähestyä, niin se on varmasti melkein kaikilla kuvauksen osa-alueilla, kun asiantuntijalla on etu muihin verrattuna.
Vs: Ammattilaisjälkeä? Tottahan toki valokuvauksessa on etua siitä, että ymmärtää sen sielunelämää mitä/ketä on kuvaamassa. Niinkuin Niffekin sanoi, ei se rajoitu pelkästään lapsiin, mutta saattaa hyvinkin päteä erityisen voimakkaasti heihin. Muuten, vaikkei kameran käyttö olisikaan erityinen ammattitaitoa vaativa alue, niin valokuvaus kyllä on, niinkuin itsekin hyvin tiedät, mutta menköön nyt provona...
Vs: Ammattilaisjälkeä? Nimenomaan koulukuvauksessa tarvittavan taidon kaluston käytössä oppii jokainen normaalijärkinen ja jotain aikaisemmin kuvannut yhdessä päivässä. - Niinkuin itsekin hyvin tiedät, mutta menköön nyt provona... Valokuvaus yleensä aihepiiristä riippumatta on just niin vaikeaa tai helppoa kuin sen haluaa nähdä. Ylärajaa ei ole, eikä juuri alarajaakaan (ainakaan saitin galleriasta päätellen).