Älykkäät ja visuaalisesti lahjakkaat ihmiset tuottavat kameroillaan, kanssa ihmisten iloksi ajatuksia herättäviä ja visuaalisesti herkullisia kuvia. Keskenään he keskustelevat, toisiaan kehittäen ja huomiota luoden kuvistaan. He ymmärtävät tekniikan tarkoituksettomuuden, muuhun kuin kuva tuottamiseen. He eivät ole kateellisia toisilleen, vaan pyrkivät oppimaan paremiltaan. Parhaat heistä, valjastetaan yhteisin varoin tuottamaan iloa muille, jotta he pystyvät siihen täysin keskittymään.
Vs: Valokuvauksen utopia Muuten hyvä, mutta mielestäni tuo viimeinen kohta toteutuu kaupallisen kuvauksen puolella - siellä ovat parhaat kuvaajat ja he eivät apurahoja tarvitse/hae. T Jukka
Vs: Valokuvauksen utopia Mielestäni asia ei ole välttämättä niin yksioikoinen. Miten se paremmuus mitataan? Onko ammattilainen automaattisesti parempi kuvaaja kuin satunnainen harrastaja? Onko rutiinin hallinta paremmuutta, vaiko hyvä silmä?
Vs: Valokuvauksen utopia Olen eri mieltä, parhailla on muitakin kykyjä, ovat elokuvan, mainonnan mailman tms. oikean kunnon työn parissa?
Vs: Valokuvauksen utopia Joo, tämä on totta, mutta kuitenkin ammattimainen kosketuspinta kuvaan. T Jukka
Vs: Valokuvauksen utopia Perustelen sitä sillä, että se joka elättää itsensä ammattilaisena, on tarpeeksi kyvykäs valokuvaaja. Monet harrastajat unelmoivat valokuvauksesta ammattina, mutta sisimmässään tietävät, ettei heistä ole siihen. Kuvaajan täytyy olla monipuolinen: vähintään taitaa henkilö- ja tuotekuvaus. Jos mäkin saisin tehdä sitä, mitä haluan, tekisin luovaa ajatustyötä ja oleilisin palmun alla lämpimässä kylmää olutta nauttien. Harmi, kun kukaan ei maksa siitä palkka eikä yhteiskuntakaan tue. Haluaisin niin mielelläni tehdä sitä, mitä haluan, mutta en voi, voi voi. Kyllä tämä on paska yhteiskunta. T Jukka EDIT: ja joo, täytyy osata markkinointikin
Vs: Valokuvauksen utopia En ota kantaa yhteiskunnan tilaan, mutta ammattilaisena pärjääminen todistaa vain ja ainoastaan sitä että pärjää ammattilaisena, ei sitä että esim automaattisesti omaisi jotakuta harrastajaa paremman visuaalisen silmän. Eivät kaikki harrastajat edes halua kuvata ammatikseen. Minä nyt olen paska räpsijä ja ikuinen opiskelija, mutta en myöskään haluaisi ammatikseni kuvata. Teen mielummin sitä mitä nykyäänkin.
Vs: Valokuvauksen utopia Mistä tämä suorastaan lapsellinen, ammatilaisuuden yhdistäminen hyvään valokuvaukseen kumpuaa? Ajatellaan vaikkapa puuseppää, on isoilla automaatti sorvilla huonekalutehtaissa työskenteleviä ammatti puuseppiä, tai yksilöllisiä avohuonekaluja tekeviä penkki puuseppiä, tai kaivertamalla käsityökaluilla veistoksia tms. tekeviä "taiteilijoita". Kaikki on puuseppiä, mutta eivät yhtä taitavia välttämättä, tai siis ainakin vähemillä taidoilla voi käyttää automaatti sorvi. Puhtaasti omaan kokemukseen ja omin silmin näkemääni, olen nähnyt ihan menestyviäkin ammatikuvaajia, joilla ei ole mitään omaa näkemystä. Ymmärrän että jukkis harrastaan ammattikuvauksen kaltaista kuvausta, mutta...
Vs: Valokuvauksen utopia Voi olla niinkin, että ne asiakkaat eivät halua mitään 'näkemystä'. Ero onkin usein siinä, että harrastelijoilla on luja usko 'omaan näkemykseensä', mieli tekee siitä muurin, joka torjuu kaiken negatiivisen palautteen. Ammattilaisten psyyke on usein rakennettu hieman erilain. T Jukka
Vs: Valokuvauksen utopia En jatka hedelmätöntä vänkäämistä, ammatilaisuuden vaatimuksita. Mutta ajatellaan puutarha harrastajaa, joka työnsä vastapainona istuttelee puutarhaansa kasveja, tehden ympäristöstään viihtyisää. Tämä ihminen voi olla lääkäri tai varastomies. Useimmiten nuo ihmiset ei haaveile pääsevänsä istuttamaan kaupunkien ja hautausmainen massa istutuksia, saati pääsevänsä taimitarhaan töihin? Valokuvaus on hieno harrastus, jossa voi parhaimillaan ilmaistaitseään, ja tuon jalostuneempi muoto on valokuvataiteija, ei koulu/hääkuvaaja!!!!
Vs: Valokuvauksen utopia Valokuvataiteilijaksi voi jokainen kutsua itseään, täällähän on juuri pohdittu tuota aikoinaan. Jos kuva otetaan taide mielessä, on se taidetta. Itseään voi ilmaista jokaisen kuvauksen lajissa. Huolestuttavaa on, jos kuvaajan tyyliä ei muista erota. Ainoat kuvat, joista ei toisiaan erota, ovat räpsyt. T Jukka
Vs: Valokuvauksen utopia Minusta joidenkin haaveilu on huolestuttavaa, kun näkee suoraan että ei ole edes selalista varmuutta suorituksissa jotta pärjäisi edes koulukuvaajana. Harrastaminen on harrastamista ja siinä saa olla miten paska tahansa, kunhan itse tykkää. Takaisin utopiaan. Ihmiset kuvaisi kuvaamisen ilosta, eikä väkisin harjoitautuisi ammattiin, joka on jo kuollut. Parempia välineitä ostaisi ne joilla on siihen varaa, jotka kokevat kuvien teknisen laadun merkitykselliseksi itselleen. Utopiassa ei ostettaisi pro vermeitä, jotta voisi saada lisätuloja jostain mitä ei todellisuudessa osaa. Tietääkseni esimerkiksi goffissa, on ihmisiä jotaka ostavat tähtiteteellisen hintaisia settejä, koska tuntevat niillä palaamisen hauskaksi. Monikaan heistä ei haaveile ammattilaisuudesta?
Vs: Valokuvauksen utopia Otetaan jukkis ihan konkreetinen (mahdollisesti) esimerkki. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin olet musiikin opettaja? Voisin kuvitella että olet joskus haaveillut muusikon urasta, ja luulen että joku ainakin koulu bändikin on ollut? Tavalaan olet musiikin ammatilainen, mutta tavalaan et ole ehkä huippu muusikko? En tiedä pyöritkö musiikki foorumeilla, enkä sitä onko noilla musiikin opettaja guru? Antaisiko tämä perpektiivia siihen mitä tarkoitan valokuvauksen ammatilaisuudella?
Vs: Valokuvauksen utopia Tuohan selventää, mutta: ammattilainen pystyy tilanteessa kuin tilanteessa tuottamaan tasaista laatua, voi olla varma, että kuva on laadukas. Tietenkin ammattilaisissa on eroja, mutta kuitenkin. TJukka
Vs: Valokuvauksen utopia Tuo on totta, mutta ei vältämätön ominaisuus ilmaisevan kuvan kohdalla, tuohon siis myös pystyy vaikka ei olisi mitään näkemystä, kyse on tekniikan hallitsemisesta. Tuolloin myös pystään yleisemmin yvin "keskellä" = automatiikallakin pääsee lähelle, mutta se valokuvaus mistä minä puhun ja yritän harrastaa, tapahtuu reunoilla, tuolloin aina onnistuminen ei ole 100% varmaan.
Vs: Valokuvauksen utopia Yksinkertaistaen, nyky ammattivalokuvauskoulutus pyrkii menetelmiin, mitkä on täyden idiootinkin opittavissa, jos on aikaa ja kärsivällisyyttä. En näe tuossa mitään tavoiteltavaa, tai älyllisesti haastavaa.
Vs: Valokuvauksen utopia Minä taas olen huomannut, että ammattikuvaajilla on tuosta ns. näkemyksestä huomattavasti syvällisempi ja laajempi näkemys. Myös kaupalliisilla kuvaajilla on ja usein nimenomaan heillä kiinnostusta muuhun kuvaamiseen vapaa-ajallaan kuin kaupalliseen kuvaamiseen. He ovat usein kyvykkäitä ja älykkäitä monella eri alalla, kuten esim. Matti Kaleva, jonka hitsaamisen työn jälkeä ihastelivat ammattihitsaajatkin. T Jukka