EDIT lopetan kl.com:n käytön, joten en seuraa mahdollisia lisäkysymyksiä. Minut tavoittaa jatkossa sähköpostilla: kalle-miukumauku-bjorklid.net. Kiitokset. Moikka, mikäli kanssakeskustelijoita kiinnostaa, kerron mielelläni kokemuksistani kustannetun valokuvakirjan tekemisestä, kustannuttamisesta ja taittamisesta. Tietysti myös juuri ko. kirjan sisällöstä, sen kuvaamisesta ja sen sellaisesta juttelen mielelläni. Taustatiedot moni jo tieteääkin: tämä on esikoisteos minulle, eli sikäli täällä varmaan on näistä kuvioista enemmän tietäviä ihmisiä foorumeillakin. Olen tehnyt kirjalle oman pienen sivuston, josta löytää lisätietoa: Best Party Planning Tips - Eli saa kysyä taikka kommentoida.
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Mielenkiintoisia kysymyksiä voi olla. Minkä kokoinen painos? Monta on myyty? Paljon sait rahaa?
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Toi viimeinen on varmaan "se olennainen" vai mitä?? KB: mulle voisit vastata, miltä tuntui, kun aloit olla" meitä" eli sisäpiiriläisiä bändin kanssa. muuttuiko kuvanäkemyksesi projektin kestäessä. Nyt kun katsot omaa projektiasi taaksepäin, miten näät "bändikuvauksen" ja keikalla heilumisen nyt? Onko "just enough now"... Alkaako tulla enemmän projekteja jossa "kaikki langat on käsissäsi" terv JW ( kiitos kirjoista, kummastakin.)
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Ensiksi onnittelut kirjasta. Perinteinen urheilutoimittajan kysymys, miltä nyt tuntuu? Teksitkö jotain asioita nyt toisin?
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin No, vastataan ylimalkaisesti: painos on yli tuhat kpl, kirjoja oli myyty vajaassa kolmessa kuukaudessa alle tuhat kpl. Laskutin tekijäennakkoa 1800 euroa (+alv). Saan 20% kirjojen nettomyyntihinnasta, eli siitä hinnasta jolla kustantaja myy kirjoja ulospäin (ja tuosta siis tekijäennakko otetaan pois). En siis pysty sanomaan kuinka paljon "sain" rahaa, koska kirjoja myydään yhä ja saan niistä provisiota. Apurahaa en hakenut. En ole myöskään laskenut projektin kuluja, mutta suorat kulut ovat varmaan jossain 1500 euron kieppeillä. Tuohon sitten vielä muutama sata euroa päälle tulonmenetystä päivätöistä joista otin joitakin päiviä palkatonta vapaata projektia varten. Oletan, että tulen saamaan kirjamyyntiprovisiot ylittävän summan rahaa myymällä kirjaan kuvattuja kuvia muihin tarkoituksiin. Tällä yritän sanoa, että rahallisesti valokuvakirjojen tekeminen ei ole Suomessa kannattavaa, jos tämä nyt oli jollekin yllätys. Ellei sitten ole Savolaisen Miina. Noiden kysyttyjen lukujen osalta tavoitteet on sikäli saavutettu, että pääsin omilleni rahallisesti, ja myynti on sujunut riittävän hyvin että kustantaja haluaa jatkaa rock-valokuvateosten kustantamista, eli ko. kustantaja haluaa alustavien tietojen mukaan kustantaa myös seuraavan kirjani. (vastauksissa saattaa olla viiveitä välillä, eli vastaan Jukan ja AndyCapp:n kysymyksiin vähän myöhemmin).
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Tuohon talouskeskusteluun vielä sen verran lisää, että kirja-alalla tuntuu olevan umpiraivostuttava "Hollywood book keeping" -kuvio Kirjvälitys-nimisen firman kautta. Suurimmat kustantamot omistavat ko. lafkan, jolla on monopoliasema Suomessa. Kirjavälitys nimensä mukaisesti välittää kirjoja kustantamoilta jälleenmyyjille, ja lätkäisee siihen hintaan millä kustantamo kirjan myy 40% päälle. Näin ollen kustantamot "joutuvat" myymään "halvalla" kirjoja kirjavälitykselle (josta syystä myös tekijän palkkio on "halpa"). Vastaavasti Kirjavälitys Oy:n omistuksien kautta tämä raha reitittyy takaisin (suurille) kustantamolle. Esimerkiksi Suomalainen Kirjakauppa ostaa kirjoja vain Kirjavälityksen kautta. (Edellä kirjoitetetut väittämät perustuvat toisen käden tietoon, ja käsitykseni kokonaistilanteesta on hiukan hutera).
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Silloin kun aktiivisesti väijyin kuvia (enkä ollut "vaihtanut vapaalle" esim keikan jälkeen), toimin läpi projektin samalla tavoin, eli esimerkiksi bäkkäreillä suuren osan ajasta istuskelin jossain nurkassa (mistä näkyi koko huone) kamera sylissä ja odottelin, että josko jotain sellaista tapahtuisi jonka takia kannattaisi lähteä hakemaan kuvaa. Bäkkäreillä ja busseissa oli ensin hiukan hämmentävää ulkopuolisena mukaan kun bändeillä ei päde normaalit "personal space"-määritykset ollenkaan, vaan jos on vähän tilaa ja jotain pitää säätää, niin sitten kurkotellaan toisten yli, teipataan korvamonitorijohtoja samaan aikaan kun meikataan ja ties mitä. Mutta sitten kun tuohon tottui, pystyi menemään itse mukaan häsäämään, eikä kukaan noteerannut mitenkään sitä että siinä kameran kanssa huitoi. Tarkoituksena on siis sanoa, että kun lähestymistapa oli se, että halusin itse osallistua mahdollisimman vähän "tarinaan", niin oli pikemminkin niin, että piti sulautua siihen "toimintaympäristöön" kuin tutustua tyyppeihin henk. koht. tasolla. Projektin aikana ei ollut mitään henkilösuhteisiin liittyvää käännekohtaa joka olisi vaikuttanut kuvaamiseen, vaan ehkä sitten se totuttelu bändin mukana olemiseen tapahtui liukuvasti. Se, mikä eniten vaikutti asioihin oli kesän tulo (luonnonvalo + se että tyypit oli vähän muuallakin kuin bäkkäreillä ja hotellihuoneissa kun oli lämmintä ja valoisaa ulkona, toisin kuin talvella jolloin valtaosan kuvista kuvasin). (jatkan taas vastailua seuraavalla kahvi- tms tauolla).
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Kiitos näistäkin, ja mielenkiinnolla lisäyksiä odotellen...
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Ehkäpä muuttumisen sijaan puhuisin hioutumisesta ja kypsymisestä, jonka mahdollisti tällainen pitkäjänteisempi projekti. Esimerkiksi tuli projektin aikana yhä tietoisemmaksi siitä, että kun päivät periatatteessa toistivat itseään (bussia, bäkkäriä, keikkaa, bäkkäriä ja hotellia), niin koko reilun kahdensadan sivun kestääkseen, kuvat eivät voi olla vain "tilanteiden toteamista". Pitäisi pystyä valokuvauksen keinoin löytämään esimerkiksi tilannekomiikkaa, sisällöllistä ja sommittelullista jännitettä, tunnelmia, ja mieluiten useampaa kuin yhtä sorttia per kuva. Pidemmän aikaa minuun ovat vedonneet sellainen dokumentaarinen kuvaustyyli, jossa havainnoinnin kautta nostetaan elämästä esiin esimerkiksi koomisia tai ajatuksia herättäviä asioita. Tunnetuimmasta päästä esimerkkejä tämän tyylisistä kuvaajista lienevät Elliott Erwitt (esim) ja Martin Parr (esim), ja ehkäpä projektin antoisimmat kuvat tulivat juuri niistä hetkistä kun koin löytäneeni jonkun tällaisen hetken. Palatakseni kysymykseen, koen, että oivaltaminen siitä, miten saan kuviini jonkun jujun tai "enemmän sisältöä" kehittyi projektin aikana.
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Siinä onkin varmaan suurin ero "puhtaan dokumentaristin" ja oivaltavan/osallistuvan kuvakertojan välillä, että on tavallaan poissaoleva mutta alati varuillaan ja valmiina aktiiviseen toimintaan. Tulee mieleen yksi suurista esikuvista: Gene Smith. Kuvasi niin kauan että ihmiset tavallan kyllästyivät tai tottuivat kuvaajan läsnäoloon jonka jälkeen oli mahdollista olla tilanteessa mutta "läpinäkyvänä" Siinä on se suuri ero HCB:n kuvaustyylin ja tällaisen tyylin välillä, ei odota sitä "ratkaisevaa hetkeä" vaan antaa visioiden ja tilanteiden virrata , koko ajan yritäen hioa sanomaa, mutta silti tallentaa sitä. ( jatkoa toivottavasti seuraa ??)
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Oliko sulla ennakkotavoitetta mielessäsi, ennen kuin aloitit koko projektin, esim. halusitko kertoa kuvilla rock -bändin arjesta ja itse pmmp:n liittyvä jatkokysymys edellisestä jatkaen: pmmp:hän on nimenomaan bändi, eikä vain kahden laulajan show? TJukka EDIT: ja jos oli joku tavoite, miten tuo omasta mielestäsi totetutui? EDIT2: Mitä bändi pitää kuvistasi/kirjastasi? T Jukka
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Onnittelut kirjasta minultakin! Hieno juttu!! Vahvoja kuvia ollaan jo nähty, nyt enemmän kerralla kun saan kirjan käteeni joskus!
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Hyvä diili sulla. Jos ajatellaan että painos on tuhat ja tukkuhinta varmaa 8-12€ heitetään 10€. 90-luvulla kirjoittajan provika oli yleensä +-16%.
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Mikäli kirjan tekijällä on hallussaan oma varasto kirjoja, elikkä riippuen tehdystä kustannussopimuksesta, voi sikalafkan Kirjavälistyksen ohittaa tyylikkäästi tarjoamalla kirjojaan suoraan myyjille: joko myyntiliperiaatteella, tai suoraan sovittuun hintaan laskuttamalla. Myyjät ottavat itselleen haitarilla 30%–50% tekijän ilmoittamasta hinnasta. Ikävintä Kirjavälityksen toiminnassa on se, että sitten kun valokuvateos ei enää osoita aktiivista menekkiä, teoksen loppupainos myydään monasti jopa alle tuotantokustannuksien eniten tarjoavalle taholle könttinä, ja tämä tarkoittaa käytännössä sitä että se joutuu alennusmyyntiin. Firma on puhtaasti liikevoittoperiaatteella toimiva, eikä sillä ole pienintäkään pyrkimystä tukea valokuvakulttuuria. Väittäisin kokemukseen perustuen, että juuri päinvastoin. Ohessa hyviä myyntipaikkoja Helsingissä: – Valokuvamuseo – Valokuvagalleria Hippolyte – Luova – Laterna Magica – Kiasman kirjakauppa Muitakin pieniä kauppapaikkoja varmasti löytyy, esim. eri puolella Suomea toimivat Valokuvakeskukset, niitä taitaa olla kymmenkunta Monissa mainostoimistoissa työskentelee erittäin valokuvauksellisesti sivistyneitä ihmisiä, ja toimistoilla saattaa hyvinkin olla tarvetta hyvään lahjakirjaan. Ei pidä myöskään unohtaa isoja, esim. sosiaalialan organisaatioita: Kela, Stakes etc. Merkitsevää on aina se miten kirjan aihemaailma ja firman taikka järjestön toimiala sivuavat toisiaan. Kirjoja voi myöskin lahjoittaa!
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Meinasi unohtua: Onnittelut kb:lle, kirja on upea! Aitoa rokkia.
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Oli myös mielenkiintoista seurata sivusta miten kalle kehittyi projektin edetessä, saimmehan täällä kameralaukussa maistiaisia pitkin matkaa nähdä...
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Tuntuiko, että olisit tehnyt "töitä" kun kuvasit?
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Kuinka monta kuvaa otit projektin aikana? Paljonko hyviä kuvia jäi "yli"?
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin Oho, täällähän on rokkikuvauksen legendoja liikkeellä. Syvä kumarrus ja kiitos, Hurriganes-valokuvakirja on joitakin kertoja tullut luettua läpi, erinomainen teos. Kiitos myös antamistasi vinkeistä, pitääpä perehtyä asiaan. --- Olen kovin otettu kysymysten (ja onnittelujen) määrästä ja harmissani kun vastaaminen on vähän hitaanlaista (mutta varsin helpottunut että nyt on vanha kämppä tyhjennetty ja loppusiivottu). Eli kiitokset, mahtavaa että kiinnostaa, palaan vastailemaan ja keskustelemaan pikimmiten. Tähän väliin kuitenkin yöunet.
Vs: PMMP Vaahtopäät valokuvakirja: vastaan mielelläni kysymyksiin En koe harrastavani bändikuvausta genrenä, vaan dokumentaarista kuvausta aiheen ympärillä. Saattaa kuulostaa saivartelulta, mutta tuntuu siltä, että bändikuvaus genrenä antaisi jotain reunaehtoja sille, mitä "saa" tehdä tai miten aihetta pitää lähestyä. Ne asiat joita pidän valokuvauksessa tärkeinä eivät ole mitenkään erityisesti sidoksissa rokkiin tai siihen maailmaan, ja jos ovatkin, löytyy niihin joku yleisempi vastine. Esimerkiksi yksi teema josta erityisesti pidän tavoitellessani kiinnostavia kuvia on "rock-maailman" ja "arkimaailman" kohtaamiset, rokki kun on yleensä irrallaan harmaasta veronmaksajan arjesta ja vähän kuin tapahtuu puoliksi ihmisten pään sisällä. Mutta tässä on kyse vain sisällöllisten kontrastien hakemisesta kuvaan, ei siis sinällään mistään joka olisi ominaista "rock-kuvaukselle", muuten kuin siltä osin että mitkä ne elementit konkreettisella tasolla ovat joilla sitä kontrastia haetaan. Päin vastoin, kliseinen rock-kuvaus pyrkinee pitäytymään mahdollisimman tiukasti rock-maailman sisällä.