Päättelin juoman siitä miltä snadi lasi näytti. Siinä/siellä tollanen värisävy. Yleensä -noihin aikoihin- valitsin napsiksi Ginin, Gordon's tai Beefeater. Jopa Jallun - joskus... Mikään erityinen viinanmaistelun ystävä tai edes asiantuntija en ole ikinä ollut. Joistain harvoista "tykkäsin" tai sitten tykkäsin tykätä. (Gin (kolme eri merkkiä kelpasi), "savunmakuinen" viski (vain aito skotti), jallu, pernod ja jotkut muut hyvin harvat.) En tiedä miksi - hiton myrkkyjähän noi on kaikki. Desifiointiin alkoholi sopii - juomaksi skeidaa. Joku "kossu" oli (ja on) pelkkää roskaa. Hyi hemmetti mitä ala-arvoista... Edit. Mutta kun jotkut juo jopa piimää niin se on todiste siitä että ihmiset maistaa eri tavoin eri jutut? Maitohan on fantastista ja ennenkaikkea puhdas vesi!
Pienenä tuli laulettua Juicen Einarin polkupyörää ja opinkin sen ulkoa. Myöhemmin 'samaan sarjaan' ilmestyneen Napoleonin mopon kanssa oli sama juttu. En silloin tiennyt mitä tarkoittaa tööpernoo. Taisi selvitä vasta 80-luvulla opiskeluaikoina. Napo tarjoo mopoaan ja vaari sanoo joo, tarjoilijalle hän kuiskaa tööpernoo.
"Napoleon brandyä" ostin -joskus harvoin- nuorena miehenä ja esitin muka"nauttivani" siitä... Kyllä sitä onkin ollut typerä...