... sinulla (tai siis myös minulla) on kamera, joka on teknisesti monipuolisempi ja "parempi" kuin yhdelläkään sadan viidenkymmenen vuoden aikana ennen vuotta 2008 otetun mestarillisimmankin kuvan kuvaajalla oli. Enää tarvitsee vain ottaa yhtä hyviä kuvia...
Niin. Ja jos se on kuusi vuotta vanha, se on ihan vanhentunut eikä sillä ole minkäänlaista jälkimarkkinaa. Ainut, mitä sillä voi edelleen tehdä on -kuvata.
Jännäähän on, koska asia on juuri noin. 10 vuotta vanhoja malleja on yhä kuvauskäytössä, jännä nähdä, kestävätkö ne esim toiset 10 vuotta. Huikea kuvanlaatuhan oli viimeistään d3 nikonissa ja kaikissa sen jälkeen tehdyissä kameroissa. Uusiin värmeisiin ei tarvitse syytää enää rahaa kuvanlaadun vuoksi.
Olen kuvannut ja kuvaan ei pelkästään omasta mielestäni ihan kelvollisiakin kuvia noin 70 vuotta vanhalla kameralla. Toki valtaosa kameroistani on vain 50 - 20 vuotta vanhoja. Kaikenikäisillä olen kuvannut kelvollisia ja epäkelpoja kuvia, syy tai ansio on valtaosin ollut muualla kuin kamerassa.
Saattaisi liittyä Nikon D700 ilmestymisvuoteen. Tosin D3 ilmestyi jo elokuussa 2007. Toisaalta otsikon kuuden vuoden ikä volsi liittyä samojen mallien viimeisiin valmistuseriin.
Aivan totta. Mustavalkoisessa vajaat kymmenen vuotta vielä menee, mutta pitkälle toistakymmentä vuotta sitten vanhentunutta filmiä en sentään käytä.
Noi mallit oli vaan valistuneita arvauksia. 6 vuotta on varsin selvästi siinä mainittu kuin vuosi 2008:kin. Kuusi vuotta sitten ilmestyi mainittujen korvaavat D600, D800 kuin D4. Juttu alkaa suoraan aloitusvirkkeellään otsikossa. Tietty epäloogisuus kuudella vuodella on suhteessa mihin tuossa viitataan vuodella 2008. Tai ainakin perustelematon tai vaikeaselkoinen. Sumea! Jos on 7 vuotta sitten valmistettu kamera tai vuonna 2008 niin mitä siinä siitä sanotaan? Ei kai mitään, vaan se oli vuosi josta vanhempiin verrataan mestarikuvaajiin, mutta otsikko on selkeä kuusi vuotta kameran osalta.
Kamerat (=sulkimet) kestävät nykyisin yhtä monta laukausta kuin filmikameratkin. Mutta teknisesti vanhenevat huomattavasti nopeammin. Eri asia todellakin on, kuinka usein kannattaa vaihtaa.
Noilla vuosilla ei tietysti varsinaisen ajatuksen kannalta ole oleellista merkitystä, mutta on siinä pieni idea. Se on mielestäni suunnilleen niin, että noin vuodesta 2012 alkaen julkistetut harrastajajärkkäritkin ovat teknisesti kehittyneempiä ja "parempia" kuin kaikki tasoa D700 ja D3 edeltävät mallit eli siis pyöreästi ennen vuotta 2008 tehdyt kamerat. Ei se tuon kummempi ajatus ollut. Eli kaikki kuvat ennen tuota vuotta 2008 on otettu "huonommilla" kameroilla kuin noin 2012 alkaen on voinut ostaa ihan harrastajahintaan. Mutta idea oli kuitenkin vain siinä, että kaikki vähänkään tuoreet vehkeet ovat niin hyviä, että ne sinänsä peittoavat klassisten, merkittävien kuvien ja kuvaajien laitteet. Se tahtoo aina joskus jäädä vähän syrjään kun monia nykyisiä (suht tuoreita) kuvausvehkeitä väheksytään.
Tämä on asiallinen huomio ja kritiikki kamerateknisiin keskusteluihin. Tämä ei kuitenkaan vielä ole oikein muuta kuin sitä. Siihen muuhun viittasit avauksesi toisessa (viimeisessä) virkkeessä, joka jäi kesken...
No. Melkoinen kärjistys tämäkin. Itse olen nyt noin vuoden säännöllisesti muistanut katsoa ja tallentaa, minkälaiset ovat jälkimarkkinat Canon 6D ja Nikon D610 malleille (+D750 mutta se on tuoreempi) . Kyllä noitten kauppa käy ihan pirusti eikä niitten arvo ole muuttunut vuodessa. Mutta ehkä noi 2012 julkistetut mallit on eri asia mitä tarkoitit ja suurin osa yksilöistä on sitä uudempiakin. Toisaalta ketään kameranostajaa ei kiinnosta vuosimalli vaan malli ja sen kunto ja käyttöhistoria. Eli sikäli voin väittää ettei mitään muutosta tullut kun kameramalli vanheni viidestä vuodesta kuuteen. Ei edes vaikka 6Dmk2 ilmestyi jo syksyllä. (peilittömien kohdalla on ihan toisin koska kehitys on niissä nopeassa alkuvaiheessaan) Että mitäs tässä, valmiissa peilimaailmassa. Odotellaan kuolemaa tai jotain.
Kamerat kyllä ovat monin tavoin muuttuneet tällä vuosituhatluvulla, mutta kuvan laatuun on objektiivillakin osuutensa. Toki niitäkin tehdään hyviä, mutta luulisinpa, että valtaosa (iso enemmistö) kuvista kuvataan nykyisin objektiiveilla, joitten laatu ei yllä samalle tasolle kuin vaikkapa 80-luvulla. Nykyisin yleistä suttuzoomia ei käyttänyt juuri kukaan, kiinteän polttovälin laatulaseja sen sijaan kyllä. Edelleen mutua, mutta otetaanpa kaupan hyllyltä mikä hyvänsä ei-ihan-kallein pikkuzoomi, niin luulen että kuvan tekniset laatuominaisuudet jäävät kauas 35 vuoden takaisten Leitzien, Zeissien, Pentaxien, Minoltien, Canonien, Nikonien, Hasselbladien, Contaxien, Fujien jne jne. optiikoiden tuottamasta laadusta. Ilman ohjelmallista linssivirheiden oikomista jäisi tietysti vielä paljon kauemmas.
Kameroita, kuvausvälineitä ja ties mitä filmiemulsioita koskeva välinekeskustelu on itsetarkoituksellista. Se vaan on ja sillä hyvä. Se ei kuitenkaan ole mistään muusta pois, joten vastakkainasettelua kuvan sisällön tai estetiikan kanssa ei ole. Ihan hyvä että puhutaan välineistä. Siihen keskusteluun on ehkä helpompi osallistua työpäivän kahvitauolla kuin johonkin muuhun keskusteluun. Välinekeskustelu on myös siitä kivaa, ettei siitä kukaan oikeasti pahastu (ellei puhe käänny Leicaan, D700 fetississä on myös samoja piirteitä). Jos kuvausvälineitä koskevan kekustelun määrä tuntuu liialliselta, niin suosittelen avaamaan keskusteluja kuvien sisällöstä ja estetiikasta. Tai vaikkapa kuvausreissuilla koetuista ja nähdyistä asioista. Se olisi oikein hyvä kehityssuunta.
Minullakin on monta 60-70-luvun laatuobjektiivia. Niinkuin monella muullakin täällä, varmaan useimmilla, kun tämä on sillä tavalla valikoitunutta joukkoa. Jos jätetään nostalgia pois, niin miksei ne nyt ihan kohtuullisia ole nykyisiin keskiverto-optiikkoihin verrattuna, ei erityisen hyviä mutta ei nyt huonojakaan. Ja millä sitten todellisuudessa kuvattiin, niin esimerkiksi useimmilla F-nikoneilla kuvanneilla oli esimerkiksi 105/2.5 laukussaan. Ammattimiesten peruslasi. Olen sillä nykyäänkin kymmeniä kuvia vuodessa ottanut ja ihan kiva peli, mielikseen sillä kuvaa, kyllä se vielä peruszoomien joukossa pärjäisi, vaikka heijastuksia on melko lailla jollei huomaa varoa. Harrastajilla on nykyään objektiiveissaan sellaista lasia ja pinnoitteita, joita ei 50 vuotta sitten osattu kuvitellakaan.
Vanhojen objektiivien valintaa ei tarvitse perustella sillä, että ne olisi yksisellitteisesti parempia kuin nykyobjektiivit. Noin ei nimittäin ole. Mutta vanhat objektiivit voivat olla edullisia ja niihin sisältyy oma jännityksensä ja nostalgiansa. Nyt kun siirryin Sonyyn, niin into käyttää mf-objektiiveja on lisääntynyt. Ostin äskettäin 55mm/3.5 micro Nikkorin ja seuraava hankinta voisi hyvin olla juurikin 105mm/2.5. Voisi myös ostaa Olympus OM adapterin, että saisi vanhat zuikot digikäyttöön Olympuksella on myös aika runsaasti perinneoptiikkaa joka liikkuu käytettyjen markkinoilla suht edullisesti verrattuna arvostetuimpiin Nikkoreihin.
Olen itse aloittanut digin käytön 2004 ja juurikin tuolta tuntuu itsestänikin. Alkuvuosina kehitys harppoi eteenpäin siihen tahtiin, että kalustoa oli pakko päivittää usein. Ja ei siis pelkkä tekniikka ja mökäpikselit, vaan kaikki laatu. Mutta nyt olen jämähtänyt jokusen vuoden vanhaan kalustoon, koska en tunne enää yhtä suurta tarvetta modernisointiin. Esim joku parempi videokuvaus on niin täysin tarpeetonta minulle valokuvaajalle, joskin elokuvaustakin on tullut kokeiltua muinoin analogisena. Olen jopa itse spekuloinut, että pitäisikö pysytellä kartalla uusista malleista paremmin, josko niissä olisi jotain, josta oikeasti maksaisin lisää? Mutta niin monta kertaa havainto on ollut esim dpreviewin ja kenrockwellin kautta, että ei kannata raahautua edes kauppaan hipelöimään kameroita. Ja tunnustan jopa, että en edes muista suoraan kameroideni malleja, koska se on menettänyt merkityksensä mallien loputtomassa uutuustulvassa!
Siirränkin tämän keskustelun kuvausreissulla koettuihin asioihin, kuten nomad aiemmin ketjussa mainitsi. Ajelin tänään wanhalla prätkälläni maaseudun pieniä hiekkateitä, etsien idyllistä maaseutumaisemaa, tai no, jotakin dokumentoinnin arvoista... keskarikamera sivulaukussa ja filmejä tietenkin. Prätkä piiputti muutaman kerran, kunnes teki kokonaan tenän. Ei virtaa, eikä potkuilla käyntiin. Siispä vian etsintään, liiat ajoromppeet päältä pois, olihan parikymmentä lämmintä. Satula irti, työkalut esiin, sivuboksi irti, akun kiinnitysten tsekkaus. Akun miinusnapa löystynyt, kiristys, sivuboksi kiinni, satula paikalleen, ajoromppeet päälle ja menoksi. Jaa, ne keskarikuvat... no ne ovat vielä kehitämättä...