Vs: Lapsuuden kaipuu Ei paha. Tosin askeleen lähemmäs olisi voinut mennä tai rajata vähän, koska talo takana rajautuu ehkä liian rikkonaisesti ja silmä pysähtyy siihen turhan paljon kulkiessaan kuvan elementtejä läpi. Yläosan rajaus voisi olla mieluummin niin, että ullakon ikkunanpokasta näkyisi alalaitaa, (ja rajaus muuten tietenkin sitten kokonaisuuteen sopivaksi). Lumen sävymaailma tuo mieleen kymppikuvan, joka on sattunut tulemaan kehittämöstä liian vaaleana. Tai ajan haalistaman kymppikuvan, vaikkakin näkee että jyrkkyys on vedetty vain äärimmilleen ja lumen kannalta yli.
Vs: Lapsuuden kaipuu No voi helkutti miten hieno kuva! Nostalgian kaipuussaan on tämä yksinäinen hahmo palajannut lapsuutensa leikkikentälle ja istahtanut heppakiikkuun. Kiikkuminen ei vain tunnukaan samalta kuin silloin ennen, silloin kun hahmo oli tämän puuhevosen kokoinen itsekin ja puuhevosen vauhti tuntui kovalta. Se oli sitä aikaa, kun Peppi Pitkätossu oli vahvuudessaan jotain aivan käsittämätöntä ja yliluonnollista; juuri sellainen sankari josta saattoi imeä voimaa itseensäkin ja sitä kautta olla vähän itseään suurempi. Nyt on kulunut aikaa kovasti ja hahmo on varjona palannut maisemaan, joka silloin oli niiin jännittävä. Raudoitettu Peppivaja ilmentää, kuinka hahmo on joutunut telkeämään sisäisen vahvan lapsensa jonnekin lukkojen taakse, jossa se odottaa vapautumistaan, jota ei ehkä tulekaan. Voi surun määrää vanhenemisen edessä.