Aliarvostettu Cosina?

Näyttää yhtä patarautaiselta kuin se yksi muistelemani* Cosina. Mahdollisesti 60-luvun puolelta. Digicamera.net - Valokuvausfoorumi • katso viestiketjua - Cosina Hi-Lite DLR

*Joko 1000S tai 4000S. Cosina - Camera-wiki.org - The free camera encyclopedia

M42 kiinnitys on tietysti hieno asia, jolloin objektiiveja on tarjolla vaikka mitä muitakin. Tuotteet - Kameratori.fi (Ja edelliseen viestiini liittyen vertailuksi tämä. )

K-bajonetti taisi olla viimeinen yleiskiinnitys, mutta siihen ei kai enää lähtenyt niin moni. Tai ainakin suosio alkoi vähentyä, kun markkinoilla menestyi yhä paremmin Olympus, Nikon ja Canon jne. (Ihan mutua tämä minulta tai mistä lie olen kuullut noin - en ole pitkälle perehtynyt tähän. En osaa edes luetella mitkä kaikki merkit käyttivät K-bajoa.)

Nykyään on taas selvää kiinnostusta yleiskiinnitysten suuntaan tai ainakin yhteenliittymiin muutamien valmistajien kesken. M43 on olemassa ja voimissaan mutta nyt on huhuttu myös Leica-Panasonic-Sigma allianssista L-mountin kanssa. L-Mount: The universal lens bayonet for interchangeable lenses

 

Kovaa markkinointia vaan niin kai se siitä. Cosinat viedään käsistä jos Nikkormatitkin. Pakko puskee vaan mainosta eikä tällä alalla muuten pärjää: Päivän =)

 

Kimmolle pitäisi myöntää pikku mitali, sitkee sissi

 

Elä nyt kun en kehtoo tollasii tunnustuksii.

Ei ku joo, kiitos vaan . Nomad (ja ehkä JukeK tulkinnanvaraisesti) mulle myönsi kerran kanssa jonkin palkinnon lehtikuvauksista. Hakuun "Tamron 45 kokeilua" jos ei muistu mieleen.

 

Kun tämä keskustelu objektiivista laajentui myös runkoihin, ja taitanen olla ainoa osallistuja, jolla on aitoa omakohtaista kokemusta ja vieläpä juuri kyseisestä Cosina Hi-Lite DLR-mallista niin laitan tässä vähän tietoa ja muistoja siitä. Minulla oli Hi-Lite DLR käytössä ja "pääkamerana" yli 20 vuotta. Ostin sen tuolloin jo ulkoisesti kulahtaneen näköisenä syksyllä 1976 Malminkadun Helioksesta Auto Cosinon 50/1.8 objektiivin kera. Valmistusvuosi lienee 1969 tai 1970. Hi-Lite DLR oli kästtääkseni tuohon aikaan Cosinan jonkinlainen lippulaivamalli (Semi-Pro) ja uutena yli kaksi kertaa kalliimpi kuin varsinainen halpasarjalainen Zenit ja lähes kaksi kertaa kalliimpi kuin Praktica. Enemmän siis vertainen kilpailija Pentaxille kuin halpiksille.

Cosina Hi-Lite DLR:ää ei pidä sekoittaa vanhempaan Cosina Hi-Lite-malliin, jonka tuntee mm. siitä, että siinä on sulkimen säätökiekko etuseinässä, kun Hi-Lite DLR:ssä säädin on tavanomaisemmassa paikassa rungon päällä. Lisäksi Hi-Lite DRL käyttää nykyäänkin yleistä SR44 (A76, LR44) paristoa, kun vanhassa Hi-Litessä oli vielä 675-tyyppinen elohopaparisto.

Käytettyjen markkinoita aika paljon seuranneena olen tullut käsitykseen, että Hi-Lite DLR ei ole Suomessa kovin yleinen, kun taas vanhempia perus Hi-Litejä (säätökiekko etuseinässä) on enemmän liikkeellä. Ne vähät hi-Lite DLR:t joita myynnissä on, ovat yleensä kovin kuluneita, mikä johtunee siitä, että ovat olleet todella käytössä aktiiviharrastajilla tai ammattilaisilla. 1970-luvulla Instrumentarium myi Suomessa Cosinan kameroita saksalaisen valokuvaustarvikefirman omistamalla Porst tuotemerkillä, ja esimerkiksi Porst CTL on nimeä lukuunottamatta aivan identtinen Hi-Lite DLR:n seuraajan Hi-Lite 405:n kanssa. Instrulla oli tietenkin Instrun hinnat, eli sama Cosina toisella nimellä Instrussa oli aina aika tasaisesti sen yhden satasen verran kalliimpi kuin Helioksella.

Hi-Lite DLR:n kanssa ominaisuuksiltaan hyvin samankaltaisia ovat sen 70-lukulaiset seuraajat Hi-Lite 202, Hi-Lite 4000S ja Hi-Lite 405. Nämä kaikki ovat tekniikaltaan vankkoja (ja painavia) kokometallisia (messinki) runkoja, joissa muovia on näkyvillä vain viritysvivun ja valotusmittaripainikkeen otepionnoissa. Takakannen avaamalla näkee, että filmipuola on myös muovia. Sisuskaluja en ole tutkinut, mutta kaikissa on Copalin maineikas mm. tuon ajan Nikoneissa paljon käytetty pystysuuntaan liikkuva metalliverhosuljin, jolla X-salamatäsmäys on 1/125. Kosmeettisesti Hi-Lite DLR on näistä arvokkaimman näköinen, ja mm. yläkannen kaikissa reunoissa ja prisman kotelossa "pokkaukset", kun taas näissä uudemmissa on pelkistetympi "Spotmatic"-mainen yläosan muotoilu.

Yksi puute mikä minua Hi-Lite DLR:ssä haittasi on että laukaisin on aika ulkoneva (korkea nappi), eikä siinä ole varmistinta, joten ahtaassa laukussa kuljettaessa tms. sattui vahinkolaukauksia, ja turha filmin kuluminen harmitti. Joku voi myös kokea raskaasta peilimekanismista ja metalliverhosta johtuvan kovan laukaisuäänen häiritseväksi, mutta minua se ei haitannut. Peilitärähdystä en ole mitannut, mutta ei ainakaan niin paha ole, että minulle sillä olisi merkitystä.
Näitä kokometallisia runkoja ei todellakaan voi verrata Cosinan myöhempiin keveisiin muovitekeleisiin, joista CT-sarjan mallit (K-bajonettiset) ovat olleet myynnissä useankin kameramerkin alla. Wikipedia luettelee niitä: Canon T60, Carena CX-300, Chinon CM-7, Olympus OM-2000, Nikon FE10, Nikon FM10, jne, jne.). Takakannen avaamalla näkee, että myös hieno verhosuljin niissä on vaihtunut "saranoituun viuhkaan".
PS. Olen sen verran asian harrasataja edellen, että minulla on nykyisinkin yksi Cosina. Hienokuntoinen Hi-Lite 202, johon pari vuotta sitten laitettiin uudet tiivisteet ja peilin vaimenninpehmuste.

 

Juttuja ja tietoutta lisäämällä tunnettuus ja sitä myötä arvostuksetkin kehittyy aina vähän uusiksi ajan myötä.

Vanhoihin vehkeisiin yleensä ja filmille kuvaamiseen liittyen törmäsin ilmeisesti kreikkalaiseen fiilistelijään, joka näyttää harrastavan kuvaamista kameroiden lisäksi. Ihmeen harvoin yhdistyy kunnolla laiteharrastus ja kuvaaminen niillä. Kuvia on sivukaupalla hyvin monenlaisin vanhoin kameroin ja objektiivein. Äkkiseltään en edes törmännyt digille kuvattuihin mikä ilmenee myös nättinä laatuna. deaf burglar (To bokeh or not to bokeh?)

 

Kymmenen vuotta sitten filmikuvaus foorumilla oli vielä jonkinverran voimissaan. Ainakin olevinaan. Seuraava keskustelu osoittaa mikä on (ollut) yleinen tietous ja arvostus Cosinalle. Aloittaja mainitsee CSM:n joka taitaa olla jopa aivan pätevä perusrauta eikä niitä myöhempien aikojen ritsoja.

Cosina vai Olympus vai mikä

Cosina CSM - Camera-wiki.org - The free camera encyclopedia
Horisontaali kangasverho tässä näköjään.


Mä olen Cosinaa välillä kehunut, koska toimittajaopiskelukaverilla oli sellainen ja sitä kolhoa (ja kolhiintunutta) rautaa kehui. Multa kyseli teknisiä neuvoja.
Teidän mielipide
Wanhan filmin ostaminen

ed. Keegan tuossa "Teidän mielipide" jutussa (#9) muuten sanoo hyvin tuollaisista mekaanisista perusjärkkäreistä. Mainitsee myös DLR:n.

 

Pentax K-mount - Wikipedia
Tuossa melko hyvä luettelo mitkä.

Ja yksi syy taisi olla se, että ne muut isot oli jo omansa tehneet. Koon otti käyttöön ne, joilla ei ollut varaa/mahdollisuutta/uskoa kehittää vielä yhtä omaa kiinnitystä lisää muiden sekaan.

 

Eikö tuossa mallissa ole balansoitua virtapiiriä ? Jostain Cosinasta tarttui silmiini tietoa että mittari voisi näyttää samoin modernilla paristolla vaikka oli elohopea käyttöohjeessa. Kameratori taas tällaista: "Toimii hankalasti saatavilla olevilla PX675 pariston korvikkeilla." Voi tietty olla Foto-Tapionkin lause. Cosina Hi-Lite 202 Body - Kameratori.fi

(yksi ratkaisu: Elohopeapariston korvaaja )


ed. Tuossa toinen Foto-Tapiossa. Ei muka saa paristoa. Kyllä noi on oltava tapiolalaisia sepustuksia. Cosina Hi-Lite 202 Body - Kameratori.fi

Kokeilis nyt edes alkalilla miltä vaikuttaa jos ei ole intoa hankkia liikkeeseen diodi-adapteria. Viimeks kun kävin siellä pyysin nähtäväksi M6TTL Leicaa. Oli kuin uusi mutta suljin ei totellut aikavalintaa. Vai oliko se niin ettei lauennut ollenkaan, en muista enää. Myyjä meinas vaan että paristo varmaan lopussa! Kävi ilmi ettei ne ollut ollenkaan tarkistanutkaan sitä kun asiakas oli sen vaihtaessaan uusiin vehkeisiin tuonut. Kai koska Leica, luulen.

Joskus cds- kennot pimenee kanssa niin ettei kamerahuollon säätökään auta. Tai esim just toinen kahdesta kennosta.

 

Noin arvostuksista rahassa kuten tämäkin ketju alettiin..

Kamerakeräilyn maailmassa on samoja piirteitä kuin postimerkkeilyssäkin kun vähän valmistetut ja hyväkuntoiset ovat suurimmassa arvossa. Nikkormat FS. Hintalappu 480€. Nikon Nikkormat FS Body, Silver - Kameratori.fi

Wikipediaan on laitettu:
The Nikkormat FS, manufactured from 1965 to 1971, was an FT stripped of the built-in light meter with its exposure information system and the mirror lockup feature. The FS was unpopular when new because of the lack of a built-in meter, but this makes it rarer and more valuable than the FTs to collectors today.

 

No jos siitä tulee joillekin kivat fiilikset ja hyvä mieli niin: "on aliarvostettu"... (Kai sitä voi muiden mieliksi olla joskus hieman epärehellinen. Tärkeintähän on onnellisuuden tasainen jakautuminen. Pohjoinen sosialismi on niin jees... Hah.)

Itse en noihin kyllä koskisi.

Löytäähän inhottavat ihmisetkin lemmekkäitä puolisoita, miksei siis huonoille kameroillekin löytyisi rakastajia...


(Kenenkään omakohtaiset sentimentaaliset ja subjektiiviset kameramuistelot eivät - tietenkään - todista mitään todellista laadusta, olkoot vaikka tuhatrivisiä. Mutta ettei kenenkään mielensäpahoittajan posket kastuisi niin on tooosi "aliarvostettu" tuo cosina)

 

Utelias tietämään millä kritereillä vertailu ja millaisessakamerakalustossa. Oli kun katselinerään videon just 50mm objektiiveista melkosiaia väritoisto erojakin vaikka vainoli yksi esine ja pihalta näkynyt vihreä kasvi.

 

Ymmärtääksi nykyiset Voigtländerit ovat testien ja käyttökokemusten mukaan pääsääntöisesti varsin laadukkaita laseja (omaani ainakin olen tyytyväinen). Hinnaltaa ehkä keskihintaisia, toki riippuen siitä mistä lasista puhutaan, on niissä toki suhteellisen hintaviakin.

 

Voi hyvin olla noin, itse olen seurannut vain kokemuksia filmin kanssa enkä ole digin kanssa käyttänyt.

 

Aivan kuten aiemmasta vastauksestanikin käy ilmi, kysymys on kuvien laadun silmärääräisestä arvioinnista ja käyttökokemusten kirjaamisesta eri käyttötilanteissa ja eri aikakausina 1976 lähtien. Harrastelijana minulla ei ole resursseja eikä pragmaatikkona olisi halujakaan ruveta mitään vakioitua testiympäristöä pystyttämään. Se mitä kuvan laadusta ilman vakioitua testaamista on arvioitavissa rajoituu lähinnä kontrastiin, terävyyteen ja reuna-alueiden toiston vertaamiseen, joka ei yleensä ole merkittävä ongelma näissä polttoväleissä. Filmipuolella värien vertailemiseksi kehitys ja vedostus pitäisi tehdä itse. Digipuolella meillä taas ei ole hajuakaan siitä mitä kameran prosessori tai vaikkapa tietokoneen näytönohjain tekee väreille ennen kuin kuva on silmiemme nähtävissä; se jää ohjelmistovalmistajien liikesalaisuudeksi ja valokuvaliikkeessä kehityskoneen käyttäjä tuskin tietää sen enempää mitä koneen sisällä tapahtuu tai eri kemikaalierien laatueroja. Mahdollisia värivirheitä voi digikuvissa myös itse korjata jälkikäteen, joten niihin ei senkään takia ole tullut kiinnitettyä huomiota.
Kun hankin ensimmäisen digijärjestelmärungon (Panasonic GX1 - m4/3) ja siihen adapterit M42- ja OM -objektiiveille, tein myös näillä kolmella kuten muillakin filmijärjestelmälaseillani (kaikki 1965-75 valmistettuja) muutaman kuvan kokeilun, eli puolenkymmentä kuvaa kullakin. Tämä pikatesti vahvisti jo aiemman käsitykseni näiden paremmuusjärjestyksestä. Tosin on huomattava, että m4/3:n kenno, kuten muutkin kinokokoa pienemmät, ei käytä objektiivin tuottamaa koko kuva-alaa, joten reuna-alueita heikommin toistava lasikin, voisi pärjätä hyvin pienikennoisessa tehdyssä kokeessa.
Fyysisesti, ulkonäöltään ja käyttötuntumaltaan näistä Super Takumar ja Auto Cosinon ovat kuin kaksi marjaa; ulkomitoiltaan noin millin tarkkuudella saman kokoiset ja painoeroakin vain vähän (Cosinon 210 g, Pentax 214 g). Olympus on noin puoli senttiä lyhyempi ja painaa 165 g. Takumaria ei turhaan kehuta sen silkinhienosta tarkennustuntumasta, mutta peini ero Cosinonin tappioksi voi johtua siitä, että molemmat Cosinon kappaleeni ovat paljon enemmän käytettyjä. Käyttötuntuma on pitkälti myös makuasia, mutta Olympus tuntuu näihin kahteen muuhun verrattuna paljon hentoisemmalta, tarkennuksen otepinta on kumia ja tarkennusrenkaassa on klappia, aukon säätörengas rouskuttaa molemmissa Olypuksissani kuin tylsä purkinavaaja peltitölkin reunassa.
Adapterikokeiluni m4/3-kameralla on tuottanut Auto Cosinonin lisäksi myös muita havaintoja hyvistä ja edullisista objektiiveista (olkoot sitten joidenkin mielestä vaikka aliarvostettuja). Pistän ne tässä vinkiksi muille: Auto Popular 1:28 /28mm (M42), Pentacon Auto 2.8/135 MC (M42) ja Olympus Zuiko Auto-Zoom 1:4/75-150 mm (OM).

 

Tuo kuulostaa Leica M kokemuksilta ja Voikkarin siihen järjestelmään suunnittelemiin tiettyihin laajakulmiin. Samoin on muuten Zeiss ZM:n laita. En yleistäisi siis tämän enempää - koskee vain tiettyjä objektiiveja esim laitojen värivirheineen.

Sen sijaan Voigtländerin nykytarjonnassa on esim. Sony FE uutuuksiakin. Voigtländer Macro Apo-Lanthar 110 mm f/2,5 E – Toma de contacto y Muestras

(Tuskin niihin viittasit, tai Nikoniinkaan tehtyihin malleihin (SL)? Jos taas ajatellaan sitä kuinka Leica M laajakulmilla Sonyyn sovitettuna terävyys on kehno reunoilla, se liittyy sovitukseen yleensä ja tapahtuu Leicankin objektiiveilla. Johtuu kai lähinnä paksusta kennon suojalasista.)

Welcome - Voigtländer

Mutta miksi tää merkki tähän ketjuun pulpahti? Ai niin, on ollut firmoilla jotain yhteistä.
Cosina Voigtländer

Cosina global site