Olen ehkä hitusen Heikuran ja muiden tummien low-key ja varjojen ystävä. Kuvissani on siis paljon mustaa. Filmi antaa käsittääkseni hyvän mahdollisuuden saada alarekisteriin enemmän sävyjä korkean valotusalueen laajuuden takia (miten exposure latitude muuten suomennetaan?). Haluan siis maksimoida alasävyt. Olen surffaillut ja lukenut hakukoneen avulla ja löytänyt vinkkejä. Kysyisin onko teillä lisättävää, korjattavaa kokemustenne valossa. Ylivalottaminen kuulostaa loogiselta ajatukselta ettei mustat mene jo olennaisessa vaiheessa tukkoon (pitäen mielessä kuitenkin Adamsin ohjeet tekstuurin säilyttämisestä myös yläpäässä. Mitä eroa ylivalottamiseen liittyen on kuvata filmi ominaisnopeudellaan ja lisätä aukon (vai kaksi) kehitysvaiheeseen aikaa versus valottaa filmiä kauemmin ja kehittää filmin ominaisnopeudella? Pidän xtolista vaikka se hieman mutaista jälkeä tuottaakin (1:1 sekoitussuhteella). Uskon, että tähän on liittynyt kiinnityksen liian lyhyt pituus sillä Ilford rapid fixer suosittaa kahden minuutin aikaa (jota olen alkuun noudattanut). Xtolin ohjeissa lukee taasen kiinnitysajan tuplaamisesta. Sainkin parempia tuloksia kun kiinnitin yhtä kauan kuin kehitin. Tarkoittaako kiinnitysajan tuplaaminen muuten kiinnityskohtaisen ohjeen aikojen tuplaamista vai tuplat kehitysajasta? Toinen vaihtoehto on Rodinal. Mulla löytyy tästä R09 One shot sekä alkuperäinen versio jos tällä on jotain eroa. Jotkut käyttävät myös kuulemma sekoituksia. Tähän asti en ole käyttänyt veden lisäksi stoppia mutta ajattelin sen lisätä vaikkei kiinnitys ole kallista. En ole toistaiseksi vakioinut filmiä mutta eniten kuvaan yleisimmille emulsioille. Olennaista on varmaan myös taustasommitelma ja kohde(?). Esim. veden kostuttamat ja tummentamat kivet kallioisella rannalla olisi varmaan hyvä aihe jotta tummissa sävyissä olisi lisäksi jotain tekstuuria ja sävyvaihteluita. Kuinkalainen monkero digitointikäyrästä pitää väännellä että varsinainen kohde tummien sävyjen lisäksi toistuisi luonnollisesti? Mielestäni Photoshopin ja sen Raw converterin käyrätyökalu ei ole täydellinen.
Vs: Alasävyjen maksimointi. Lisäämällä kehitysaikaa et varsinaisesti nosta varjoja, sensijaan jyrkennät negaa. Varjoja saa nostettua vain lisäämällä valotusta. Jos yläsävyt eivät ole niin tärkeitä, niin voi valottaa parikin aukkoa yli ja kehittää huomattavasti normaalia lyhyemmän ajan, hatusta vetäen joku 35% pois ohjeajasta. Jos yläsävyt on tärkeitä, niin ylivalotusta 1-1,5 aukkoa ja taas normaalia lyhyempi kehitys. Myös 2-lios -kehitteitä voi harkita, saa suuren valotusvaran (se exposure latitude) ja skannauksen jälkeen kuvaa voi kuitenkin jyrkentää mielin määrin.
Vs: Alasävyjen maksimointi. Kiinnitysajan tuplaamisella yleensä tarkoitetaan, että kiinnitetään kaksi kertaa se aika, joka kuluu filmin kirkastumiseen kiinnitteessä. Esim. kinofilkan alusta voi leikata muutaman cm:n pätkän filmiä, jota kehityksen aikana voi pitää kiinniteliuoksessa muutaman kerran huljuttaen. Kun filmin pätkä on täysin kirkas niin aika muistiin ja kaksinkertainen aika sitten varsinaisen filmin kiinnitykseen.
Vs: Alasävyjen maksimointi. En ollut lukenut riittävästi herkkyyden nostamisesta (pushing) enkä siis tiennyt, että kontrasti nousee kehitysajan nostamisesta. Luulin sen vaikuttavan rakeeseen ja yksityiskohtiin. Aion seuraaviin rulliin käyttää tarkemmin myös Adamsin (ja Vuokon) "Valota varjojen, kehitä vaaleiden mukaan" -tekniikkaa. http://www.redisonellis.com/exposure.html
Vs: Alasävyjen maksimointi. Lisäksi, negan sävyala ja valmiin tulosteen sävyala eivät ole ihan sama asia. Voit hyvin tehdä loivan negatiivin, jossa on paljon yksityiskohtia kaikilla sävyillä, ja vedostaessa sitten tehdä niin tumman kuin haluat. Siten voit jättää yksityiskohtia sinne, mihin niitä haluat.