Noh, oudosti tuo aihe, mutta siis. Kumpi on yleisempää, teillä on selkeäkuva päässäänne, mitä lähdette hakemaan. Sitten kahlaatte pitkin pusikoita, tai betonihelvettejä sen löytääksenne, kuvaatte ja poistutte onnellisina. Vai kävelettekö vain ilman sen suurempaa ajatusta mitä kuvata, kunnes se osuu kohdalle ja naps. Mietin tätä, koska välillä tuntuu, että oma kuvien hahmotuskyky etukäteen on melko rajalline. En aina edes tiedä, mitä etsin. Tämä on muuten kehittymään päin ja uusia selkeitä ideoita tulee useammin,mutta silti harvakseltaan. Liian monet kuvat on edelleen räpsyjä. Olikohan tästä topicia? En löytänyt..
Riippuu päivästä, osa kuvista on selvästi mielessä jo ennen kameran kanssa liikkeelle lähtöä ja osa tapahtumista on sellaisia, että kuvan joutuu miettimään paikan päällä. Joskus on vaan sellainen fiilis, että tulee lähdettyä metsään makrokamojen kanssa viettämään aikaa ja tosissaan "räpsimään" mitä omituisempia kohteita. Hauskaa on ollut vaikkei kuvia välttämättä tule kotiin asti tuotua kuin pari kappaletta.
Sekä että. Jos mulla on ajatuksia päässä valmiina niin ne kuvataan ihan totaalisen eri tavalla kuin ne jotka tulee ns. matkan varrella.
Sekä että. Yleensä pyrin pitämään kameran lähes aina mukana. Tuolloin spontaanit ideat tulevat kuvatuiksi. Kuvaan myös suunniteltuja kuvia, joita saatan hautoa päässä pitkäänkin. Teen myös sitä, että näpsäisen räpsyn jostain kuvaamisenarvoisesta ja palaan ottaamaan aiheesta harkitumman kuvan myöhemmin.
Sekä että. Mulla on sellainen pieni muistivihko, jonne joskus piirtelen kuvaluonnoksia, jos joku omasta mielestä hyvä idea tulee mieleen. Muuten ne unohtuu. Useimmiten kuvat syntyvät niin, että menen johonkin paikkaan kuljeskelemaan ja siinä sitten kuvailen, mitä eteen sattuu tulemaan.
Mulla ei oo päässä etukäteen mitään siitä kuvasta minkä tulen sattumalta ottamaan jos on kamera mukana. Se on vähän niinkuin kamera itse eli pimeä ja tyhjä huone minkä takaseinälle se kuva heijastuu, sekin väärin päin.
Enimmäkseen sovellan sokea kana -metodia, eli nappaan vaan kameran mukaan ja lähden hortoilemaan silmät auki. Vieläpä niin, että hortoilu on tärkeämpää kuin kamera. Yleensä sentään viimeistään lähtiessäni päätän, mille alueelle menen. Joskus menen vartavasten kuvaamaan jonnekin. Ei minulla useinkaan ole selvää kuvaa mielessä etukäteen, vaan varsinaiset ideat syntyvät paikan päällä. Jonkinmoinen yleisnäkemys voi olla, minkätyyppistä lähestymistä kyseiseen kohteeseen voisi yrittää. Minulle on tärkeintä että kuvaaminen on hauskaa, ja liika ennakkosuunnittelu ei sovi silloin formaattiin.
Suunnitelmallisuutta on lähinnä paikan ja ajan valinnalla, mutta siellä edetään sitten yleensä intuition voimin.
Yleensä kamera on kaulassa menen sitten mihin vaan, kyllä sitä lähes joka päivä tulee hengailtua muutaman tunnin kaupungilla ja ne kuvat sitten siinä vastaan, tai sitten ei. Voisi sanoa ettei juuri tule ajateltua mitä kuvaa. Oikeastaan mitään ajatusta ei päässä liiku silloin, vapauttava tunne. Kaikki kuvani ovat siis spontaaneja räpsyjä.
Ei ole päässä mitään, ei ennen eikä jälkeen eikä vieläkään (koskee myös kuvaamista). Yritän kai todistaa, että jos apinalle antaa kirjoituskoneen ja rajattomasti paperia, niin ennenpitkään se onnistuu kirjoittamaan kirjan.
Aika usein lähden kuvaamaan niin että mielessä on aavistus siitä mitä haluan saada valmiiksi, ei niinkään tarkkaa kuvaa. Ulkona se on usein vain paikka ja aika, kohteet ja tapahtumat ovat sitten enemmän sitä mitä eteen tulee, ratkaisevan hetken hakemista.
Useimmiten on tarkka briiffi mielessä tai kirjoitettuna oman tai jonkun muun toimesta, mutta toteutukselle jätän aina pelivaraa jonkin verran. Joskus taas jollain vakka lomareissulla roikkuu kamera mukana jos sattuu olemaan mielenkiintoinen kohde niin ei kun *räps*. Etukäteen tehdyt suunnitelmat ja mielummin vaikkapa vielä piirretyn leiskan kanssa auttaa huomattavasti, ei tarvitse kuin mennä ja ottaa kuva ja se on siinä ;o)
Juu, muistat varmaan ne jesse-kuvat mitä otin kun itse olit ryhmässä hommissa. Selvä suunnitelmä oli, eikä aikaa mennyt kuin 8 tuntia.
Niimpä ;o) Mutta tuossahan onkin suhteellista lähestulkoon kaikki, myös se aika mitä kuvaamiseen menee... Männä kesänä olin kuvaamassa Kurikassa, tarkkojen suunnitelmien mukaan toimittiin ja minuuttiaikataululla... lopputulos oli n. 2,5vrk putkeen kameran varressa, kummemmin nukkumatta ja syömättä... Cokispullo takataskussa... Eikä nopeammin saanut tehtyä sitäkään hommaa ;o) Toisinaan taas ei mene kuin 5 min. siitä kun menee studiolle ja kuva on otettu, tarkkojen suunnitelmien mukaan.
Näkyy nuo jotkut onnistuneenkin... Mutta sama homma täällä. källäilen ympäriinsä jos vaikka kohdalle sattuu maisema.
Se, millaista kuvaa hakee, vaikuttaa tietty jo kaluston valintaan. Kaikkea en ikinä kanna mukana. Jotan ideoita siis on, mutta toteutettaessa menen kuitenkin usein aika kauas siitä, mitä aluksi visioin, eikä alkuperäinen usein ole toteutettavissakaan. Kuvia olisi hyvä piirtää paperille, mutta sitä en juurikaan tee. Toisaalta, en juuri kuvaakaan taidetta, joka on tehtyä, vaan tilanteita ja juttuja, joita on paha ennakoida.