Tällä on keskusteltu päivittämisen noidankehästä tai oravanpyörästä. Vaan entäpä päinvastainen, kuinka moni on törmännyt tilanteeseen jossa tuntuu että oikeastaan omaa älyttömästi kameroita / välineitä, joita ei sinänsä käytä juuri mihinkään. Paitsi ehkä kerran vuodessa. Vai oliko siitä edellisestä kerrasta jo pari vuotta?... Mulla on viimeiset kuukaudet pyörinyt päässä sekä digijärkkäristä- että kinojärkkärikalustosta luopuminen. Kun en niillä sinänsä "kuvaa". Mitä nyt joskus on kiva räpsiä muistokuvia albumiin.. Kuvaaminen on keskittynyt vuodet tuohon keskikokoon ja laakakokoihin. Siinä sitten ei oikein tiedä millä perustelee itselleen niiden säilyttämisen, toisaalta niistä luopumistakaan ei oikein pysty perustelemaan. Rahallisesti kun etenkin runkojen arvo on liki nollalukemissa. Kuulostaako tutulta?
Vs: Kaluston minimointi? Filmikalustosta siis Nikoneista ja Mamiyasta voisin hyvinkin luopua mutta digijutut on kaikki käytössä. Nikonin lasitavarat on minimoitu, 2 runkoa joissa kummassakin 28-105 zoomit. Mamiyaa on enempi. Olkoon nyt kuitenkin tuossa hyllyssä, historian jäänteitä. Filmiä ei oo kuvattu rullaakaan yli 5 vuoteen
Vs: Kaluston minimointi? Kuulostaa tutulta. Mulla olis Konican Minolta Pokkari ja Canonin IXUS pokkari mistä voisin ihan hyvin luopua mut eihän niistä sais kun yhtees korkeentas 50€.
Vs: Kaluston minimointi? Aikansa kutakin -ei ole mitään optimaalista kalusta, kuvausaihetta tai tulosta.
Vs: Kaluston minimointi? Tämä kuulostaa niin tutulta. Sääli, että myyden ei saa kuin murto-osan siitä, mitä on itse maksanut... Tästä lähin ostan vain sellaista tavaraa, mitä tarvitsen ehdottoman välttämättömästi. Siis ehkä... ;~)
Vs: Kaluston minimointi? Uskoisin kanssa, että filmikameroissa on se ns. pohja saavutettu ja arvo todennäköisesti kasvaa tästä eteenpäin. Markkinat tosin on aika pienet. Itse olen kanssa viimeaikoina pohtinut, josko hävittäisi tuon filmikaluston pois kokonaan, mutta toisaalta taas ei siinä taida olla mitään järkeä, koskei nuo nyt niin kovin arvokkaita ole. Kaapissa olisi pari sinarin f2:ta, joilla olen kuvannut viimeksi viime kesänä ja Mamiyan rb67 ja 6, joilla on tullut kuvattua viimeksi vuonna 2007. Kun ei vaan tunnu ehtivän pimiöön. Siellä kun pitäisi pystyä olemaan yhtäjaksoisesti useita tunteja, ei onnistu ammatinharjoittajalta. Kinokoon rungot ja filkat hävitin jo viimevuonna viimeisetkin. Tolla Pentaxin 645:llä on sentään tullut kuvattua jotain, mutta ei ole niitäkään negoja saanut paperille asti.
Vs: Kaluston minimointi? En suunnittele kaluston minimointia. En myöskään aio avata kameramuseota. Mutta ajan kanssa olen onnistunut hankkimaan kaikki ne klassikkokamerat mitä oikeasti olen halunut. Määrällisesti kameroita on noin 10 kpl. Näitä kameroita en ikinä tule myymään, aion kuvata niillä niin kauan kuin elän. Mielestäni valokuvaamisen rikkaus on kuvata erilaisilla kameroilla. Leica M6 ei voi verrata Rolleiflexiin, Szabadiin, Polaroid Big Shot:iin, tai Holgaan. Kaikilla on täysin oma fiiliksensä ja oma vahvuusalueensa. Lisäksi filmivaihtoehdot, kehitteet ja erilaiset vedostamistavat varmistavat että on riittävästi vaihtoehtoja tarjolla, eikä homma mene tylsäksi missään vaiheessa. Leica M6 on ainoa kamerani joka on aina ladattuna filmillä. Muita käytän tarpeiden ja fiiliksien mukaan. Tänään otin muutaman polaroidruudun Szabadilla, seuraavaksi on Rolleiflexin vuoro, latasin siihen juuri Ilford Delta 100 Pro -filmiä. Olen oikein odottanut että taas saan kuvata Rollikalla! Itselleni mahdollisimman tylsin vaihtoehto olisi minimoida kalustoa esim. yhteen digirunkoon ja kasaan objektiiveihin. Jos näin tekisin, varmaan lopettaisin valokuvaamisen harrastuksena kokonaan. Työvälineenä digi on paras mahdollinen nopeutensa takia, mutta harrastuksesta haluan jotain ihan muuta.
Vs: Kaluston minimointi? Mulla lienee (en käy tarkastamassa) 6 nikonin runkoa, pari XA:ta, 35RC, µ:ii, 6x6 TLR, 6x9 folderi, 6x6 slr kaikilla herkuilla, 4x5 field + palkki, 8x10 palkki ja joku digi. Kamerat joissa on aina filmiä ovat XA, 1 af-nikon ja 1 mf-nikon, sekä 6x6 SLR:ssä on aina parissa kasetissa filmiä, ellei kolmessa. Myös jokunen 4x5- ja 8x10-kasetti on aina valmiina. Noista näkeekin jo mihin se eniten käytetty kalusto painottuu...
Vs: Kaluston minimointi? Loppuuko sitten kamera runkkaus jos kaluston minimoi? Vai ankaa se vaan aihetta, näin keväällä uusien aiheiden hommaamiseen?
Vs: Kaluston minimointi? Mulla ei oo koskaan ollut mitään huippukinojärkkäreitä joten niihin ei ole tullut minkäänmoista tunnesidettä. Nikonin FM2 surkealla ergonomiallaan ei yhtään edesauttanut sitä. Keskarikamerat ovat olleet pelkkiä työkaluja, ja niihinkään en ole suuremmin kiintynyt, enempi kuitenkin kuin kinoihin. Mitään perintökamoja ei myöskään ole siunaantunut, koska niitä ei ollut koskaan olemassakaan. Itse olen eniten kiintynyt Canonin 20D:n, koska se on niin kiva.
Vs: Kaluston minimointi? Niin kovin mielelläni olisin viileä ja tilanteet salamannopeasti Leicallani Tri-X:lle taltioiva striitshuutteri. Tältä pohjalta alkoi erilaisia mittaetsinvehkeitä kerääntymään nurkkiin kunnes realismi iski. Ei näillä silmillä Leicaa tarkennella eikä street ole mun lajini. Haaveet haihtui ja myin kaiken pois. Vähän aikaa se harmitti.
Vs: Kaluston minimointi? Mä säilytän vain kameroita, joilla kuvaan säännöllisesti. Rolleiflexit möin veke tilapäisessä mielenhäiriössä, mutta en toisaalta aio tilalle enää ostaa. Yksi keskikoko saa riittää. Suurin harmi noissa kaikissa on se, että kun pitkän aikaa kerää suotimia, vv-suojia, linseejä yms. niin siihen menee aikaa. Pimiön myymisen kohdalla se kärjistyi. Harmittaa vietävästi, kun möin hyvän baryttikuivurin, novan 40*50 12 slotin arkistointihuuhtelulaitteen ja sealin ison kuumaliimaprässin. Myös pentax pistemittarin myyminen kaduttaa. T Jukka
Vs: Kaluston minimointi? Tuo muakin kaduttais. Oma on vain 30x45, mutta toisaalta kun isompia kuvia tilaa niin ne on helppo tilata valmiiksi pohjustettuna. Omalla saa kaikki vaki-lähilabbiksen kuvat pohjustettua.