Whitesnake käväisi Suomessa ja keikka oli ainakin minusta tosi jees. Whitesnake - m u s a k u v a t . c o m
Naurettavan näköistä porukkaa nuo kasarihevi vanhat äijät, aika ajanut ohi. Hyvää musaahan he kuitenkin soittavat vielä.
Juuri näin. Coverdalehan pitää kiinni vanhasta tyylistä. Kuteet ja mikkijalaheilutus. Ja alkaa jo vähän näkyä, että 55 on kohta mittarissa. Niille, ketkä ei enää yritä mitään nuorekasta tyyliä, homma sujuu ehkä luontevammin, kuten vaikka Purple Deep Purple - m u s a k u v a t . c o m tai Dio, joka on semmoinen hevikääpiönoita, että ikä ei tunnu missään. Dio - m u s a k u v a t . c o m Toisaalta onhan noissa kuvissa Diolla ja Whitesnakella yksi yhteinen näkyvä soittaja.
Juu, lävistykset tatskat ja pipa päähän niin alkaa olla tämänpäivän tyyliä, tyyliä joka naurattaa vähemmän; jou. ;-D
Mulla ole pitkä tukkaa, eikä pitkiä putkia. No mutta joo. Ei ole tulossa Stingiä. En minä sentää mihinkään hlevetin Poriin asti rupea matkustelemaan.
Whitesnake muuttui kamalaksi kasarisonnaksi 1987. Tätä edeltänyt bluesrock, etenkin ihan ensimmäiset levyt (Northwinds, Trouble, Lovehunter) oli ihan törkeen hienoja. Harmittaa ettei päässyt Sauna Open Airiin katsomaan M3 Whitesnakea, jossa tuonaikaiset kitaristit + basisti (Marsden, Moody, Murray) vetävät vanhoja hyviä sneikkihittejä..
Niin ja Jon Lord ja Ian Paice. Mutta parempi sekin kuin "Is This Love" ja kornit synasaundit. Eipä sitä sielua ja uusia biisejä ole kauheasti näkynyt herra Coverdalelta viimeaikoina. Kokoelmia puolestaan enemmän kuin Scorpionsilta, joka on palion se! Mutta tokihan Coverdalen vokalisointi on omaa luokkaansa. Esim. Northwindsillä on ihan huikean sielukasta tulkintaa.