Tämmöinen kaveri vietti muutaman päivän pihamme takanurkassa. Yöt rillutellen ja päivät nukkuen. Pääsi pelästyttämään vaimon, hän kun tarkasti pihan istutuksia peurojen jäljiltä ja havahtui tuijotukseen, oli päässyt metrin päähän ja kaveri tuijotteli tiukasti silmiin kulmakarvat, tai siis höyhenet, väristen. Mahtava vieras, mutta hyvä kun poistui. Paskoo melkoisesti ja se kuuluisa kouluissa tarjoiltava pöllön oksennus ihan aitona versiona on epämiellyttävää isommissa määrin. Mutta hyvähän meidän on täällä jatkaa ilman Bubiakin, sentään 4 km Helsingin päärautatieasemalle linnun tietä, you know