Jostain ihme syystä mulle tulee kuvaa kattelles mieleen biisi, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Viimeisellä rannalla.
Silmä teki mukavaa aaltoliikettä pellon pinnan mukana. Kiinnepisteen puutos on vain plussaa tässä kuvassa. Varmasti toimii suurempana paremmin..
On ehdottomasti tyylikäs, isona pitäisi päästä kattelemaan! Synkkää, mutta pientä herkkää valoa on silti mahtunut mukaan,,, sitäkö se on? Vähän kuin elämän valopilkku, toivoa!
Hups, mutta lähdetään siitä että, mitä vähemmän näkyy, sitä enemmän näkyy. Omasta mielestäni tämä on onnellinen kuva, eikä mikään tuomiopäivän julistus.
Tottakai ja ellei nää kuvan "sisään", jää paljon näkemättä. Eikä mun sielunelämä mikään tuomiopäivän julistus ole . Kohta vallan hapannun.
Hieno kuva todellakin, tuo valonpilkahdus joka tulee hennosti tuohon etuala heinikkoon on kokonaisuudessaan tyylikäs.