Saako kysyä, mikä niissä Leicalla filmille kuvatuissa on parempaa kuin näissä digillä kuvatuissa? Sävyt näissä on ainakin paremmat.
Monesti hallituissa studio-olosuhteissa tulee sävykkäämpää kuin tasavaloisessa ulkokuvauksessa. Sydän sanoo: filmileica. Järki sanoo: digitaalinen järkkäri. Valitsitko puolisosi sydämellä vai järjellä? Sitähän minäkin. 'Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla' Dave Lindholm, pieni ja hento ote
Kuva on melkein selfie tai ainakin sellanen tunne tulee. Mukavasti erinlainen kuva. Taas filmin fuulaajat ja Leican kitisijät liikkeellä. Hopeagelatiinivedos on sentäs valokuva.
Eipä siinä mitään. Kuva on kivan sävyinen, asento on melko mukava ja valo tulee oikeasta suunnasta kasvoihin ja ylävartaloon nähden. Ehkä pieniä pikkujuttuja vois olla toisin mutta hyvä näinkin.
Määrittele turhanpäiväisyys ;-) Ehkäpä se onkin automaattitarkennus joka digikuvat pilaa. Leicalla käsin "sinne päin" ja hiukkasen taakse tarkentaen tulee inhimillisempää. Pitäisikö kokeilla digi-Leicaa?
Minulle tuli heti mieleen selfiekeppi. Ainakaan hirmuinen rae ei pilaa tätä kuvaa. Miksi muuten muotokuvaajat eivät ennen kuvanneet kinolla riksille ja kehittäneet rotskulla? Kapa
joo, minä tykkäsin sävyistä ja tykkäsin valosta, mietin mikä tässä oikein ahdistaa, kun periaatteessa pitäsisi olla kunnossa. Juken ja Kapan viestistä sen oivalsin minäkin, tuo oikean käden asento on sellainen kuin selfiekuvissa usein, varmaan se jatkuisi toiseen suuntaan, mutta sitä ei näe. Minusta kuitenkin oikein hyvää settiä, paljon parempaa kuin monet filmikuvasi...