vanhoja ovat, mutta koska niin paljon rakastamaani Agfachrome 1000 RS -diafilmiä ei enää saa... Nikon F3, Nikkor 28/2 http://img46.imageshack.us/img46/4660/nait24tj.jpg http://img125.imageshack.us/img125/6618/ela24de.jpg Edittiä: Muutettu linkeiksi, koska kokorajoitukset oli ylitetty sekä korkeuden, että leveyden osalta.. Saa olla leveys 800 ja/tai korkeus 650, ei suurempia! (Mode JPu)
Ela Mk2, kyllä vaan. Ja Nait2 integroitu, josta luopuminen harmittaa vieläkin, lähes 15 vuoden jälkeen. Toki nykyinen setti on "oikeampi", mutta tuossa oli sitä jotain... käytetyt maksaa tänä päivänä 500 euroa ja yli. Mutta tuo filmin rae yhdistettynä linssin kauniiseen bokehiin! Sitäkään ei enää saa.
Naimin laatikoita alkoi kertyä vahvistinosastoon, mutta kun Elat vaihtuivat Totem Acoustic Arroihin, jokin ei enää toiminut. Arrot ovat minulle täydelliset, joten Naimit lähtivät ja tilalle tuli Rega Mira3. Oli paljon parempi, mutta Eichmannin ExpressFOUR väli- ja kaiutinkaapeleiden myötä kaikki loksahti kohdalleen. Etupäänä toimii nyt Sonyn multiformaattipyöritin, joka on loistava SACD-levyjen, muttei niinkään redbookien kanssa. Regan uusi Apollo on tod.näk. tulossa piakkoin niitä varten. Yksinkertainen, suht edullinen setti siis. Nippanappa saisi EOS 5D -rungon... Rumat tarrat tuossa, mutta lasten takia syytä käyttää suojuksia...
Hmm, mielenkiintoista. Lieneekö täällä muitakin paremmista äänentoistimista musiikkia kuuntelevia? Mikä Naimeissa ei enää toiminut Arrojen kanssa?
Voihan se todellinen syy olla tietysti myös etupään ja vahvistimien välillä, mutta koska olen täysin myyty SACD:lle eikä Naim piittaa siitä lainkaan, vaihtoehdot oli vähissä. Eipä silti, 72/HC/140-paketin vaihto uudempaan naimiin olisi tietysti voinut auttaa. Mihin? Jonkinlaiseen karkeuteen, paha sitä on tarkasti kuvailla. Arrot on erinomaisen 3D:t, Naimit ei, Arrojen ominaisuudet siis jäivät puolitiehen. Totem itse käyttää Regaa usein "edullisten" kaiuttimiensa kanssa ja ilmeisesti syystä. Eli kaipa Rega vaan yhdistää lähteeni ja pöntöt vanhoja Naimeja paremmin. Siis minun korvalle. Ja ei ihan merkityksetöntä sekään, että 9 kk käytetty Mira maksoi vajaan kolmanneksen siitä, mitä sain Naimeista. Erotuksella sai nipun kaapelia ja mooonta levyä.
Kiehtovaa teknologiakeskustelua, mutta ellei häiritse, niin sana kuvista. Näissä on tosiaan HiFiä toisin. HiFi:n täydellisyys, virheettömyys, kirkkaus ja tulevaisuus-suko on kaikki kuvattu käänteisesti. Ollaan melkein kuin meren alla tai juuri avatussa vuosituhansia vanhassa katakombissa. Silti ekassa kuvassa valot palavat. On ikäänkuin päättämättömyys siitä, kuvataanko vainajaa ja menneisyyttä vai onko siltikin laite hengissä. Mutta jos on, olisi armomurhan paikka, sillä selvästikin vain ledit ovat hengissä, mutta muuten kaikki on jo aikoja sitten päättynyt. Itse en kaipailisi tällaista jälkeä - satasen digikameralla saa yhtä kaunista kohinaa.
Olipa runollista. Ja sikäli jotenkin osuvaa, etta vaikka kyseinen klassikkovahvistin (valmistus 1988-1992) ei ole ollut tuotannossa yli kymmeneen vuoteen, sen voi yhä lähettää Salisburyyn saamaan uudet sisuskalut – ja valot, jos ovat sammuneet. Sen voi siis herättää jopa kuolleista.