Simos ihmettelee sitä hanhenpaskan määrää nurmikolla,ilmankos ahdistaa Ei sentään, kuva on hyvä ja ahdistus saatu hyvin kuvaan. Rajaus ja sävyt hyvin kuvaan sopivat.
Vaatisi toiselle reunalle koiran katsomaan isäntää istualtaan ja penkki ehkä enemmän oikeampana rajauksessa. Nyt tällä hetkellä kuvan puu syö tavattomasti huomioita ja jotenkin rajaus on ei tasapainoinen omaan silmään. Toinen juttu voisi olla että muuttolintuja kaukaisuuteen lentäisi. Eli photarilla vain piirtelemään.
Valkoposkihanhien jätökset ovat epäilemättä yhteiskunnan ongelma numero yksi. Ei ihme, että ahdistaa... ;~) Kuva on muuten hyvä, mutta kuvaushetkeksi on osunut kovin lattea taivas. Vähän tummaa pilveä joukkoon, niin vaikutelma olisi voimakkaampi.
Kyllä - se tässä pääkaupunkiseutulaisten puheissa onkin niin hassua, että jos Uudellamaalla on lauma tipuja, niistä jaksetaan valittaa ja ruikuttaa. Toisaalta taas ihmetellään itäsuomalaisten korpikylien ihmisten pelkoja pihaan tuppautuvista karhuista. Tshadista on tietysti helppo laukoa mielipiteitä, jos petoja ei näe muuten kuin telkkarista ja Korkeasaaressa. Onneksi pääkaupunkiseutulaiset urbaanit ihmiset saavat tukea EU:sta - nythän EU:sta saadaan lausuntoja siitä, paljonko susia pitäisi Suomen saloilla jolkuttaa, ts. susien määrä tulisi saada moninkertaistettua. Mutta hanhet, ainakin pääkaupunkiseudulle tuppautuvat - ne pitää tappaa, nehän paskovat golfkentille. :~D
Himppu ahdistusta mutta enemmän menetystä, ystävän ja rakkaan kuolemaa, yksinäisyyttä ja kaipuuta. Tulee se ahdistus vähemmästäkin. Vesku
"Vaatisi"... miksi koira olisi välttämätön? Millä tavalla koira parantaisi viestiä ahdistuksesta? Miksi muuttolintoja, mikä olisi niiden suhde päähenkilöön? Miksei kumiankkaa? Tässä kuvassa on kyse pelkistämisestä. Graafisesta yksinkertaistamisesta, mikä kuvaa psykologista tilannetta. Jos kuvaan olisi eksynyt rekvisiitta-eläimiä, olisikin yksi kuvan parannuskeino retusoida ne pois. Edes koira ei välttämättä paranna jokaista kuvaa.
Kompataan Mvuore mietteitä... Kuva on just näin ahdistava kun kuvassa ei ole mitään joko väkisin paikalle raahattua rekvisiittaa tai luonnon mukanaan tuomia eläimiä... Jos ajatellaan pelkästään kuvan nimeä ahdistus niin ensimmäisenä tulee mieleen yksinäisyys... Miten se koira korostais yksinäisyyttä... Tosin joidenkin mielestä koirasta kun näkyy edes tassu niin kuvassa on jotain... Kuva on juuri tällaisenaan oikein hyvä ilman mitään muutosta. Jos nyt välttämättä kuvaan jotain muutettaisiin niin viellä pelkistetympi jos mahdollista sais kuva olla. Nykyisin tuntuu photarin ym. myötä on tullu sellanen "tyyli" kaikkiin kuviin että kun kuvan rajaaminen / sävymaailma jne jne on niin helppo muuttaa niin sitä mielellään tehdään jo siitä kuvan muokkaamisesta ja "korjaamisesta" lähes kuvan ottamiseen verrattavan toimenpiteen... Tottakai kaikki kehittyy ja itsekkin muokkaan surutta kuvia joita toi digihärpäke tuottaa mutta samalla Hol-Ga:lla tai yleensä filmille kuvatessa on se oma tunteensa... kuva on rajattu ja säädetty kuvanottohetkellä ilman pelastavaa kyllä photari korjaa ajatusta, suosittelen kokeilemaan... Lauantaipäivän avautumisella -B-
Mullekaan tästä ei tule ahdistusta ekana mieleen. Liekö sitten niin (liian) tasapainoinen kuva. Ei kai ahdistus ole "staattinen" tila? Minäkään en kaipaa tuohon enää mitään lisää. Pikemminkin rajaisin neliöksi puunrungosta miehen oikealle puolelle, ja vielä pieni siivu alhaalta. Sitten vielä vaaleaa päätä nostaisin vähän ja keskisävyjä kuinmyös. Tää ei nyt suinkaan tarkoita, että noin pitäisi tehdä, mutta mun mielestä se olisi silloin enemmän ahdistusta kuvaava.
Ahdistuksen tasoa voisi vähän nostaa, eli kaipaisin pientä progressiota tähän. Ahdistushan voi esiintyä monessa eri tasossa, pahimmillaan maataan lattialla kädet kiedottuna vatsan ympärille ja itketään. Tai kierretään kehää ja säikytään jokaista ääntä. Kun tätä katsoo ahdistuksen nimellä, kuva jää vähän laimeaksi. Tai siis esittelee kohtuullisen matalaa ahdistustasoa. Kyyryt olkapäät ja hieman roikkuva pää ovat itse henkilössä ainoita asioita, jotka minusta esittelevät ahdistusta. Puistonpenkillähän voi istua yksin ja olla silti vaikka onnellistakin onnellisempi jos on saanut jostain ihanasta ajatuksesta kiinni. Nyt siis otsikko on hyvin tärkeä osa kuvaa, sillä kuvan itsensä kieli ei ole niin selkeää, että ahdistus löytyisi helposti ilman otsikkoa. Voihan tyyppi olla vaikka näppäilemässä tekstiviestiä ja olla siksi vähän kyyryssä. Progressiivisesti vahvempi ahdistuksen läsnäolo kuvaan, minusta. Äärilaitoihin asti ei tarvitse mennä, mutta pieni selvennys olisi hienoa.
Tyhjässä maisemassa yksinäinen puu, yksinäinen penkki ja yksinäinen mies, joka on jättänyt tilaa muille niin, että itse melkein putoaa, katselemassa jotain, joka sekin häviää sumuun . . . eipä taida tekstiviestistä eikä koirastakaan olla pelastusta.
Jos -ahistaa- niin ei silloin tartte olla kuvassa ainakaan, vaikka koiruuden talutteluhihnaa, silloin vaan ollaan !!! Alkanut syssy ei ainakaan helpota suomalaisten -ahistusta- päinvastoin se lisää sitä kuin sika vauhtiaan,varmasti halusi tai ei ? Kuva todella siis, kuvaa juuri sitä peri suomalaista ahisteluntuloa pahimmillaan ?
Minusta tämä ei vaadi mitään lisää eikä toisenlaista rajausta. Hyvin on tilaa ajatukselle ja yksinäisyydelle. Pidän ehdottomasti.