Tai kolme niistä sekä pari muuta kuvaa. Kuvattu viime viikonloppuna XPanilla ja Tri-X:llä. Etelä: Itä: Pohjoinen: Jurmo city: Säännöllinen vieras:
Näistähän muistuu mieleen Turun Kamerat ry'n saaristoretket. Itän on minun lempparini tässä, joskin se on sitä mitä itsekin aina yritin vangita filmille.
En ole - aivan täpinöissäni odotan tätä matkaa. Salaa jo toivon, että voisin käydä Jurmossa vielä monta kertaa eri vuodenaikoina.
Kustavista länteen on myös Jurmo. Kilpailija! Suunnilleen yhtä pitkä ja pinta-alaltaan tupla. Minulla oli Jurmo -merkkinen vene Vehmaalla. En valitettavasti ehtinyt tuossa Jurmossa käydä kun jo muutin pois.
XPanilla on muuten kohtalaisen hakalaa pitää horisontti suorana kun kuvaa käsivaralta, nega on sen verran leveä ja kapea. Otan yleensä pari-kolme kuvaa samasta aiheesta, tai vielä useampi mikäli kohde erityisesti miellyttää. Hyvin usein ainoastaan yhdellä ruudulla on horisontti suorana vaikka kuinka yritän kuvata samalla tavalla.
Voihan valokuvausfoorumilla jutustella vaikkapa karavaaniyrityksestä mutta tosiasiasia on että ilman Kenin ja Hannu523.n tänne lataamia kuvia en itse koko sivustoa koskaan avaisi. Ja ehkä (satunnaisemmin) muutaman muun...
Olen Keni aikaisemminkin kommentoinut noista tukkoisista alasävyistä. Ruotsin ylängöistö kerroit, että oli musta se kiviaines. Jurmossa olen kerran käynyt, mutta en havainnut tuollaista synkkyyttä. Kompaktimusta maisemassa voi olla visuaalinen tehokeino, joka toimii harvoin. Nyt ei mielestäni toimi. Anteeksi taas tylyyteni,näkemyksemme eroavat. Suosittelen etsimään sävyjä ja pienentämään raetta. Perinteisen katukuvauksen raaka tekniikka ei välttämättä istu maisemaan. Ei pahalla, mutta tosissani olen. Sommitteluun en puutu, koska sen hallitset.Näitä kuvia osaat tehdä, mutta miksi ihmeessä tämä tukkoisuus?Korostatko karua ympäristöä? Kapa
Kapa, Sarekin kuva on loppuunkäsitelty ja kaikki siitä jo sanottu, joten en palaa siihen. Jurmon kuvista useampi, varsinkin tämä viimeinen, on otettu kirkasta valoa vastaan, siitä se kova kontrasti. Jos pitäisin laajasävyisestä ja hienorakeisesta jäljestä pyrkisin siihen suuntaan. Mutta kun se suunta mielestäni on tylsä. Mun jälki on tällainen, varsinkin jos kuvaan karuissa ympäristöissä kuten pohjoisessa tai ulkosaaristossa. Näen nämä maisemat tällaisina. Ei tarvitse pyydellä anteeksi, arvostan mielipidettäsi. Mukava kun annoit palautetta!
Tällaisina minäkin tuollaiset maisemat olen nähnyt. Siihen en voi ottaa objektiivisesti kantaa, paljonko näkemykseeni on vaikuttanut aikakausi, jolloin mv-tyylini olen aikoinaan sisäistänyt. Veikkaan kuitenkin, että kohtuullisen paljon. Joka tapauksessa, täydellä sävyasteikolla kuvista ei välittyisi se saariston karuus ja kovuus.
En Keni pyydellyt anteeksi mielipidettäni, vaan ehkä tapaani tuoda sen ilmi hieman kärjistäen.Meillä on erilainen näkemys tuosta tavasta tuoda maisema esiin. Suotakoon se meille, kummallekin. Varmaankaan kumpikan ei ole väärässä, eikä varsinkaan oikeassa. Olemme kai siis hukassa. Kapa
Kumpikaan ei näyttäydy foorumiesiintymisen perusteella aivan hukassa. Toinen kokoaa elämäntyötään nippuun ja toinen on vielä melko nuori isäntä.
Kyllä minä näitä mielelläni katselen näilläkin sävyin ja enkä viitsi rakeestakaan valitella vaikka itse tekisin toisin, mutta ensimmäisessä optiikan vinjetti näyttäytyy kyllä aivan liiallisena. Se että arvosteluperusteena olisi miten itse tekisi, on minusta huonohko. Toki pitää olla tarpeeksi jollainlailla koskettavaa ja ymmärrettävää ilmaisua ja valintaa, että edes kiinnittää huomiota ja viitsii kommentoida. Mitenkän ajatukseni oikein saisin ilmaistua... miettii vielä** Niin siis että harvoinpa sitä näkee sellaisia kuvasarjoja, jotka aiheuttavat puhdasta ihastumista siten että juuri noin minäkin haluaisin tehdä, että on löytänyt idolin. Useimmin hyvätkin kuvat ovat vain lievemmin henkilökohtaisesti hyviä, siten että niistä näkee tyylin ja valintojen tarkoituksen, joskus jopa dogmaattisen lähestymisen. Tai että niissä näkee kauneutta ja ne ovat ymmärrettäviä ja riittävän mielenkiintoisia katsella uudestaankin. Tai näkee niissä mahdollisuuksia ja ideoita. Kenin kuvissa on useimmin selvästi näkyvillä tietty ankaruus ja säännöt. Metodina on tietynlainen dogmaattisuus joka muodostuu välineiden avulla. Siinä on jotain käsityöläisyyden ylistystä ja sen taidon tärkeyttä. Kuten vuollessa lastutkin irtoavat mestarin puukosta kauniisti ja syntyy ennakkoajatuksen ja -näkemisen mukaisesti paras puukauha, mutta Kiasmaan puukauha ei pääse koska niitä näkee Kansallismuseossa.
Mustavalkokuva sävyaloineen on aina taiteilijan näkemyksellinen tulkinta. Nämä ovat ihan hyviä tällaisenaan.