Vs: Keikkakuvaa Mukiinmenevä keikkakuva. Näissä kauempaa otetuissa kuvissa missä selkeästi on menoa tulee helposti ulkopuolisen olo, eli katsoja on seinäruusuna kun muut pitävät hauskaa. Samalla tietysti uhraa melko paljon mahdollisuuksia saada kuvaan erilaisia elementtejä, etu-, ja tai taka-alan jne, eli tästä kuvakulamsta on valokuvaajan vaikea saada kuvaan omaa oivallusta tai tyyliä. Eihän sitä välttämättä tarvitse tavoitellakaan. Minua kuvassa häiritsee jostain syystä kallistus. En vain osaa sanoa että miksi.
Vs: Keikkakuvaa Mun mielestä kallistus sopii tuohon tilanteeseen, koska yleisöllä on kivasti kädet ylhäällä, tavallaan näyttää kuin se olisi enemmän fiiliksessä mukana. Kyllähän yksi tuollainen kauempaakin otettu kuva keikan kuvasettiin mukaan sopii, tietty riippuu muusta tyylistä myös. Mielikuvitusta saa käyttää, jos keksii muita tapoja saada yleisöä ja bändiä mukaan samaan kuvaan kuin laajan kulman käyttäminen tai esim. yleisön käyttäminen silhuettina?
Vs: Keikkakuvaa Laajakulman käytössä tai silhueteissa (jos ne tuovat kuvaan jotain ideaa) ei ole mitään vikaa.
Vs: Keikkakuvaa <IMG src="http://farm4.static.flickr.com/3569/3431699277_c12768e3f6_o.jpg"]</IMG> Tässä olisi yksi kallistamaton. Kiitoksia kovasti kommenteista! Mietin tota kallistusta itsekin kovin. Laulajaparka kun tuntuu tuossa ensimmäisessä jäävän yleisön alle. Suurin osa muista kuvista onkin sitten huomattavasti lähempää. EDIT: Tuo mukanaolo-pointti oli hyvä, kiitos siitä! Ja vielä tuohon kallistukseen: sehän sotii selvästi perintäistä keikka-asetelmaa vastaan, pienen yleisönhän pitäis palvoa suurta laulajaa Mut piti kokeilla.