Vs: Petetty luottamus Hieno kuva, dramaattinen ja teemaan sopivan "mustavalkoinen". Isokokoinen käsi kiinnittää huomiota ja lapsen vartalottomuus - päästä lähtevät jalat ja kädet, mille voisi keksiä psykologis-filosofisen selityksenkin tai kaksi, mutta silti vaikutelma jää humoristiseksi.
Vs: Petetty luottamus Mä tuijotin tätä kuvaa päivemmällä todella pitkään. Täytyy myöntää, että vaikka jotkut "raa'at" lapsuuden pettymykset nousivatkin mieleen, silti päälimmäisenä oli jotenkin kauhuelokuvien kuvat. Siis, missä on jotain outoja lapsitappajia, tai jotain. Kuvan käsittely vie sitä tuohon suuntaan. Lempeämpi käsittely ja pettymys olisi lähempänä. Kuvan on kuitenkin makea ja pidän siitä. Sukka, joka on puoliksi luiskahtanut pois jalasta toimii vallan mainiona yksityiskohtana. Marun lapsikuvat saivat taasen jotain uutta. Aina ei ole hymy naamalla.
Vs: Petetty luottamus Tässä Maru on kyllä kävellyt hyvin onnistuneesti syvälle sisälle sinne lapsen mielen sisään. Moinen taidokkuus on lähes pelottavaa toisin kuin tämä kuva. Itselläni on joskus tapana sanoa, että pienimmillä ihmisillä on suurimmat tunteet. Jokin aikuisten maailmassa aika ohimenevä ilmiö voi käynnistää valtavan syviä ja voimakkaita prosesseja, joista näkyvät tunteet kertovat vain osan. Jotenkin Maru onnistuu jatkuvasti kävelemään sen lasten maailman sisäpuolelle ja tuomaan sieltä nähtäväksi jotain sellaista, minkä kokonaan aikuistuneet ovat jo kadottaneet - sekä itsestään että myös kyvyn havaita moista toisista. Anteeksi nyt vain kaikki ammattilaiset, mutta alan pikkuhiljaa pitää Marua tietyllä rajoittuneella (=oma tyyli) tavalla tämän foorumin ylivoimaisesti parhaana lapsikuvaajana. Hänen kuvissaan on lähes aina kuvattu tunteita, emootioita, persoonallisuutta, temperamenttia, reaktioita, sisäisiä prosesseja, intentioita sun muuta syvälle ulkonäön taakse ulottuvaa maailmaa. Tässä kohtaa otan hatun päästäni ja kumarran syvästi mestarin edessä.