Vs: Adiós Kun isäntä lähtee, olevainen järkkyy ja horisonttikaan ole enää suora. Tämä kertoo viljapelloista ja pääomasta pohjalais-mentaalisena konstruktiona... Mutta miksi pelto on lähdön jälkeen noin kultainen, eikä hetkessä harmaantunut? Pelto on kyllä kuvassa perin komea ja lato hieno peltoakin korostava kauneuspilkku.
Vs: Adiós Pellon värikylläisyys hieman täälläkin ihmetyttää. Saattoikohan Pohjanmaan kesässä olla kullattuja muistoja tahikka onkohan kysessä lupaus Córdoban taivaallisista laitumista?
Vs: Adiós Saattoi tahikka kyllä. Omaisuusarvot ovatkin niin senverran abstrakteja, että ehkäpä värit ja luonnon kiertokulku eivät niihin kuulu? <IMG src="http://www.netikka.net/henrik.valimaki/IMG_9682mvnet.jpg"]</IMG>
Vs: Adiós Näin vaalien aattona kuvassa melkoinen poliittinen latinki............... Kallistuu oikealle.
Vs: Adiós Jumalauta. Näillä lakeuksilla ei pilikata jumalaa. (Maaseutu elää niin kiikkerää vaihetta, että kaikkiin oljenkorsiin on tartuttava.)
Vs: Adiós Eipä näytä kukaan tarttuneen vaikka niitä on noinkin paljon tarjolla. Maaseutu lienee vaipunut jo syvään apatiaan.
Vs: Adiós Eka muistuttaa jonku verran joidenkin Helsinki Schoolin naiskuvaajien tuotantoa, mut mustavalkoseks riisuttuna kadottaa sen kulman. Onneks, mun mielestä. Eli mv on kiva ja helkkarin mukavaa ja hienoa matkaa, kun lähdet! Onneks on tuttu, joka noiki nurkat on kolunnu, koska oon luvannu lähtee joskus tonnekin.
Vs: Adiós Ok, pellot pakettiin ja tuoli aurinkoa kohden. Palstan vartijan paikka näyttää jäävän vapaaksi. Mikäs siinä ja kuten myös, jään odotteleen kuvia haaveiden Cordobasta.