Vs: Illmari, saksofonisti Kelpo. Mä nyt kyllä oikein yritin etsiä jotain mänttiä sanottavaa - muttei sitä oikein löydy. Eikä viitsi väkisin, vastoin rehellistä tunnetta, purkaa yleistä mielipahaansa kuva-arvosteluihin. Kaikenlaista umpilatteata nipottamistahan voi harrastaa vaikka minkä ryijyn edessä - mutta miksi ? Musta kuva on ihan hyvä melkein musta kuva. - Erska
Vs: Illmari, saksofonisti Hyvä kuva! Heti kun klikkasin isommaksi alkoi sielussa iso rumpu kumisemaan ja messinkitorvet trööttäämään. Pakko laittaa jatsin renkutusta soimaan perjantai-illan ratoksi. Se tekee onnelliseksi.
Vs: Illmari, saksofonisti Jos kuvan nimessä on Ilmari ja saksofoni niin se on keskimääristä parempi.Hienoa työtä!
Vs: Illmari, saksofonisti no munkin jotain tarttis sanoa, tolla ansatsilla kyllä tulee aika piukka soundi, muutenhan shotti on ihan kun estraadilta.
Vs: Illmari, saksofonisti Nyt on vanha pieru täysin ulalla. Selittäkääpä tuon kuvan gloria. Minä en todellakaan ymmärrä, mikä tuossa on niin hyvää. Sorry, Jukka, ei ole tarkoitus loukata. kapa
Vs: Illmari, saksofonisti Perushyvä sommittelu jazzarista. Monelle varmaan instrumentti ja ehkä (oletettu?) musiikin tyylilaji on niin symppis että pakkokin tykätä ;-). Mielestäni sävyt ja valaistus on sen verta pielessä että ei oikein toimi. Sommittelu on kyllä jees.
Vs: Illmari, saksofonisti Mutta kun soittavan soittajan kuvankin pitäisi soida. Odotan kuvan kehujien selityksiä. Ihan vain oppiakseni. kapa
Vs: Illmari, saksofonisti En itse osaa kehua, mulle on tärkeintä, että nämä on täysin erilaisia, mitä olen ennen ottanut. Tämä oli spontaani tilanne, Ilmari tuli harjoittelemaan työpaikalleni, koska siellä on raikas ilma. Hän harjoitteli klo 11-23 käyden välillä kanssani syömässä ja illalla erään huilistitytön kanssa välillä oluella. Minulla on lähes aina tuo Hexar mukana ja pyysin häntä saliin hetkiseksi soittamaan. Otin yhden rullan tri-xää valotettuna 1600 asan mukaan, jolloin jäljestä tuli juuri sen verran rupista, kuin halusin. Mä olen tarpeeksi juossut täydellisen kuvanlaadun perässä (ei kuvakohteen mukaan, vaan yleensä vain kohinatonta/rakeetonta) sekä filmiaikana että digiaikana. Haluan välillä kokeilla jotain muuta, yksinkertaisilla välineillä kaikki vaiheet selkäytimessä, jotta todellakin pystyisi keskittymään vain sisältöön. Omasta mielestäni onnistuin tällä rullalla aika hyvin, myös Ilmari on kuviin erittäin tyyväinen, hän haluaa kaikista printit ja maksaa niistä, mikäli taloudellista näkökantaa pidetään jonkinlaisena onnistumisen mittana, kuten nykyisin on tapana. Tämä on mulle välttämätön tie johonkin mulle ennestään tuntemattomaan, jonne olen matkalla ja toivottavasti kehittää olennaisesti kuvallista ilmaisuani. T Jukka EDIT: Pidän tästä myös kuvanlaadullisesti EDIT 2: Ei kaikista printtejä, vaan niistä 11, jotka skannasin. T Jukka
Vs: Illmari, saksofonisti Kyse on assosiaatiosta. Kuten Mablolle, joillakin alkaa heti soimaan saxofoni päässään ja kuva saa sisältöä. Samalla lailla kuin joku Helin paljas iho tuolla toisessa säikeessä saa joillain hormoonit hyrräämään. Kuten vitsissä joku: Ei saa viheltää noin rumia lauluja! Kuvahan on perussiisti otos, johon soitin tuo kauneutta. Kuva sinänsä ei kyllä svengaa. Svengaamaton tyyppi, asento ja tausta. Mutta soittimet ovat lähes aina kauniita.
Vs: Illmari, saksofonisti Jaguar on oikeassa. Valokuva on taidetta ja taide on jotain mikä aiheuttaa reaktioita katsojassa. Myönnän auliisti, että arvioin Jukkiksen ylemmän kuvan jonkun määrittelemättömän jatsigenren mukaan. Reilusti kontrastia, tumma puoli tömäkästi tukossa ja ei haittaa jos on pikkuisen puhkipalanuttakin. Jos mietit tällä mittarilla Jukkiksen alempaa kuvaa niin se on ehkä valokuvana parempi mutta viesti ei vaan kulje katsojalle. Ei ala sielun kontrabasso värisemään sitä katsoessa.
Vs: Illmari, saksofonisti Minä koen saksofonin ja siihen liittyvän jazzin elävänä ja liikkuvana. Vaikka muusikko olisikin pökkelö, niin kuvassa pitäisi olla se musiikki, jos pökkelö sitä tekee. Tai sitten kuvaaja on halunnut ilmaista, että tuon soittajan/soittimen musiikkia on kuunneltava hiljaa istuen ja pierua pidätellen. (Valo)kuvallisia hymistelyjähän tuosta kuvasta on vaikea antaa. Kuuta ja sen ympärillä olevaa haloa kuvataan eri tavalla kuin musiikkia. Molemmista voidaan saada tyhjänpäiväisen tylsiä kuvia, vaikka kokemus saattaa olla yhtä vahva. kapa kapa
Vs: Illmari, saksofonisti Kyllä toi jälkimmäinen kuva on aivan toisesta maailmasta, siinä on otetta, näkee että hemmo soittaa ja hengittää. Jopa taustassa on sellainen mukava rakeen elo, mitä kaima ehkä tavoitteli. Auttaa lisäksi että taustan sävy muuttuu pään lähellä (tahaton sattuma??) Se että ,mun makuun on vielä turhan skarppi ja staattinen, on jo makuasia. rajauksin olis voinu olla tiukempi. Mutta hyvää, tai sanotaan parasta on että kaima on huomannut noitten puhtaaksi nuoltujen potrettien tönkköyden ja alkaa vähän antaa viettien ja alitajunnan viedä, myös kuvallista ilmaisuaan.
Vs: Illmari, saksofonisti Tuon soittimen soittotekniikasta en ymmärrä mitään, mutta minusta tuossa kuvassa hemmo ei hengitä, ei soita. Tai jos soittaa, niin vähemmän tunteella. Vaan hyvähän sellaistakin on dokumentoida. Musiikki ei ainakaan välity. Ehkä ääniharjoittelu. kapa p.s. Tämä nyt vain kuvaan, en halua mitään henkilökohtaista. Olen itse tottunut kovaankin kritiikkiin ilman nyrkkipokkaa. Jos kuittauksia halutaan, niin mieluiten yksärillä, turha täällä ruveta kinastelemaan. Tämä vain siksi, että olin havaitsevinani jonkunlaista tuohtumusta, itsessänikin. kapa p.s. korjasin pari kirjoitusvirhettä ja lisäsin itsekritiikkiin viittaavan sanan.
Vs: Illmari, saksofonisti Hienoa Matti, sinussakin löytyy empatiaa. kapa p.s. Sorry, olen hieman vittumaisella päällä. Istun kotona, vaikka kuvittelin olevani jo muualla.