Vs: Koirani lepää Kumpikin kuva on siis hyviä, mutta itse inhoan siis pohjattomasti tälläisiä osittain väritetty. Harvoin se on toimiva pitkällä tähtäimellä. Kuitenkin voihan sellainen kotialbumissa olla ihan hauska tavallisten kuvien seassa. Kuitenkin näissä kuvissa on sommittelu ja rajaus hyvä kun ottaa huomioon että sisällä räpsäisty. Koira on myös nätin näköinen. Mv suhteen näyttäisi että se on liian lattea ja harmahtava eli se pitäisi olla jyrkemmän oloisempi. Eli tuo matto ja lattian suhde on hyvä kohta, maton pitäisi hiukan nousta erottumaan tuosta paremmin.
Vs: Koirani lepää Kiva kun et aivan tyrmännyt Kuvat olivat minustakin sommittelultaan ja mallin asennoltaan aika kivoja. Ongelma oli vaan se, että ruskea koira tahtoi hukkua huoneen sisustukseen ja kellertävään valaistukseen. Lisäksi talvisen alkuillan sininen valo tunki sisään ikkunoista. Päädyin sitten "pelastamaan" kuvat tällä taktiikalla. Joo, ja mv-osan kontrasti ja tummuus olisi varmaan pitänyt miettiä tarkemmin... Alla toinen versio. Taustaa vähän tummennettu ja koiraa valaistu & terävöitetty. Tiedä häntä onko tämä sitten parempi. Kirsussa kauneuspilkkuna pientä liike-epäterävyytä, mutta eiköhän tuo demoa ongelman. <IMG src="http://www.kolumbus.fi/t_kokkonen/images/koira3.jpg"]</IMG>
Vs: Koirani lepää Wb ei ole kohdallaan, enemmän kylmemmäksi tuota. Ja tuota voi tummasta päästä hiukan nostaakin.
Vs: Koirani lepää Tässä sitten viritelty väriversio. Väittäisin, että wb on nyt kunnossa. Ei tämäkään mikään täydellisyys ole. Oikeassa yläkulmassa olevan lampun loiste häiritsee värillisessä enemmän kuin mustavalkoisessa. Pitäisi ehkä leikata tämä 4:3 formaattiin, mutta olkoon nyt. Tuli koira kuvattua... Kiitos kommenteista, ensi kerralla paremmin ;-) <IMG src="http://www.kolumbus.fi/t_kokkonen/images/koira4.jpg"]</IMG>
Vs: Koirani lepää Voit olla oikeassa - varsinkin, kun ainoana tiedät valon ja tilan värin (ja sen, miltä haluat kuvan näyttävän, mikä on tietysti tärkeintä). Fotometrisesti ajatellen seinällä olevat taulut voisivat olla neutraaleja. Siihen päästään lisäämällä sinistä ja syaania. Lopputuloksena on kuva, jossa keltainen yleissävy vähenee ja siten koira - vaikka sen väri väheneekin - löytää enemmän uniikin paikkansa tilassa. Kuva on silloin arkisempi, mutta hallitumpi ja kenties enemmän aikaa kestävä.
Vs: Koirani lepää Nämä wb ja väriasiat taitavat olla pitkälle maku- ja tyylikysymyksiä. Tein eilen koira-sarjasta vielä sellaisen vedoksen jossa pianon päällä olevien taulujen paspikset oli korjattu wb-työkalulla valkoiseksi. Olihan se tietyllä tapaa neutraali. Mutta live-tilanteen nähneenä en itse tykännyt hirveästi. En viitsi edes postata tänne. Tässä ollaankin tosiaan sen äärellä, että miksi (tai miten paljon) korjata valkotasapainoa kuvissa kun valo (ja valkoinen) on aidossa tilanteessa ollut kovinkin lämmintä? Mainoskuvaan ja vastaavaan julkisesti käytettävään kuvaan pitäisi ehkä korjata. Tai mieleuiten hoitaa valaisu paremmin. Tämmöisessä kotoisessa tunnelmapläjäyksessä on taas (mielestäni) parempi taiteilla jossain todellisen ja neutraalin välimaastossa. (Tuo viimeisin postaamani kuva on minun mielestäni tätä jälkimmäistä linjaa.) Valkotasapainon lisäksi näissä kuvissa ongelmana oli myös vastavalo sekä koiran värityksen hukkuminen huoneen ruskean-oranssin-kellertävään yleisolemukseen. Vaikka asetelma olikin lupaava, niin lähtökohdat oli sellaiset, että kokonaisuus jäi ihan puhtaasti harjoitelman tasolle. Tämmöistä itsereflektiota. Onneksi talven selkä alkaa taittua. Pääsee vihdoinkin kuvaamaan aidossa auringonvalossa