Vs: 8-millisen kaitafilmin mysteeri ^ Heh, no ei kai suuria henkilövahinkoja aiheutunut. Päänvaivaa vain. Välillä vähän vaikea hahmottaa puhutaanko ketjussa juuri nimenomaisesta filmistä vai yleisellä tasolla. No joo, foorumeiden arkea. Eli vaikuttaisi tosiaan että kyse on "vain" filmistä johon on se magneettinauha liimattu jossain vaiheessa väärälle puolelle. Tuntuisi oudolta että sellainen superkasi tulisi tehtaalta suoraan (ja että kamera vielä onnistuisi tallentamaan siihen äänen). Veikkaisin että jossain jälkitöissä se on käynyt, mutta tämähän nyt on vain arvauksen arvoinen tässä vaiheessa.
Vs: 8-millisen kaitafilmin mysteeri Ottamatta kantaa kyseiseen tapaukseen, niin filmin paksuus estänee magneettiraidan nauhoituksen takapuolelta. Normissa ääninauhurinauhassa estettä ei ole, ääni tallentuu aika hyvin perspuoleltakin, vaika siinä onkin tavaraa välissä....
Vs: 8-millisen kaitafilmin mysteeri Kädessäni on Kodakin super-8 äänifilmiä kelalla oikein päin, siis ulkokehällä on alkupää. Filmin kiiltävä puoli on sisäpuolella ja samoin ääniraita on sisäpuolella kelassa. Jos käännän filmiä niin, että syötän loppupään projektoriin, jää ääniraita ulkopuolelle, jolloin ääni ei kuulu. Ilmeisesti siis ääniraita on liimattu kuvauksen jälkeen väärälle puolelle filmiä, koska saamani käsityksen mukaan takaperin ajettuna ääni filmissäsi kuuluu. Super-8 äänifilmin saa/voi ostaa valmiiksi ääniraidan kanssa tai sen voi tehdä itse mykkäfilmistä liimaamalla ääniraita jälkeenpäin editoituun eli leikattuun filmiin. Muistelen, että kun 1970 luvulla tätä tein, ei ääniraita tahtonut tarttua kunnolla väärälle puolelle (siis tuli yritettyä). Äänitys tehtiin projektorilla raidan liimauksen jälkeen, jolloin äänityksen onnistuminen edellytti, että filmi ja ääniraita osuivat oikein päin. Jos siis filmissäsi on jälkiäänityksenä tehty ääni, on se saatu sinne jotenkin muuten kuin projektorilla äänitettynä. Jos ääniraita on väärällä puolella eli mattapuolella, on ainoa mahdollisuus mielestäni, että ääniraidan liimauksen jälkeen filmi on äänitettty jollain muulla laitteella kuin projektorilla (jolla sen voi esittää). Yksi tapa saada filmistä katselukelpoinen on skannauttaa se jossain liikkeessä (www.kaitafilmi.net), digitoida ääni projektorista takaperin ajettuna ja ohjelmallisesti kääntää kuva ja ääni oikein päin sekä liittää nämä yhteen digivideoksi. Tässä on tietysti melkoinen puuha (riippuen filmin pituudestakin) ja sen läpivienti riippuu siitä, miten arvokkaaksi katsot filmin sisällön. Juha Kari Vantaa