Kävin läpi osan vanhoista dioista alkaen 70-luvun alkupuolelta antaakseni pojalleni pienen läpileikkauksen hänen ensimmäisestä vuosikymmenestä kera Kodak Carousel S-AV 2020 -projektorin kera. Hellyttävää touhua. Ja dioja oli sitten mukava katsoa pitkästä aikaa. Tuli tuota tehdessä mieleeni että miten hitaiden diojen (pääasiassa Kodachrome) ottaminen on sujunut iloisesti ilman kuvanvakaajia ja korkeita ISO-herkkyyksiä. Ihmettelen joskus itsekin... Ei niitä sen aikaisia kuvia tarvitse hävetä teknisessäkään mielessä vaikka varsinainen arvo tietysti piileekin asiasisällössä ja muistoissa.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Pitäis ottaa itekkin dia-ilta joskus. Mä kuvasin paljon Agfan 50ASA dioja.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Sanokoon digijäärät mitä vain,kunnon dia seinällä on toista maata kuin digi seinällä ? Onko näin? Monta kysymysmerkkiä,onko monta?
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Tuota samaa olen "ihmetellyt" itsekin ASA 64 riitti oikein hyvin ja jollain Agfalla ASA 50 ja olihan Kodachromella se ASA 25 jota tehtiin myös elokuvafilminä. Tärähtihän nuo käsivarakuvauksella jos objektiivi oli pitempi, mutta oikeastaan aika käsittämättömän teräviä dioja syntyi noillakin käsivaralta. Jotenkin noiden Kodachromien 3D vaikutelma oli hieno, ja sävyt todella rikkaita, eihän dioissa ollut muuta murhetta kuin lasillisten pölytön kehystäminen ja mitkä lie renkaat kun dia kosketti lasia, toisaalta lasittomien diojen kuperuus, jota jollain Kodakin objektiivilla pyrittiin kompensoimaan.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa On niità jokinaika sitten tullut katseltua. Vanha diaprojektori muuttui krasahduksen saattelemana kàsikàyttòiseksi eikà kyseinen rakkine oikein uutenakaan antanut kovin hààppòstà katselunautintoa. Parempihan dia on kuin digi heijastettuna, mutta en senkààn takia filmià haikaile. Iso hyvà dialapunen valopòydàllà on aika mukava katsottava.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Olen vähän ajatellut, että lopetan diakuvaamisen niihin rulliin,mitä pakastimessa vielä on, kymmenkunta. Kehystämättä on vielä vaikka kuinka, eikä sitä tilaakaan laatikoille loputtomasti ole. Mutta onhan ne hyvän näköisiä! Sääli, että skannaustulokset on mitä on...
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Jos Kodachrome 64:ää vielä saisi, niin voisin aloittaa uudestaan, olis todella hienoa kuvata noilla jo melko monella filmikameralla mitä olen haalinut viimevuosina. Mutta kun ei Kodachromea enää ole, niin ei ole
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Markku: Fuji Provia on ja ehkä Fujin Astiaakin saa vielä jostain. Juuri tässä samalla katselin Provia 100 F -dioja, joita kuvailin M6TTL ja 2/35 asph:in kanssa. Monessa kirkkaan valaistuksen diassa on helmeilevä ominaisuus ja varjoissakin paljon enemmän valoisuutta kuin Kodachromella. Terävyys ja rakeen pienuus riittävät kyllä mun makuuni. Tietty, teknisesti määrittelemätön 3-ulotteisuuden vaikutelma kyllä puuttuu.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Tuo Kodachromen 3d näkyi jopa diaa itseään katsellessa, oisko ne eri värit olleet eri tasoilla tai jotain, mutta jostain se 3D vaan syntyi ja näkyi kankaallakin. Valo jolla dia esitettiin korosti helakkuuta ja 3D vaikutelmaa, mutta kankaaksi ei kelvannut mikään valkoinen seinä, vaan kunnon helmiäiskangas, joka ei ollut niitä halvimpia hankkia. Itsellä on ollut, ja on vieläkin, joku kangas, mutta en edes muista onko se helmiäiskangas vai ns hopeakangas. Aikoinaan Turussa opiskellessani, arvaisin vuodeksi jotain 1972, kävin katsomassa Hannu Hautalan diaesityksen josta jäi lähtemätön muisto dian voimasta. Taisi olla niin, että osa kuvista oli myös 6x6 dioja jotka olivat jotain ihan hervottoman hienoa, siksi hankinkin myöhemmin Mamiyan C220 kameran jolla otin mm dioja. Hannu taisi olla Canon kuvaaja silloin, eli F1 lienee ollut runko millä hän kuvasi. Muisti voinee pettää, mutta jotain tuonne päin kuitenkin. Ps. Hannu oli jo silloin saman näköinen kuin nytkin
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Minoxilla tuli aikoinaan aika paljon diakuvia otettua. Upeita ovat vieläkin katsella. Yllätävän vähän tuli tärähtäneitä kuvia, linssi on 35mm. Minoxin ongelmahan oli suljin, mutta Tannerin kamerahuolto osasi niitä remontoida. Järjestelmäkamerallakin niitä dioja tuli kuvattua, mutta Minox pienenä ja näppäränä oli aina mukana. Diat ovat mukavia katsella ja hyviä muistin virkistäjiä kuten kuvat yleensä.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Itsekin kaivoin noita esille, -70 ja -80-luvulta. Tämäkin kokemus todistaa sitä, että noilla sen aikaisilla laitteilla ei ole mitään vaikeutta ottaa ihan yhtä hyviä kuvia kuin nykyisilläkin, jo silloin homma oli pääsääntöisesti kiinni ihan muusta kuin laitteistosta.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Agfa ct100 -nimellä myytävää fujin diaa nytkin kamerassa Vanhojen diojen onnistuminen on osin näennäistä. Ennen digejä jätti suosiolla kokeilematta jos tiesi kuvan mitä todennäköisemmin tärähtävän. Toki todella tärkeästä aiheesta otettiin silti 2-3 ruutua. Joskus joku onnistuikin. Näennäisyyttä lisää se, että epäonnistuneet ruudut päätyivät roskiin (jos teki kuten minä). Projisoitavana on vain ne parhaat.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Nyt otetaan digillä se 20-30 ruutua, että saadaan se yksi hyvä. Epäonnistuneet deletoidaan. Että mikään ei ole muuuttunut, poistettavien määrä vain kasvanut.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Tätä olen usein moittinut, eli digiaikana ei olla niin huolellisia kuvatessa kuin aikoinaan varsinkin dioja kuvatessa, mitään ei voi enää muuttaa kun dia on kerran otettu, mv ja värinegaa kuvatessa on vielä jotain korjattavissa, mutta ei läheskään niin kuin digiaikana. Tähän samaan genreen liittyy myös nykyään loistavat zoom objektiivit, eli ei tarvitse edes liikkua paikaltaan, vaan laukoa riittävästi ja katsoa kotona mitä saatiin saaliiksi. Lopulta ei uskalleta edes heittää roskiin niitä tuhansia turhia kuvia, vaan ne jätetään kansioihin sotkemaan myöhempiä spesifiä hakuja. Mutta mikäs siinä, aikoinaan sanottiin partioretkelle mentäessä, että mitä mukavampaa sitä epämukavampaa, eli jos otti mukaan kaiken mitä luuli tarvitsevansa, oli reppu tuplasti painavampi kantaa kuin vain tarpeellinen mukana. Minusta on edelleen, varsinkin uusien kuvaajien, syytä harjoitella kuvaamista kiinteillä polttoväleillä ja käsisäädöillä, se avaa varmasti "kuvakulmaa" ja ymmärtämistä itse kuvaamiseen.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Miksi pitäisi tehdä elämästä väkisin vaikeaa, jalkazoomi ei pysty läheskään aina korvaamaan optista, filmillekin otettiin ihan yhtä surutta kuvaa, jos vaan joku muu maksoi materiaalikulut Käsisäätöjä voi opetella sen jälkeen kun muut asiat on hallussa, jos haluaa, ei se mitenkään välttämätöntä ole.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Onhan se nyt ihan eri kuva, jos se on otettu esim 50 mm 7 m päästä tai zoomattu 100 mm 12 m päästä vaikka rajaus pääkohteen suhteen on sama.
Vs: Vanhoja dioja katsellessa Juuri näin, ja kyllähän Aranevakin tämän tietää, kunhan hieman härnää meikäläistä, jonka moraali ostosten osalta on joskus erilainen hänen moraalin kanssa. )