Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Mites nuo diat ovat takavuosina kukertaneet vähän miten sattuu kun TM tai Kameralehti on tehnyt labbisvertailuja jos niistä kuitenkin saa suht helposti tasalaatuista tulosta? Onko labbikset tosiaan olleet aina enemmän tai vähemmän "hällä-väliä" -asenteella liikenteessä?
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? jos takavuodet on 90-lukua niin en usko mutta tällä vuosituhannella kun homma ajettiin alas niin ovat varmasti.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Juuri pari viimeistä iltaa olen skannaillut 90-luvun alun dioja. Ehkä ne erot eivät silloin olleet kovin merkittäviä, mutta näin 15-18v jälkeenpäin ne ovat todella suuret. Toiset pukkaa keltaista läpi, toisista tulee magentaa....onpa joukossa muutama oikein mallikkaastikin säilynyt. Täytyy tehdä tilastoa mitkä filmi merkit ja labrat ovat säilyttäneet värinsä parhaiten....ja ketkä ovat listan viimeisiä. Pahoitelut että tämä kommentti ei mitenkään liity erityisesti elämää suurempiin formaatteihin vaan pikemminkin sinne pienempiin ruutukokoihin.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Mä muistan 90-luvun alusta kaikenlaisia dioja. Pahimpana Ektachrome 100 josta puuttui iso osa magentasta, tuloksena aika mielenkiintoisen viher-syaania sävymaailmaa. Ikävä vain että kuvat olivat tärkeitä muistokuvia :/ Veikkaisin että sävyt ovat yhä noin entisellään niissä. Voisi kaivaa esille ja skannata johonkin hienoja värejä. Ja joo, takavuodet on 80- ja 90-lukua. Vaan värinegalla kyllä osaava saa nättiä jälkeä ainakin hybridi-reittiä. Negana Pro 160C. Ehkä tuo värinegojen täysin todellisuudesta riippumaton värimaailma on vaan asia jota ikänsä diaa kuvannut ei niin helposti opi sisäistämään.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Varmasti on ollu aina labroja, joilta on unohtunu tai venyny tuoreistukset. Kiinnostais muuten kyllä nähdä ko. testi muutenkin, jos vaan löytyy se lehti (niin voisi vaikka kirjastosta käydä kaivamassa vuosiluvun ja numeron perusteella tms). Saa diankin värejä säädettyä jälkeenpäin. Siitä en tiä saisko tommosta vedosta ihan heti pimiössä aikaan, siis ainakaan perus kemikaaleilla ja ilman kummempia, työläitä värimaskeja ja suodatuksia tai vastaavaa. Ja ite tehty on aina ite tehty. Ei varmasti ole tärkein asia noissa prosesseissa se, että pysyykö se lämpötila koko ajan kymmenesosan tarkkuudella oikeassa. Lämpötilan keskiarvo ja kehitysaikahan siinä varmaan enempi ratkaisee, jos se kuitenkin sielläpäin on missä pitää. Voipa hyvinkin olla että kemikaalien tuoreus ja puhtaus vaikuttaa enemmän kuin pieni heitto lämpötilassa ja sehän on itse tekemällä varmasti hyvin kontrolloitavissa pienillä määrillä verrattuna yleisen labran isoihin säiliöihin, joilla varmasti oli joissakin labroissa useampikin ajaja. Kaupallinenhan on kuitenkin se helppo keino, ei tartte itse kuin viedä filmit sinne ja maksaa. Ei se Eirin prosessi varmaan muuten ole mikään taianomainen kuitenkaan. Who's Nextillä (ja ennen Dialabilla?) ilmeisesti on ammattiylpeyttä touhussa oikeastikin, joten se voi olla taas vähän eri kuin nää perusmestat, siis ainakin nykyään.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Kokoruutu ja sitten kuvaushetken vision mukaan rajattu osa. Vahinko ettei ole semmoista noin 300mm lasia, jää paha rako 210 ja 450 väliin.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? ajankohtanen kysymys: onko teillä muuten mitään pakkasrajaa tuossa kuvaamaan lähtemisessä vai lähdettekö hyvän valon perään vaikka olis kuinka paljon miinuksella? nyt kun talvi taas tekee tulemistaan niin jääkö valtaosalla ne kamerat kaappeihin vai jatkuuko harrastus ympäri vuoden? talviset LF kuvat kun ovat jostain kumman syystä harvinaisempia. omia touhuja ei pakkaset rajoita ja tänään reenasin kameran käyttöä hanskat kädessä ihan vaan reenin vuoksi, talvella kun voi tulla tilanteita ettei ilman hanskoja pärjää. ohan se vähä vaivalloisempaa ja pitää olla vaatetta mutta mitä suuremman haasteen (pakkasen) voittaa niin sitä paremmalta se jälkeenpäin tuntuu... vai mitä mieltä olette? täsäpä taas yks ruutu minkä otin suoraan aurinkoa päin täsä joskus syksyllä. aikamoiset fleirit lähti meikäläisen sironarista. nii ja kuvassa ropsin kotikenttä, rovaniemen keskuskenttä. melkein yhtä kuollu paikka ku j.vuokon kuvassa. ellei kuolleempi.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? [quote author=J.Vuokko Vaan värinegalla kyllä osaava saa nättiä jälkeä ainakin hybridi-reittiä. Negana Pro 160C. Ehkä tuo värinegojen täysin todellisuudesta riippumaton värimaailma on vaan asia jota ikänsä diaa kuvannut ei niin helposti opi sisäistämään. [/quote] Ei hän tuo ollutkaan J.V.:n kuva, vaikka hetken niin luulin. Olisi voinut tietenkin mainita, ettei olisi tarvinnut mennä pitemmälle sitä tekijää etsiskelemään. Ilmankos näytti tutulta, Tristan Campbellhän sieltä paljastuikin. Millä tavalla värinegan värimaailma on täysin todellisuudesta riippumaton? En ymmärrä? kapa
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Talvella ja pakkasessa saa myös hienoja kuvia, kunhan muistaa pitää sulkimet lämpöisinä. Odottelin kerran täysikuuta -17C pakkasessa ja jo noin 3 minuutissa suljin rupesi jäykistelemään ja 5 minuutissa suljin jäi auki eikä enää sulkeutunut. Kamera sai jäädä jalustan nokkaan odottamaan siksi aikaa kun kävin lämmittämässä suljinta autossa.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Tarkoitan tuolla sitä, että värinegan värimaailma on fakkiutuneelle diakuvaajalle yhtä vaikea kuin varmasti olisi esim. ehkä digikameran RAW-muodosta alkaa vääntämään kuvaa... Vaihtoehtoja on yksinkertaisesti liian paljon. Dialla on koko ikänsä (no tähän nega-harjoittelun aloittamiseen mennessä kuitenkin yli 20 vuotta) tottunut siihen että kuva otetaan ja värit on siinä. Jos niistä ei pidä, valitaan toinen filmi tai filtteröidään kuvatessa. Nega taas... Etenkin skannattuna käytännön raja värimaailmalle on kuvankäsittelyohjelma. Negalle ei oikein ole olemassa asiaan vihkiytyneiden kertoman mukaan mitään "oikeita värejä", on vain lukematon määrä erilaisia tulkintoja negan sisältämästä väri-informaatiosta. Vuoden värinegojen hybridi-reitin kanssa taistelleena olen päätynyt siihen että skannaus ja autocolors ja sen jälkeen vähän vielä "diamaista värikylläisyyttä". Tulos siis niin diamainen repro kuin onnistuu. Se saa kelvata. Campbell on irroittanut tuosta negasta täysin erilaisen värimaailman kuin dialla saisi. Sitä en osaa.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Ei pakkaset rajoita - lähinnä se kuvaamista rajoittava tekijä on kulkuneuvon puute, joten talvella jos ei kohde ole kävelymatkan tai julkisten saavutettavissa niin sinne ei pääse (sama ongelma rajoittaa usein muutenkin pelkän hyvän valon jahtaamista). Viime talvena tuli hankittua hyvä valikoima erilaisia sormikas + lapas -viritelmiä juuri ison koon operoimiseen talvella - ja kokeiltua useampaan kertaan tunnin valotuksia ja pidempiäkin.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Hyviä ruutuja löytyi tuolta aiemmin. Keskustelukin vähintään mielenkiintoista, kunhan ei kaivauduta liikaa niihin omiin poteroihin. Itse olen mieltynyt kuvaamaan ja kehittämään melko fiilispohjalta, joskus koitin tehdä tarkkoja muistiinpanoja. Tää taisi olla A.A:n The Negative opuksen luettuani. Jossain vaiheessa luovutin, tykkään enemmän kuvata kuin kirjoittaa. Kiitos ja kumarrus kuitenkin niille, jotka noita muistiinpanojaan ja kokemuksiaan ylös kirjaavat ja vielä jakavat ne nettiin, niistä saa tällaset mututuntumalla kuvaajat jonkinlaisen ohjenuoran itselleen. Kuvassa mun "Elämää suurempi formaatti". Valotettu vanhentuneelle Velvia 50:lle ja kehitelty c-41 litkuissa.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? l and scape: eikai sulkimien pitäisi jumitella ellei siinä ole jotain vanhaa rasvaa sisällä... j.vuokko: talvella kaupungissa pääsee fillarilla ja suksilla maastossa. onkin tässä ollu projektina rakentaa mahdollisimman kompakti ja tyköistuva reppu pelkästään rungolle, linssille, parille kasetilla ja valotusmittarille että voi esimerkiksi talvella heittää selkään kun lähtee huitomaan suksilla. tai millä lumikengillä ikinä tuleekaan samoiltua. eilisiä risuja:
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Jättäisin muuten noi hölmöt mustat raidat pois noista kuvista. Ei ne muutakun häirittee ja ärsyttää. Maukan kuva on hyvä esimerkki että ei se dian krossaus aina tuota ihmevärejä ja kauheeta efektiä. Varsinkaan jos vähänkin tykkää kuvia käsin säätää, eikä ihan automaatilla arvo sitä ekaa tulosta.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Ei tarvitse edes kauheasti säätää, selective colorsilla hoitaa homman melko nopeasti. Ja voi jättää sitä efektiä haluamassaan määrin. Ja onhan noita plugareitakin fotarille, jotka hoitaa väriliukumat kuntoon ihan parilla klikkauksella.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Juuri näin, jos laitteet on ehjiä ja huollettuja niin ensimmäisenä kylmässä kyllä pettää kuvaaja. Polaroidit tietysti jää ottamatta. T. K.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Juu... Saattaa tulla yllätyksenä kun hakee sitä crossijälkeä mitä netissä näkee, jos vaikkapa jollain Nikonin Coolscanilla skannaa, joka säätää sitä valonlähdettä ja hoitaa tota aika hyvin kuntoon jo siä rautatasolla . Että mihin jäi efektivärit..
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Ei tuo palkin kantaminen nyt niin kamalaa lopulta ole. Kun fieldissä on nyt valovuotojen tiivistysvaihe niin pakkasin taas palkin kantoon ja olen rehaillut sitä... Ainakin 12km kävely sujui ihan hyvin vaikka jalustoineen painoa tuleekin yli 20kg. Palkki kyllä saa taas fieldin tuntumaan niin kompromissilta että... No, tässä Oasis Of The Seas viimeisenä iltanaan suomessa. Aamun lehdestä luin että tuollainen laiva on olemassa ja että se on viimeistä iltaa... Palkki reppuun ja bussilla lähelle telakkaa. Ainoa ongelma tuli vastaan kun tulin pois löytämältäni kuvauspaikalta... Bussia nimittäin ei ennen seuraavaa aamua tullut - siksi tuli pitkä kävelylenkki ennen kuin pääsin taas julkisen liikenteen piiriin : Mielestäni kannatti! Jos en alussa olisi hukannut 30+ minuuttia sopivaa kuvauspaikkaa etsiessäni, olisin ehtinyt iltahämärään ja saanut kuunkin valottumaan järkevästi. Tämä(kin) kohde kyllä osoitti mulle sen että 150mm ja 90mm välinen rako on liian suuri, tarvisi jonkun 120mm linssin, se olisi yleiskäyttöisempi kuin 150mm. 150mm on usein ahdas ja 90mm liian avara. Ja itte kuva, 150mm symmar-s, aukolla f/22 ja 45 sekuntia Fujin Acros Quickloadille. Pari muutakin versiota tuli, mutta huolimatta keulapuolen ahtaudesta pidin tästä eniten.