Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? joopajoo. ite voin perustella tämän viestiketjun "testikuvani" niin että olen täysi amatööri pikkupoika ja opettelen vasta käyttämään kameraani. eli periaatteessa kaikki mun kuvat on vasta testikuvia. ne harvat onnistuneet ruudut menevät talteen arkistoihin odottamaan jotain kunnollista julkaisua. ei kaikkea tarvi heti laittaa nettiin tyrkylle. kunhan pääsen etu- ja takalautojen kanssa sinuiksi ja muutenkin saa vähän tatsia ja rutiinia kuvaamiseen niin eiköhän sitä ala kuvaamaan muutakin kun kivikasoja ja talojen julkisivuja. kerran lähin pätevänä kuvaamaan tässä syksyllä ja unohdin jalustan kotiin. jäi sillä reissulla kuvat ottamatta. inspiroiduin kuitenkin siitä senverran että kävin tossa sunnuntaina kuvaamassa sitte ilman jalustaa. tarkennus kotona äärettömään ja kylille mars. f64 1sec 100asa ja kaide toimi jalustana. tulipahan kokeiltua... taas.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Kolme. Sen niminen kuva, kohteena olevat veljeshaudat löytyivät hautuumaalta - ihka ensimmäinen ison koon värikuva, polaroideja lukuunottamati (tästäkin laitoin kyllä aiemmin 2L-koon polaroidin). Materiaalina 4x5 Fujicolor Pro 160S (tiedä sitten kuinka filmin merkitys missään näkyy kun kuva on skannattu ja sen jälkeen värit väännelty sellaisiksi kuin muistaisin paikanpäällä näyttäneen).
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Tarkoitin tuolla sitä, että toisin kuin diassa, värinegassa ei ole lopullisia värejä. Joten skannatessa filmillä ei ole näkyvää merkitystä koska väreihin on niin helppo vaikuttaa. värinega on vain välivaihe josta lopullinen vedos tehdään. aidosti vedostaessa filmien erot näkyvät siinä missä mustavalkovedostuksessa. Skannattunahan mv-puolellakin on herttaisen yhdentekevää mille filmille ja miten kehitetylle kuva on otettu. Skannerht ja kuvankäsittely tasaavat eroja tehokkaasti. Liekö tuossa yksi syy siihen että isolla kameralla värinegan käyttö on harvinaista diaan verrattuna.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? [quote author=J.Vuokko ... että isolla kameralla värinegan käyttö on harvinaista diaan verrattuna. [/quote] Onko? Minun tuntemani valokuvataitelijat, jotka kuvaavat isolla koolla käyttävät kyllä (lähes) sataprosenttisesti värinegaa. kapa
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Jah, kännyllä tätä lukiessa luulin että jmikolan "ööö" oli vastaus mun viestiin mutta näköjään sisälsikin kuvan... Kapa onko suomessa jotain tunnettuja isolla koolla kuvaavia - julkisuudesta en tiedä kuin Luukkolan - kuvaako hän värinegalle nykyään? Ulkomaan elävät taas hehkuttavat sitä diaa. Nimiä olisi kiva tietää niin näkisi suomalaista LF-kuvaamista muualtakin kuin tältä foorumilta. Tosin suomalaiseen valokuvaamiseen kuuluu olennaisena osana se, että nettisivuja ei kuvaajilla ole - saati että postaisivat ulkomaalaisten tyyliin eri foorumeille flickr:ää myöten teoksiaan.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Miklos Gaál: Miklos Gaál Jari Silomäki: Jari Silomäki — Photographer [kuvaa myös laakaa] Juha Nenonen: Juha Nenonen Photography Ola Kolehmainen: googlen kuvahaku antaa paljon kuvia Jorma Puranen: googlen kuvahaku antaa paljon kuvia tuossa alkajaisiksi
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Ja tuossa pari lisää Elina Brotherus Jan Eerala Sitten on noita 120-rullalle huitovia, mutta ne ovatkin jo miniatyyrikameroita. kapa
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Sitten neulanreikätaiteilijat, kuten siellä Jyväkylässä se Oivakosenytoli? T JUkka
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Jukkis,en kyllä ole mikään taiteilija todellakaan,mutta tänään juuri kuvasin 13x18 negalle pinhole kuvan,tässä osa suurennus.Reiästä oli filmitasolle matkaa 30 mm,mutta mikä lie todellinen polttoväli.kuva oli todella laaja t kimo
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Rune Snellman, Oiva on Runen oppilas. Jos pysytellään ammattilaisissa. Enemmänkin mustavalkommiehiä, vaikka on Rune väriäkin neulanreiällä tehnyt. kapa
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Brotherus myös tiettävästi on intohimoinen (väri)vedostaja ja tekee kuvistaan työvedokset, joiden pohjalta sitten lopullisen vääntää joku "labbisorja". Tai mistä mä tiän miten nykyään, mutta kuulemma näin on ollut. Kun oikeasti teoksia alkaa myymään kunnon hinnalla, niin ne varmaan ovat noita kromogeenisia värivedoksia taikka Ilfochromea. Jälkimmäinen on sen verta harvinaisempaa nykyään, että eiköhän se järkevä valinta olekin se värinega. Kolehmainen ja Brotherus taitavat olla niitä harvoja suomalaisia, jotka elävät lähinnä vedosmyynnillä ja vastaavalla? PS. Onpas komea kuva crybaby-Kimolta. Siinä on hyvä ote noihin purokuviin pitkällä valotuksella. Aika voimakas kuva.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? kiitos kiitos,valotusaika oli hiukan hakemista,jäi karvan alivalotuksen puolelle,taisi olla 30 s ,unohdin tuplata
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Kannattais katsella kuvia muualtakin kuin intter netistä (foorumeilta jne) ja tutustua valokuvauksen nykytilaan myös muita reittejä. Flickrit ja nämä foorumit kun on lähinnä harrastelija-puuhastelijoiden hallussa kuitenkin. Ehkä suomalaisetkin ammattilaiset ovat siellä, mistä leipänsä päälle sen juuston saavat tai sitten muuten haluavat esittää kuvansa muualla kuin jonkun Flickrin loputtomassa suossa kaiken maailman roskan seassa ja samanlaisella alustalla. Nimittäin kyllä siitä mestasta tulee halpa fiilis... Ja kun hintalaput on sitä luokkaa mitä muutamilla näistäkin mainituista, niin saattaa jäädä meikäläisiltä ostamatta Flickrin kautta, jossa porukka on kuitenkin yleensä nuorekasta ja selaavat kuvia nopeasti ja huoletta =).
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Värinegaa käytetään just sen takia, että se saadaan vedostettua. Kuten sanottua, tällä tasolla josta nyt puhutaan, alkaa jo olla merkitystä sillä, miten se kuva on tehty (hinnan ja keräilijöiden ostohalujen suhteen?). Dia käytännössä skannataan aika usein (varmaan varsinkin Suomessa), koska Ilfochrome on niin harvinaista ja työlästäkin, esim. jos vaikkapa kontrasti on kova siinä originaalissa ja sitä haluttaisiin hallita (negalla se tuskin on liian kova niin helposti). [QUOTE> [/QUOTE] Skannaus ja digitaalinen kuvankäsittely mahdollistaa kyllä sellaisia temppuja, joita pimiössä jää tekemättä... Kuten eri värien (kanavien) kontrastin ja gammakorjauksen säätely yksitellen. Ei se silti aivan yhdentekeväksi tee filmivalintaa - työmäärän suhteen. Taidat itsekin pyrkiä säätämään mahdollisimman vähän niitä skanneja, joten jos halutaan räikeitä värejä ja paljon saturaatiota, on luultavasti järkevämpää valita sen tyylinen filmi, kuin joku loiva neutraali potrettifilmi. Ja varmasti siinä niitä erojakin alkaa jossain vaiheessa näkyä jos jäljen vääntää digipuolella aivan päinvastaiseksi ja vertaa siihen että sen olisi tehnyt filmivalinnalla. Perinteinen värivedostuskin sinänsä tekee komeaa jälkeä useimmista filmeistä. Tavallaan sekin tasaa eroja. Lisäks ne erot on muutenkin lähinnä värikylläisyyden (yleisesti tai tiettyjen värien kohdalla) ja kontrastin välillä. Eri paperivalinnalla saattaa saada toisen filmin jo aika lähelle sitä toista. Samoin jos innostuu jotain maskivääntöjä tekemään tai vaikka kehittää filmejä eri tavalla, tullee jäljestä erilaista ja erot saattavat kaventua tai lisääntyä - ihan niinkuin mustavalkoisellakin. Ei ne erot silläkään puolella ole niin suuria aina... Riippuu tilanteesta. Pääasia ei kuitenkaan ole valita eri filmi joka päivälle juuri tilanteen mukaan, vaan saada homma toimimaan muutamalla filmillä hyvin ja tasaisesti, niin että voi niiden väliltä valita sopivimman. Niinhän se mustavalkopuolellakin yleensä tehdään.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Kuin noita nyt katso, niin ei järin kummoista jälkeä näytä syntyvän. Yhtään sellaista kuvaa jota olisin katsonut sekuntia pidempään en nähnyt. Näköjään Puraisen teoksen olen nähnyt myös IRL - en vain mieltänyt mitenkään merkitykselliseksi. Saati LF-kuvaksi. Tai muutenkaan kovin valokuvaksi. Muistuttaa kovasti Larjoston 80-luvun alun taidetta. Miklos Gaál näyttää tekevän miniatyyri-feikkejä terävyysaluekikkailulla. Kiva efekti, mutta tylsä pitkän päälle.. Silomäki: Mihin tarvitaan isoa kokoa jos kuvataan rakeista, tärähtänyttä mustasta ja valkoisesta koostuvaa suttua? Tuohon olisi varmaan hieman sopivampiakin työvälineitä - ellei sitten halua vedostaa pinnakkaisia. Kolehmaiselta en löytänyt mitään vakuuttavaa. Nenonen kuvaa arkkitehtuuria ilmeisesti asiakkaille, ei kovin visuaalisia kuvia. Brotherus on tietenkin tuttu, LF-puolta en ole tullut ajatelleeksi mutta kuvallinen anti on sitä mitä näkee valokuvamuseoissa. Ei mitään herättävää tai fiiliksiä sytyttävää. Jan Eeralan unohdin kokonaan ja olishan Bremer pitänyt muistaa, sehän kuvaa kanssa LF:ää joskus. Eeralan nostaisin kyllä näistä nimistä parhaaksi... Vaan pitää myöntää että Luukkolan ja Ojutkankaan kuvat ovat olleet pääsääntöisesti kiinnostavempia. Sääli että weppisaitit ovat mitä ovat. Ojutkankaan saitti on kuin muisto 90-luvun alusta. Luukkolan sivulla on koko Gallery-linkki vielä linkittämättä.. Jotenkin mulla aina vahvistuu tunne siitä että suomessa valokuvaus on kauhean sisäpiirijuttua. Kuvaajien nimet eivät ole suuremman yleisön tiedossa, kuvia ei juuri löydä katsottavaksi. Hyvällä onnella joku Kameralehti julkistaa jostakin kuvaajasta neljän sivun haastattelun jossa on se 4-5 kuvaa sitten. Melkein tulee tunne että parhaimpia LF-kuvia tuottavat täälläkin kuviaan esittelevät muutamat kuvaajat. Esimerkiksi mä nostaisin Timppiksen kuvat paljon korkeammalle kuin aiemmin listattujen kuuluisuuksien.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? meikäläisen ensimmäinen ja luultavasti viimeinen kuva virtaavasta vedestä pitkällä valotusajalla, keskeltä tuota puroa kumpparit jalassa. kameran jalusta oli jotain puolimetriä vedessä.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? J. Vuokolle: Silomäen mustavalkoiset eivät ole isolla koolla tehtyjä. Osa avaamattomista kirjeistä on (Unopened letters). Sorry, en tajunnut, että tarkoitit linkkejä suomalaisten isolla koolla kuvaavien maisemakuvaajien kuviin.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Joo, Runea mä muistelin. Joku joskus mainitsi, että Rune oli taitava kuvaaja, kunnes 'alkoi taiteilijaksi'. No, eivät kai ne kuvat siitä periaatteessa muutu, kuvaako neulanreillä vai Hasselbladilla. T Jukka