Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Sinänsä siinä ei mitään pahaa että osoittaa kuvasta perusvirheet joille voisi tehdä jotain. Esimerkiksi tästä opin taas konkreettisesti ongelmat liian lavean tähyslasinäkymän kanssa. Toivoisin että muistettaisiin tämän threadin olevan kuitenkin ison koon filmikuvien threadi, ei parhaiden kuvien - ei välttämättä edes hyvien. ps. perspektiivi on korjattu (ainakin vesivaaka niin väitti) ja pöheikkö on pop, olisin halunnut sitä vähän enemmänkin kuvaan...
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Kun puhutaan maisema- tai rakennuskuvan "kiinnostavuudesta", on vähän menijöitä siihen junaan, jossa ajatellaan ensimmäisenä munia pystyssä tai Teemu Mäen tuotantoa (en edes tiedä, että Teemu Mäki olisi ollut tunnettu sellaisena valokuvaajana). Taidat olla yksi harvoista matkustajista siinä junassa. Juna, varsinkin tunneliin työntyessään, on myös tunnettu symboliikastaan. Voisit kenties ajatella välillä jotain muutakin. Sen sijaan ihmiset saattavat nostalgisen lajin kuvien yhteydessä, mielenkiintoista kuvaa mielessään jäljittäessään, ajatella vaikkapa I. K. Inhaa, jonka restauroudut kuvajulkaisut paljastavat, että ei nostalgia ole sama asia kuin kuvien mielenkiinnottomuus, vaan päinvastoin. Ja että kaikki tämä ei edellytä kuvien teknistä kehnotta. Kuten myöhemmässä viestissäsi mainitsetkin, tämän viestiketjun idea ei olekaan ollut kuvissa, vaan museokameraharrastuksessa, mikä on alusta lähtien tietysti ollut kuvien perusteella jokaiselle päivänselvää. Suunnilleen kaikki kuvathan tarvitsevat kameraharrastuksen perustelukseen.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Tylsä valo, 'jolle ei voi mitään', ahdas rajaus, joka johtuu siitä, ettei kuvaaja tunne kalustoaan, mielenkiinnoton kuva, jonka ansio on sen kuvaajassa itsessään synnyttämissä muistikuvissa...... Olikohan tuossa nyt kiteytetty ne 'suuren formaatin edut' ja niiden hyödyntäminen....
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Voisi verrata ammuntaan. Aina ei mene kymppiin, eikä yhdeksäänkään. Tauluun on ainakin osuttu. Minun mielestäni on tervettä ja kannustettavaa, että tuloksia esitellään laajemminkin - varsinkin näin hitaassa lajissa. Iso formaatti tuo hitautta ja nostaa kuvauskynnystä. Se myös valitsee ja rajaa kohteita sekä lähestymistapaa. Usein formaatit halutaan nähdä hierarkisilla portailla tien kulkiessa pienemmästä isompaan sitä mukaa kuin saadaan varmuutta siihen mitä halutaan kuvata ja valottaa, (mikä on paljolti harhaa). Tämä ei ole värikuulasotaa vaan tykin suuntaamista valloitettavaan linnaan. Kuinka tärkeä on itse sota tai sotilas? Entäpä linna tai tykki? Yksittäinen laukaus?
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Osittain kokemuksestakin voin kyllä sanoa, että välillä se harhauttaa pahastikin kuvaajan keskittymään ja luottamaan siihen tekniikkaan, jolloin itse aihe ja kohde jää sivuosaan. Jo keskikoon kameran tähyslasilta näyttää kuva usein turhankin houkuttelevalta ja vielä kun kuvittelee mielessään lopputuloksen, tekee helposti mieli ottaa se kuva tyhjänpäiväisemmästäkin ja kuvitella että ison filmin jälki tekee kuvasta hyvän... Kuviahan tänne laitetaan yleensä siksi, että saataisiin palautetta (luulisin), joten asiallinen sellainen kannattaa ottaa vastaan ja miettiä, olisiko mukana jotain totuuden siementä ja sellaista, johon voisi omassa kuvaamisessaan reagoida - pakkohan ei kuitenkaan ole niin tehdä. Onhan tää varmaan rennompi ketju, jossa halutaan nähdä niitä ison koon kuvia ("harvinaisempaa herkkua"), mutta kyllä mä ainakin silti kannustan yrittämään myös hyviä kuvia ottaa ja näyttää niin ei mene siihen museokameraharrastukseen.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Naisista voisi (vähäiselläkin komemuksella) sanoa, että isokokoinen on parempi.... Kuvista puhuttaessa taas heiveröinen kuva ei parane siitä yhtään, että se on vedostettu suureksi (vaikka taiteilijamme tuntuvatkin sitä mieltä olevan). Puhumattakaan sitten kameran koosta, tai esim. sen auton koosta, jolla kamera on kuljetettu kuvauspaikalle. Lausumaa "paska kuva, mutta kuvauspaikalle sentään mentiin Hummerilla" ei kukaan ottaisi vakavasti, mutta saman sisältöinen lausuma "hepponen kuva, mutta onpahan 8x10-tuumaisella kuvattu" on ihan asiaa, nähtävästi monenkin mielestä...
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Pitäisi ottaa hieman alaspäin itseään sieltä jalustalta itse kunkin, ja nähdä tietä ja maisemaa jatkuvan oppimisen polulla edetessä. Kuvien esittämisellä on myös tärkeytensä oppimisen kannalta. Tämän ketjun kuvia olen jokaista katsonut mielelläni, koska se auttaa siinä. (minulla on mahdollisuus ottaa fieldi ja jääkaapista laakaa.. oikeaa hetkeä odotellessa.. ) On ihan sama jos lähtökohta on välillä laakafilmi tai 35millinen mittaetsinmuseo, väline rajaa aina mahdollisuudet, joita on käytössä. Miten mahdollisuuksia käytettiin ja oliko mielekästä? Kuka rajaa keskustelunsa kuvien arvosteluun, kuka filmin kehittämiseen. On tässä muutakin mieltä, monta mieltä. Ottaa kameransa ja mennä, on se myös harrastus tai tekemisen muoto. Sitä mielettömämpää olisi jättää filmi valottamatta, mitä enemmän on tullut sitä valmisteltua ja aseteltua - ainakin ennen kuin on tullut mestariksi.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Kaunis kuva se musta on =) Mitä tuollakin kävelykierroksella opin ko. kalustostani? Paljon uutta, jota ei opi kylmäharjoittelulla: - Huomasin konkreettisesti kuinka paljon kuvasta joutuu rajaamaan pois, tyypillisemmissä maisemakohteissa tähän ei ole törmännyt - Reissulla opin myös sen, että ko. kameran palje aiheuttaa vinjettiä 90mm laajiksella jos maksiminosto on käytössä ja kuvaa vaakakuvan. - Jälleen kerran opin, että tähyslasista ei näe mitään hämärällä, joten öiset kuvat rakennuksista jäivät ottamatta ja odottavat että mun urheiluetsin on valmis. Usein olen oppinut erilaisia välineisiin liittyviä asioita nimenomaan kuvaamalla niillä. Onko tuohon jokin järkevämpikin tie, tie jonka kuljettua saa vasta esitellä kuviaan? Mielestäni ei. Olkoonkin että joskus tulee pettymyksiä (vaikka palkeen vinjetointi, ehkä piirtoympyrän loppuminenkin), niin niistä oppii jotain ja joskus kuva on vielä pelastettavissa 'ihan kivaksi kuvaksi'. Ei elämää suuremmaksi kuten odotukset tuntuvat olevan, mutta kuvaajalleen mukavaksi. Luulen, että vielä useamman vuoden päästä eteen tulee erilaisia tilanteita joissa minä kuvaajana 'en tuntenut kalustoani'. Vaikka jollakin kamera + linssi + jalusta + mikälie -yhdistelmällä on kuvannut kuinka paljon niin aina tulee eteen tilanteita joissa mennäänkin jonkun liikevaran, vastavalon tms. tekijän suhteen alueelle joka ei ole ennen tullut vastaan - jos kuvaan tulee silloin jotain mikä tekee siitä vähemmän täydellisen niin silloin näin käy. Toki voi aina testata, testata, testata - mutta jo nykyisellään mun ottamien testikuvien määrälle naljaillaan eräissä piireissä joten onkohan se ihan oikea tie.. (täyskoon pola pelastaisi monen monta tilannetta... perien hintojen alenemista odotellessa kuitenkin pitää käyttää tätä pienempikokoista jolla ei näe reunoja)
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? no vhoe ny helevetti mitä digi vs filmi tyylistä keskustelua täälläki on menosssa. mite ois jos niitä kuvia laitettais turhanpäiväsen lässytyksen sijaan? tässä yks alivalotettu, tai paremminki epähuomiossa alikehitetty, testiruutu 2008 joulukuulta...
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Juu laittakaa (testi)kuvia vaan, mitä turhaa lätistä mistään elämää suuremmasta tai elämää suurempia kuvia ottaa =)
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Voisihan tietysti käyttää kotomaan kieltäkin, kun suomalaisella sivustolla ollaan. Siirto ja kallistus. Swingillä ei tietääkseni ole kameran käytön kanssa mitään tekemistä. Enemmänkin musiikkitermi, jota voidaan tietenkin käyttää kuvan sisältöä analysoidessa. Sillä lailla kuvannollisesti. Jos mielestäsi swing tarkoittaa etu- ja takalaudan siirtoa, niin mitä nuo kaksi muuta termiä sitten tarkoittavat? Toinen varmaan kallistusta, mutta entä se kolmas? kapa
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? [quote author=J.Vuokko ...Toki voi aina testata, testata, testata - mutta jo nykyisellään mun ottamien testikuvien määrälle naljaillaan eräissä piireissä joten onkohan se ihan oikea tie... [/quote] Kootut selostukset ovat aina hauskaa luettavaa, varsinkin tuohtumuksesta posket punoittaen kirjoitettuna. Luulisi sinunlaisen perfektionistin jo tuon kuvan rajautumisen ongelman olleen selvillä ennen kuvan ottamista. Olisi ainakin kompositio kohdallaan. Kohteen valaisu, jolle et varmaan voi vaikuttaa kuin valitsemalla sopiva aika ja keli, ja pilvien paikkakin on hieman vaikea säätää sieltä hupun alta. Jos ei nuo ole kohdallaan, niin sitten jätetään kuvaamatta, ellei ole aivan pakko asiakkaalle lähettää välittömästi. kapa
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Ei lannistuta vaan laitetaan yksi tylsä kuva lisää. Kirkonkylänkoski Keravanjoessa. 4x5 Acros, 150mm symmari aukolla 22 ja tuttu heppoinen puukamera. (jos kuva tuntuu pehmeältä niin katso oikeassa koossa - ikoni on se laatikko josta sojottaa nuoli)
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Rantavesi, Saimaa. Sama yhdistelmä, Hasemi Technical Field 45 + Symmar-S 5.6/150mm, filminä kivasti Pyrocatissa ja muissa värjäävissä toimiva 'vanhanajan emulsioinen' Adox CHS 100 Art.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Perfektionismia rajoittavat usein harrastajan mahdollisuudet päästä kuvaamaan. Toki mullakin on joitakin kohteita, joita olen useaan otteeseen jo käynyt katsomassa mutta koskaan ei ole sattunut mieleistä valaistusta tai muuten sopivia olosuhteita. Linnakuva taas, mä pidin siitä kuinka se hohti kirkkaana ja pidän edelleen. Ei ehkä oikeaoppinen arkkitehtuurikuva, mutta ei ole tarviskaan. Hyvä sensijaan tietää, että jos kuvaa arkkitehtuuria niin tuollaisiin asioihin pitää kiinnittää huomiota kuten fasaadien näkyvyys. Tainnut mun asenne olla rakennuksia kohtaan vähän sama kuin mm. lähikuvia hyönteisistä; kivan näköinen, otetaan siitä kuva.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? Tuo saattaa valitettavasti usein johtaa siihen, että valokuvaajan mielessä on se näkymä ja kuvaa katsoessaan hän muistelee sitä. Muille taas ei välity se visio niin hyvin tai juuri ollenkaan itse kuvan perusteella (vaan ehkä siksi että itsekin ovat vastaavi ihastelleet). Kyllä mäkin joskus tykkäsin sellaisista kuvista, mutta nyttemmin oon alkanu ymmärtää että sillä itse valokuvallakin voi ainakin pyrkiä näyttämään ne hienoudet. Silloin kuva avaa ne sellaisille jotka eivät ole aiheeseen itse perehtyneet. Tää pätee kauheen hyvin esim. auringonlaskukuviin, kukkakuviin ja muihin vastaaviin, sekä mun kohdalla esim. skeittikuviin, joita lajin harrastajat arvostavat usein ihan muista kuin visuaalisista syistä. Luontokuvan puolellakin helposti ihastellaan maisemaa tai auringonlaskua sen perusteella mitä itse vastaavista luonnossa nähtynä muistetaan, eikä itse kuvan. Oikeasti hyvä auringonlaskukuva taas lämmittäisi meikäläisenkin kaltaista tosikkoa, joka yleensä mieluummin katselee ne hienot auringonlaskut vaikka ikkunasta tai ulkosalla hääriessä kuin jotenkuten reprottuna valokuvasta. Sama pätee niihin kukkaketoihin ja vaikka linnoihin =). Kun niihin kuviin saa jotankin sellaista mitä ei arkielämässä normaalisti näe (esim. auringonlaskuiltana tai Turun Linnassa vieraillessa) niin se alkaa olla hyvä saavutus ja nostaa kuvan ihan uudelle tasolle (sen ei silti tartte olla Teemu Mäen muna).
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? kauheasti koen että tässä arvostellaan "usagin" kuvaustyyliä ja elämänmissiota yleistäen se isonkoon haasteisiin. joskus möin 6x6 kameran tuolle herra vuokolle ja se otti jollain ryssäpelillä ja kinarilla silloin näitä samoja kuvia. sittemmin on laitteistopäivitykseen tullut tyyliin erikoisen hyvin sopiva laakafilkkarensseli. en usko että kuvalaitteisto on tuolle vuokolle itsetarkoitus. pidän siitä mitä olen saanut vuosien saatossa seurata vaikken tällaisesta kuvasta paljoa ymmärräkkään (jos kuvassa on kiveä ja vettä se on yleensä minusta kiehtova, että näillä mennään). ps. turunlinnakuva on kyllä silti tylsä, vaikka jotkut toiset hyviä olisikin.
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? En mä ainakaan kenenkään missiota arvostele, enkä pelkästään ketään yksittäistä henkilöä näillä kommenteilla tarkoita. Ehkä hieman kuitenkin tuota asennetta ja jopa omien kuvien vähättelyä (tässä ketjussa). Tietysti voi rennompiakin kuvia esille laittaa, mutta tulee vaan hassu fiilis kun niitä harvoja ison koon kuvia näkee ja sitten ne on sitä testailukamaa ja kuvaajien itse vähättelemää "otin vaan jotain"-matskua. Mä ainakin toivoisin että harrastajatkin pyrkis ottamaan myös "elämää suurempia kuvia". Kai siihen useimmat pyrkiikin, mutta välillä tosissaan tulee mieleen että onko nykyään filmikuvaus vaan sitä että ulkoilutetaan hassuja vanhoja kameroita ja ihmetellään että niilläkin nykyään kuvaa saa. Puuhaillaan lämpimikseen ja harrastetaan käsityötä mutta sitä ajatustyötä painotetaan liian vähän. Ison koon kuvienkin kohdalta vois vielä sanoa, että laitteilla ei ole mitään väliä jos ei niitä kunnolla hyödynnä kuvissaan. Laitteet tarvitaan siinä vaiheessa kun lähdetään kuvaamaan, sen jälkeen homma on lähinnä pään sisällä tapahtuvaa =).
Vs: Elämääkin suuremmat formaatit? No voihan duudelinbuudeli sentäs ... Ei ketään henkilöä eikä kenenkään henkilön mitään missioita vastaa yhtään mitään - PISTE. Aikuisen ihmisen luulisi kestävän jos kuvaa sanoo "tylsäksi". Sehän on vain ns. mielipide, eikä edes kovin tyly. Laatukuviahan tuo ukko yleensä (missio mies) väsää. Siksi aina odottaa paljon. Itse en ole aloittanut sössökuvaamisiani ihan eilen ja luulisin tällä kokotasolla keskimäärin pyrittävän varsin viimeisteltyyn jälkeen - ehkä olen väärässä -isoilla kameroillahan onkin kait, sittenkin, "hauskaa ja opettavaista" räpsiä, ikäänkuin lonkalta. Kauhean paljon anteeksi, jos päänsärky kommentoinnin johdosta joillakin on kasvanut nyt ihan liian suureksi kestää. Mars apteekkiin ! Pienet on isojen ukkojen murheet -nykyisin. Hysteria vaivaa ? - Erska