Hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu työväestön toimesta (järjestöt, yhdistykset). Hyvinvointiyhteiskunta mahdollistaa "taiteilijoiden" elättämisen; tarinat pahoinvoinnista, poliisit on pyllystä, jne. Työväestö alkaa puntaroida asioita, ja äänestää. Seuraamme tilannetta.
Eli jos vain päästäisiin eroon niistä tarinoista pahoinvoinnista, niin ongelma olisi silloin ratkaistu. Aika nerokas ratkaisu. Kaikkihan tietää että jos puu kaatuu metsässä ja kukaan ei sitä kuule, niin eihän ketään edes puut kiinnosta mitä ihmettä sä selität. Mitä jos me vain kiellettäisiin pahoinvointi? Lailla, poliisi tulisi sitten lyömään vähän päähän jos voi pahoin. Sitten tulis iso hymy naamalle. Siinä samalla myös syntyisi kunnioitus tätä poliisilaitosta kohtaan. Jos se ei toimi, niin voitais vaan lääkitä se pahoinvointi hyvinvoinniksi, koska se pahoinvointihan on ilmeisesti joku aivokemiallinen virhe koska yhteiskunta on täydellinen. Ja hyvinvoiva työläinen on tuottava työläinen. Tähän väliin sana meidän sponsorilta: Kohta kaupoissa. Jos kaikki vaan olis vähän enemmän niiku Alexander Stubb, niin maailma ois parempi paikka. Se ongelma on siis ne "taiteilijat", koska eihän ne mitään oikeita taiteilijoita ole. Oikeat taiteilijat tekee kansakuntaa nostattavia kuvia sankareista, ehkä sotasankareista vaikka. Kansalliseepoksia, sellaisa joita ymmärtää lapsikin. Ei niitä ihme suttuja. Koska monimutkaiset ongelmat on vaikeita ratkaista, niin mitä jos me vaan niiku kutistettaisiin ne ongelmat yksinkertaisiksi pieniksi ongelmiksi joita on helppo ratkaista. Se ois nerokasta se.
Tai olkiukko? Ehkä menemme suuntaan, jolloin se naapurin fasisti/taiteilija/poliisi/tms ei olekkaan se pahin vihollinen. Ehkä menemme suuntaan jossa ratkaisua ei haetakkaan (pahoinvointi)lääkkeistä? Ehkä se ratkaisu ei löydykkään somesta ja atk-verkosta? Kuulostaa toki kovasti ahdistavalta, vaan toisaalta monesti ratkaisu löytyy muulta kuin uusista ihmeellisistä asioista. Lieveilmiöitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Tähän aikaan niitä sattuu olemaan paljon, ehkä jo se kertoo jostain? No, toki tiedotusvälineet saavat tulonsa klikkauksista ja kantavat sitä myöten kortensa kekoon. Viimeiseen vastaisin, että lääketiede on yrittänyt tehdä tätä jo pidemmän aikaa. Onko asiassa onnistuttu? Mm. SSRI - aikansa neronleimaus. Edit. Muokkasit näemmä omaa postaustasi kirjoitukseni aikana. Pitäisi kai lainata aina tekstiä, vaan ei kuulu tyyliin.
Olisihan tämän voinut laittaa myös Päivän =)-ketjuun. Laitan kuitenkin tähän, kun en jaksa muuta. Ja osuukin tähän. Siis: Poliisi: Pride-liputusta tölvinyt Lieksan kaupunginvaltuutettu toimi sananvapauden rajoissa – esittää asian jättämistä sikseen Hämmentävää. Miten "sananvapaus" edes liittyy tähän? Mitä nyt tässä tarkoittaakaan? Täh? Häh? Öh? Meneekö tämä kategoriaan kuka osaa lukea ja kuka kirjoittaa? --- Siis jutussa: "Mielipiteiden, aatteiden tai ideologioiden perusteetonkaan arvostelu ei ole Suomessa kriminalisoitu, vaan kuuluu sananvapauden piiriin." --- Myös jutussa: Puheessaan Porkka muun muassa väitti, että kaikki liputusta kannattavat hyväksyvät eläimiin sekaantumisen sekä seksin suojaikärajan laskemisen. --- Kuitenkin. Rikoslaki 11 luku 10 §: "Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." --- Voiko poliisi asettua syyttäjän rooliin? Vastaus: Kyllä voi. Mutta siis. Hyvää settiä. Silti en saa irti. Kyllä kaikki on aina rationaalista. Myös maanisuudessa. Kiitos omalta osaltani.
Aika outo väite, kuulostaa enemmänkin henkilökohtaiselta vaatimukselta. Varsinkin kun se on tuossa yhdistetty tuohon toteamukseen, että ei saa mitään irti. Osaltaan vahvistaa sitä fiilistä, että suurin osa kameraharrastajista ovat obsessivisia rationalisoijia. Siksi jatkuva tekniikan ja sääntöjen noudattamisen arviointi tuntuu olevan pääosassa. Ei kait sitä turhaa usein verrata masturbointiin kameraympyröissäkin. "Intellectualization is the use of the intellect to defend against instinctual impulses. Obsessive neurotics use intellectualization in an effort to master obsessive representations and exhaust themselves in an intellectual activity that is as intense as it is empty, forcing themselves against their will to scrutinize and speculate as if the most important and vital personal issues were at stake. We must not confuse this sexualization of thought, which resembles indefinitely prolonged and fruitless masturbation, that one can drive from intellectual beauty." En tiedä miten toi sateenkaarilippu juttu tähän liittyi, jos meinaan että se liittyy tuohon poliisi kuvaan. Poliisi on instituutio, se ei ole ihminen tai ryhmä ihmisiä.
Videolla Rheinmetall osoittaa miten hyvinvointia luodaan. Murskataan viholliseksi heittäytynyt ja taistelusta selvinneet ryhtyvät innolla korjaamaan kahinassa särkyneitä rakennelmia. Siinä samalla touhutessa unohtuu tyhjänpäiväiset horinat taiteesta ja wokesta ynnä pridestä että monista sukupuolista. Onkohan niin, että pysyäkseen terveenä yhteiskunnan on välillä kamppailtava jopa olemassa olostaan. Ei tarvitse vastata.
Briljantin filosofoinnin kunniaksi: Sateisen loppukesän pelastava poikki-inhimillinen syväymmärryskeskustelu. Parantaa....
Juu, jo vain, kuulostaisi jotta maslow(sk)in kaksi alinta tikapuun askelmaa riittäisi normaaleil maan matoiseil? Kolmannesta tikapuu(hermosto)sta ihan liiaksi? Puhumatta(tata)kaan... Joka tapauksessa, ihan(an) intiimi setti, c-molli,-? Duuri!
Näinhän se on. Jos ihmisen elämä on muutoin suurin piirtein kunnossa, niin sitten taide tuo mukavan lisän arkiseen olemiseen. Varsinkin jos on eläkeläinen, jonka suurin ongelma on se, miten saa päivänsä kulumaan, on varmaan mukava mennä vaikkapa valokuvanäyttelyyn selvittämään, herättääkö joidenkin kuvien katsominen joitakin tuntemuksia vaiko ei. Mikäli sellaista taiteesta nauttimisen mahdollisuutta ei ole, niin tuskinpa kenenkään elämä siitä romahtaa… (??).