Vs: Nokan sillalla Siltakuvista tulee usein liian siistejä postikorttikuvia, joissa pariskunta on rautalangasta väännetyllä sillalla harmoniassa. Tässä kuvassa tausta rikkoo sillan geometrista puhtautta, mutta antaa kuvaan viiveellä avautuvan kolmiulotteisuuden. Kuvassa on kevyt dialogi ala- ja yläosan välillä. Sen vuoksi on mahdollista, että lyhtypylvään rajauskaan ei olisi turhaa, mutta toisaalta: se on siinä ja on siltojen maailman yksi peruspilari. Mainio kuva.
Vs: Nokan sillalla Kuva vie ajassa taaksepäin, mieleen tulevat 1950-luvun elokuvat. Ehkä pitkät takit vaikuttavat siihen, ehkä se ettei kuvassa ole mitään mikä sitoisi sen nimenomaan nykyhetkeen. Joki ja silta muistuttelee sodanjälkeisen Pariisin kuvaajista. Pidän kuvan rakenteestakin, levollinen, hyvin nähty kuva.