Ekaa kertaa olen laittanut filmirullia pakastimeen ja heräsi kysymyksiä: - Onko filmit pakattu "kuivassa" ilmassa ilmatiiviiseen pakkaukseen? - Mites jos pistää pakkaseen filmirullan joka ei ole ilmatiiviissä pakkauksessa, eikö ilman kosteus silloin jäädy ja vastaavasti sula kun filmi otetaan pakkasesta, mitä tuo vesi aiheuttaa filmille? - Kuinka kauan filmi tarvitsee "sulamisaikaa" ennen kuin sitä voi alkaa lataamaan kameraan? Kiitos neuvoista.
Vs: Filmin säilytysohjeita - En tiedä, mutta olettaisin niin. - Voihan tuossa tapauksessa pinta olla vähän kostea, mutta nopeasti se kuivuu. En ole yli kolmenkymmenen vuoden filmikuvauksen aikana huomannut tuosta tulleen mitään seurauksia - Jos nyt sen verran odottaa, että on kädelle lämmin ja kuiva. Ovatkohan nämä nyt vähän turhia huolia, ihan normaali terve järki kyllä riittää.
Vs: Filmin säilytysohjeita On, on. Ota muutama tunti aikaisemmin lämpenemään, äläkä suotta avaa kanisteria ennen kuin rulla on lämmennyt.
Vs: Filmin säilytysohjeita Ilfordin Simon Galley joskus opasti filmin säilytyksestä niin, että vain diafilmi pitää laittaa pakkaseen. Normaaliherkkä värinega ja mustisvalkkis säilyvät vuosikymmeniä priimana pimeässä ja kohtuuviileässä kaapissa.
Vs: Filmin säilytysohjeita Jep, pitkälti näin vähän väritekijöistä ja muista emulsioon leivotuista kemikaaleista riippuen, säilyvyys paranee kylmään päin ja mustavalkoisissa kun niitä väritekijöitä ei ole, ei niitä ihan samalla pieteetillä tarvitse suojellakaan. Värimateriaalien kypsyminen kuitenkin hidastuu jo jääkaapissakin yleensä ihan reippaasti ja hunnun kasvu vähenee siten, että materiaali on käyttökelpoista vielä pitkään pakettiin merkityn päiväyksen jälkeen. Suurimmat muutokset tapahtuvat latentissa kuvassa heti valotuksen jälkeen ja enimmäkseen niin nopeasti, ettei siinä juurikaan ehdi tehdä mitään, mutta suositeltavaa on tietenkin kehittää värimateriaalit pian valotuksen jälkeen hyvän ja tasaisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Kuumassa ja kosteassa viidakossa viihtyvät National Geographicin kuvaajat esimerkiksi käyttivät Kodachromea osin myös sen vuoksi, että sen sai kehitettyä mv-filmiksi heti paikan päällä. Samalla turvallisuus lentokenttätsekkauksissa parani. Lisäksi poikkeuksena on sitten vielä IR-filkat, joita on hyvä suojata lämmön lisäksi myös kaikilta muilta mahdollisilta säteilynlähteiltä.
Vs: Filmin säilytysohjeita Viime viikolla kehitin mustavalkofilmejä ja kehitytin värinegaa vuosilta 2010 ja 2011. Ei mitään vikaa missään.
Vs: Filmin säilytysohjeita Tuohan kuulostaa hyvältä, eli autotallin lattialla ei lämpö taida nousta yli 15 asteen, no ehkä ihan kuumimpaan aikaan, mutta sitä ei montaa päivää ole, suurimman osan vuotta lattian lämpö lienee n. 5 astetta. Joten riittäiskö vaan valotiivis laatikko ja autotallin viileimpään nurkkaan (dioja en ole enää kuvannut)?
Vs: Filmin säilytysohjeita Kodak ohjeistaa: <IMG src="http://s18.postimg.org/j7ap80yuh/Untitled.jpg"]</IMG> Lyhytaikainen säilytys siis ~ 13 asteessa, pitkäaikainen pakkasessa. Nämä ohjeet koskevat kaikkea filmiä jos haluaa varmasti hyvää, mutta värinegaa erityisesti. Varmaan jotain markettivärinegaa voi ihan hyvin kuukausikaupalla pitää huoneenlämmössä (koska sitä ei ole "esikypsytetty" samaan tapaan kuin ammattilaisfilmejä) mutta itse kyllä mieluiten pidän kaikki filmit lähtökohtaisesti kylmässä -- lyhytaikaisesti jääkaapissa, pidempi säilytys arkkupakastimessa. Jääkaapista otettaessa pitäisi filmin antaa lämmetä noin tunnin verran ennen pakkauksen avaamista, pakkasesta taas useampia tunteja. Meillä täällä Suomessa harvemmin kosteus aiheuttaa ongelmia, mutta teoriassa on mahdollista että vettä voisi tiivistyä filmin pinnalle. Erityisesti elokuvauksessa se aiheuttaisi ongelmia.
Vs: Filmin säilytysohjeita Käytännössä se suurin ero ammatti- ja kuluttajamateriaaleissa on juuri tuo esikypsytys, joka vähentää suodatustarvetta tasalaatuisemman matskun vuoksi. Riippuen matskusta myös suuntaa antava suodatus saattaa löytyä spekseistä. Samoin valmistajasta riippuen ammattifilkka voi kulkea tehtaan varastosta loppuasiakkaalle "kylmäketjun" katkeamatta. Väritekijöissä ja herkkyyksissä on eroja, jotka vaikuttavat sekä lopputulokseen että säilyvyyteen ja siksi kuluttajafilmi, joka viimeistään myymälässä altistuu korkeammille lämpötiloille, on ominaisuuksiltaan arpapeliä. Ammattimainen lähestymistapa on hankkia isompi erä filmiä tai valokuvauspaperia, pakastaa se ja ottaa riittävän ajoissa käytettävä satsi lämpiämään. Sillä tavoin lopputulos on ennustettavampi ja helpommin toistettavissa kuvaajan oppiessa materiaalin tavoille.
Vs: Filmin säilytysohjeita Olen pakastamalla (todennäköisin syy) pilannut läjän fujin quickload-laakafilmejä. Tai kuvia, sillä kuvasin niille onnellisena 2kk aasia-reissun teokset. Quickloadeissa filmi on ikäänkuin valotiiviin kirjekuoren sisällä ja jos sinne pääsee jossakin välissä kondensoitumaan kosteutta ja sitä myöten jäätä, ovat kuvat täynnä mitä ihmeellisempää tuhnua. Epäillen saman pätevän osin myös muihin laakoihin ja tiiviistä foliosta/muovista otettuihin rullafilmeihin. Kerran avattua pakkausta en enää koskaan laita pakstimeen. Huoneenlämpökin vaikuttaa lopulta olemattomasti kuviin (en ole nähnyt huntua kuin delta3200 ja tmax3200:ssa), joten pienempi paha ja turvallisempikin tuo huone säilytys tai viileä jääkaappi kuin pakastin.