sellainen kun opticallimits siellä on arvosteltu optiikoita eri merkkisiin kameroihin siis jos et vielä ole ostanut.
googlettamalla kameraa/optiikkaa löytyy monia hyviä testaajia, petapixel, photoreview, dpreview, ym, sieltä katselisin testejä ennen ostoa.
Se olis nyt ostettu Sony RX 10 IV ja oon ihan pihalla siintä, ei oo kyl ollut oikein aikaa vielä rauhassa tutkia, mut eiköhän sitä kavereiksi vielä tulla
Valikkoja kannattaa tutkia ja ottaa vain yksi tarpeellinen asia kerrallaan haltuun. Nykykamerat on niin "syviä" että harva osaa/tarvitsee kaikkea. Onko ohjelmisto uusin? Ajurit ja ohjelmistopäivitykset: DSC-RX10M4 | Sony FI
Tuosta olen seniorina aivan eri mieltä. Nykykamerat ovat mainioita. Ne mahdollistavat kuvaamisen paikoissa ja valaistuksessa, jollaisesta entisaikaan ei osattu haaveillakaan. Ne myös mahdollistavat tulosten laadun, jollaisesta entisaikaan ei osattu haaveillakaan. Totta on, että niissä on paljon ominaisuuksia, joita yksittäinen kuvaaja ei tarvitse. Mitä sitten? Jättää ne vain huomiotta.
Nykykameroissa on liikaa tätä: Jos valitset tämän, et voi tehdä tuota. Mutta tämä omituisuus täytyy kaivaa manuaalin pienellä printillä painetusta osiosta. Ennenvanhaan tapahtui, kun käänsit nappulasta. Ja se laatu? Parantaakohan se taidetta tai viestintää paljonkin. Jonkun mielestä ehkä. Mutta yleensä tuo laatu tuppaa olemaan itsetarkoitus, ei se pelasta surkealta idealta. Lainaan kevennykseksi Myllykoskea: On levymme hyvin tuotettu, ei niis ol ideaa. Ne alkavat jo haukottaa kun pyörii side A.
Nykykamerat olis parempia kun käyttäjä vois laittaa itselleen turhat ominaisuudet niin syvälle valikoihin, salasanan taakse ettei ne vahingossa mene kuvaustilanteessa päälle. kaikenmaailman muuta (turhaakin) tuunaamista niistä löytyy. Ja kyllä, digillä saa paljon laadukkaampia 10-kuvia mitä kinofilmistä itse oon koskaan saanut.
lintukuvaajille suosittelen kameraksi Zenittiä kun laukaiset niin aina saa lentoon lähtevän linnun kuvaan.
Olisko joku kymmenisen vuotta aikaa, kun mitä paskemman kuvan sai filmillä aikaiseksi, sitä parempaa taidetta se oli
Taide on ihmeellistä. Usein ihan käsittämätöntä meille kameraseuramiehille. Silti pitää jaksaa pysyä uteliaana ja pyrkiä avartamaan omia suppeita taidekäsityksiään.
Minä olen luopunut toivosta jo ajat sitten. Semmoisen taidekäsityksen voi hankkia vain oleskelemalla vuosikausien ajan niissä porukoissa, ja seurauksena sen omaksumisesta sitten näyttää vastavuoroisesti käsityskyky suppenevan muilla osa-alueilla.
Onko tässä havaittavissa pientä luovuttamisen tunnelmaa? No hyvä että kukin tunnistaa rajansa, mutta yrittää antaa tilaa myös muille.
Pientä? Juu, yritän pysytellä valokuvataiteesta mahdollisimman kaukana, ja antaa tilaa muille (Tosin vain Suomessa, maailmalta kyllä löytyy minullekin sopivaa taidekäsitystä.)