Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Eih, tekniikkapellä tässä viitataan näihin "kamera/filmi tekee kuvan" - tyyppeihin. Eli niihin joilla on 2,8:n telet ennen ymmärrystä ajasta ja aukosta. Enkä myöskään väittänyt että kuvaaminen automaatilla 10 000 tuntia teksisi kenestäkään parempaa. Tarkoitin nimen omaan tuota syventymistä asiaan samalla. Liekkö korpipallo vertaus ollut tässä liian vaikea. Mut jeps.. (nuo oli pakko korjata)
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Ehkä...julkaisukynnys on madaltunut rankasti netin myötä, lahjakkuuden, osaamisen ja intohimon määrä tuskin? Kuvia nähdään valtavsti vaikka niitä ei edes haluttaisi/ehdittäisi/jaksettaisi katsoa? Sama riesa musiikissa... V-MS
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Musta tuntuu että sit kun "xxxxx" tuntia on riittänyt, niin ei oo tavis. Eikös tässä siitä juuri ollut kyse. Ei ainakaan nää oo "taviksia" joihin nyt verrataan ;-). Varmaankin pitääkin olla "ei-tavis" jotta se 10 000 tuntiakaan riittää. Tai mikään aika maailmassa... Tai sitten vaan on jostain muusta kiinni se, nouseeko tavisten massasta ylös. Useinkaan kyse ei ole yhden alan osaamisesta, vaan taiteilijoiden pitää ainakin nykyään myös osata hieman markkinointia tai promootiota (tai saada apua näihin) tai jotain vastaavaa.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Tulkitsin nyt niin, että puhuttiin omasta henkilökohtaisesta kehittymisestä. Silloinhan verrataan vain itseen, aikaisempaan osaamiseen.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Voi olla. Aloituksessa kuitenkin puhuttiin osaamisesta aika "absoluuttisena" asiana ja verrattiin näihin julkkiksiin. Olis kyllä aika kumma, jos ei ajan myötä itse kukin kehittyisi, mutta kai sitä kehitystä jossain määrin tapahtuu vaikka aikaa ei ihan 10 000 tuntia kuluisikaan? Kuten jo totesin: "Harjoitus tekee mestarin" ei oo mikään ihan uusin juttu.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Heh. Ainakin minun tiedoissani "pro-merkintä" tarkoittaa sitä että käyttäjällä on maksettu account jolla saa laitettua mm. isompia kuvia, loputon määrä settejä yms. Flickr Pro Mitä itse aiheeseen tulee, kannattaisi kaikkien tosiaan katsoa/kuunnella tuo video, niin huomaisivat että väite ei koske pelkästään mitään kitaranrämpyttelyä, vaan myös monenlaisia muita kognitiivisia juttuja, joihin mielestäni valokuvauskin kuuluu. Itse olen täysipäiväisesti kuvannut joitakin vuosia ja huomannut miten vähän joskus aikoinani tiesin kuvista ja valokuvaamisesta, vaikka luulin tietäväni kaiken. Nyt arvioin omaa osaamistani ainakin vähän nöyremmin.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Aika hyvin kirjoitettu. On helppo jättää huomiotta se, mitä RIITTÄVÄ tekniikka tarkoittaa. Keith Richards ei ole Al DiMeola, eikä Martin Parr ole Yousuf Karsh. Puhumattakaan siitä, mitä TEKNIIKKA tarkoittaa. Laakamaisemoitsijalle jotakin muuta kuin repparistille.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Onhan tämä yksi parhaista viestiketjuista pitkään aikaan tällä foorumilla. Ja tuo lihavoimani lainaus on aika lailla se ydinasia tässä aiheessa. Kuten aloitusviestin videolinkissä esiintynyt esitelmöitsijä totesi, yrityksen ja erehdyksen kautta, aiemmasta oppien. Ilman määrätietoista itsensä kehittämisen otetta ei takuuvarmasti kehity missään asiassa. (Urheilu)teknisenä harjoitteluhuomiona voi todeta, että samaa virhettä ei pitäisi kovin montaa kymmentä kertaa toistaa. Valmentaja tms. ulkopuolinen taho on sitä varten, että virheet voitaisiin korjata ja niiden sijasta opittaisiin oikeat liikeradat ja tekniikat. Laajemmin tämän voi ajatella tietenkin niin, että ilman jatkuvaa oman tekemisensä ja suorituksiensa arviointia ja analyysia ei voi kehittyä, ei valokuvauksessa eikä muussakaan tietoa ja (ammatti)taitoa vaativassa asiassa. Kysymys on eräällä tavalla myös uteliaisuudesta, että kaikki se, mitä ei vielä tiedä tai osaa, kiinnostaa.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Samaa mieltä. Ei ne pelkät tunnit vielä mitään tee, jos menetelmät eivät ole kunnossa.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Jep... Ei kaikki tietenkään opi koskaan. Seuraa opettavainen tarina Kanadalaiselta paperitehtaalta. Tulin eräänä aamuna tehtaalle ja ihmettelin kovasti kun paperikoneella oli ennen kalanteria jumalaton määrä paperiroskaa. Noh ei muuta kun ensimmäiseksi kyselemään jotta mitähän on tapahtunut. No katselemaan ohjausjärjestelmän logeja ja katseltiin että ohoh... jokupa oli päättänyt yrittää 126 kertaa viedä päätä paperikoneelta kalanterille. Mikäs siinä juttelemaan aamuvuoron kanssa. Pojat kertoivat pelastaneensa yövuoron vuoromestarin hommassa. Ensimmäiseksi tutkimaan mikä voisi olla vialla. Noin 2 minuutin vianetsinnän jälkeen totesivat että vesileikkurin suutin tukossa. Noin 2 minuuttia puhdistusta ja painetaan nappia... pää läpi heti kerrasta. Eli siis kyseinen vuoromestari oli kärsivällisesti jaksanut painaa nappia, ja todennut että sekvenssi ei mene läpi. Painetaan uudestaan nappia... ei mene läpi... edellinen x 123 eikä siltikään välähdä että ehkä joku on vialla... Voihan sitä toki painella nappia, ja harjoitella vaikka 10 000 tuntia. On kuitenkin parasta, kuten joku jo sanoi, välillä analysoida mitä V****A on oikeen tekemässä...
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Nimenomaan. Siksi nämä kitaristit olivat keski-ikäisenä asiaa miettimässä. Kiitoksia muuten Usagille jus-si:lle henkilökohtaisesta huomiosta ja itsetehostuksestaan minun avullani.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. En minulla ole mitään opetteluun liittyvää vähättelyä. Päinvastoin. Mutta kuten kumpikin kirjoutuksessamme tavallaan kerroimme, on usein hankala tietää kuka mitenkin paljon on harjoitellut, ja eräs saitin kirjoittaja jopa paneutunut näkökohtaan, jossa lopputuloksesta on katsojan vaikea tunnistaa kuinka kaukana ollaan päämäärästä. Että valmista ollaan tavallaan väittämässä keskeneräiseksi. Joku imaginäärinen, hyvin vähän jotain uutta tekniikkaa harrastanut, on se sitten vaikka kitaristi tai taidemaalari, hän voi hyvinkin saada aikaan haluamansa lopputuloksen, mutta hänen on vaikea tehdä jonkun muun haluamaa lopputulosta.... ... ja viimeistään tässä vaiheessa tarvitaan sitä kokemusta ja tietoa, sitä laaja-alaisuutta. Mikä on asiana aika hankala. Jos ajatellaan että jotakuta kiinnostaa valokuvaus. Tämä kiinnostus voi olla kovin monenlaista. On paljon yleisempää että ensimmäiseksi hommataan kamera, eikä lähdetä taideluennolle. Edes kameran kehitys, keksiminen tai eri käyttötarkoitukset ei ole kovin yleisellä tasolla havaittu kiinnostaviksi. Vaan se tekeminen: kuvaaminen. Viiden vuoden päästä kun on nähty 4 kameraa, 6 objektiivia, kaksi salamalaitetta ja erinäinen kasa muuta rompetta, voi istua alas ja miettiä miten tähän on tultu, ja miettiä olisiko voinut toimia toisin. usea aljattelee nopeasti etä ilman muuta, olisi heti voinut hommata sen viimeisimmän kameran ja käyttää sen turhan tavara-vaahdon järkevämmin: kuvaamiseen. Mutta näin se ei toimi. Jos joku miettii ostaako mikä kamera, niin eiu hän jätä kameraa ostamatta jos joku sanoo että kuvaa vanhalla ja mene Islantiin kuvaamaan niillä rahoilla. Ei ole iloa istua Islannissa kalliolla vanhan kameran kaa. Eli motivaatio lähtee aina itsestä, ei sitä voi kaataa päähän, eikä voi harrastuksessa edetä muulla tavalla kuin mitä siinä eteni.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Joskus on soitossa tutkittu viulistien harjoitteluunsa käyttämää aikaa. Muistaakseni juuri tuo 10000 tuntia oli sellainen määrä, että sillä tulee aika hyväksi soittajaksi. T Jukka
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Tulkinta sitten haetaan viinan kanssa lotraamalla tai vain muuten epäonnistumalla ja katkeroitumalla joka asiassa. T Jukka
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Tyttö Viulisti ;D Taitaa olla tyypillistä kaikille "taiteilijoille" viinan kanssa ylenpalttinen läträäminen, mikäs siinä jos jostain siihen saa rahoituksen. Ei silti pieni musta muisti kirja ja kynä ovat hyvä apuväline tallentaa humalassa saatuja hajatuksia ja visioita. Niitä on sitten hyvä selvin päin lukea ja toteuttaa.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Voi hyvinkin saada aikaan haluamansa lopputuloksen, mutta sen jälkeen onkin hyvin vaikeaa saada lisää noita haluamiansa lopputuloksia (tai niitä muiden haluamia). Ja viimeistään tässä vaiheessa ... Samaa mieltä olen. kapa
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Ei voi yleistää pelkästään viulisteihin eikä varsinkaan naisiin... T Jukka