Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Tuossa on muuten pieni ongelman siemen.. Heli tuossa mainitsi että hän enää harvoin näkee pysäyttäviä kuvia. Itsestä olen huomannut saman. Lehtikuvat ovat monesti joutavia, ja muunmuassa flickrin pro-merkintä on lähinnä vitsi. Mistä tämä kertoo? Kuvia on liikaa? Huonoja kuvia on liikaa? Huonoista kuvista maksetaan (se on kyllä ongelma, samalla tosin viedään myös oikeudet) Häviääkö into oppia uutta johonkin? Ja katkeaako näin myös tuo 10 000 tunnin matka. Pompin tuolilla, kun valaisija blogissa oli kuva riisipallovalaisimien varjostimesta ja niiden käytöstä valonlähteenä. HEIII mä olin ajatellut tätä aikasemmin! Ei kai nämäkin pienet ideat häviä?
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Ei pysty, jäi "tunneälly" synnytyksessä saamatta ;D Intoahan meillä "nuorilla" on Kyynisyyttä "vanhuksilta" löytyy Mutta ongelmahan on se että kyynikot, eivät välttämättä osaa kertoa intoilijoilla asioita niin ettei kertomus sisältäsi samalla piilo- tai suorav*****lua. Kokemushan opettaa monia asioita, kokemuksen kautta hankittua tietoa ei kirjoista taida löytyä.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Jus_si on kyllä ottanut hyvän kissan pöydälle nostettavaksi. Kyllä, mielestäni valokuvaamiseen pätee sama kuin muihinkin harrastuksiin, varsinkin taideharrastuksiin (musiikki, maalaus, ...) Karkeasti ottaen: - Ensimmäiset 2 vuotta vedetään ihan fiiliksessä ja luullaan että ollaan hyviä. Edistys tuntuu huimaavan päätä. Nykyään liikaakin kun digiheput pari päivää kameran oston jälkeen jo tunkevat kuviaan nettiin. - Sitten seuraa suvantovaihe. Se vaihe, jonka kohdalla harrastus joko lakkaa tai sitten aloitetaan tie kohti sitä kunnon osaamista. Suvantovaihe alkaa siitä kun tajuaa kuinka huono oikeasti on. Sen jälkeen on edessä pitkä ja kivinen tie. Edistyminen hidastuu, mutta kovalla työllä pääsee eteenpäin. Tämä vaihe on vaikeampi määritellä, mutta usein luokkaa 5v (ainakin monet musiikki-instrumenttien soittajat ovat kertoneet tuon vaiheen vieneen noin 4-5 vuoden jatkuvan treenaamisen). - Lopussa tulee se vaihe kun alkaa osata. Nyt tietää mitä osaa ja osaa myös kehittyä lisää. Tässä vaiheessa suurin osa alkuvuosien tuotannosta tuntuu lähinnä roskalta. Kun tähän asti on pärjännyt niin asioista voi jo puhua vähän osaavampana. Vuosissa laskeminen on toki vähän huono menetelmä, sillä tämä perustuu siihen että oletuksena on ankara harjoittelu - päivittäinen treeni. Jos soitat harppua tahi kitaraa niin treeniä sitten joka päivä se 3-4 tuntia. Sama kuvauksessa tai maalauksessa. Käytännössä tämä ei monilta edes onnistu, tulee työ-, perhe- yms. kuviot mutkistamaan asioita. Siksi vuosimäärät voi helposti tuplata tai jopa triplata, riippuen ihan siitä kuinka aktiivisesti vähäistä vapaa-aikaansa voi käyttää harrastukselleen. Itse koen talsivani yhä tuossa suovantovaiheessa, johon taisin vajota... olisiko noin -95 tienoilla. Mahdollisesti kyllä jo aikaisemmin, -93 tai -94. Tätä menoa uskoisin että jos jaksan kuvata ja pitäytyä suurin piirtein omassa genressäni, tulen pääsemään kolmannelle ja viimeiselle tasolle ehkä 10 vuoden kuluessa. Kovasti olen aina skeptinen ja vähän huvittunutkin noita kohtaan jotka aloittavat kuvaamisen ja vuoden päästä ollaan jo myymässä kuvia mainostoimistoihin, lehtiin jne... (mikäs siinä, rahaa sillä saa). Julkaistaan kirjoja yms. Sitten kuitenkin ihmetellään kun muut löytävät kuvista vikoja. Ja niitä vikoja niissä usein todella onkin. Tuossa vaiheessa sitä vain on niin sokea kaikelle. Että tsemppiä vaan kaikille kuvaajakolleegoille ps. flickr:n "pro"-logo on tosiaan typerä. Sehän kertoo vain että ko. hemmo on ostanut flickr:n tunnuksen ja saanut paremmat ominaisuudet saitilla käyttöönsä. Mitään muuta se ei kerro.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Niipä. Kylmäasentaja ja kylmä asentaja on ihan sama minulle.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Kyllä, mutta onhan noita loistavia ensilevyjä, ensimmäisiä kirjoja, ensimmäisiä runokokoelmia, jne. Ja jos ajatellaan yhden singlen ihmeitä, niin miljoona kuvaajaa jotka kukin tuottavat yhden hyvän kuvan, ja jättävät ne muut julkaisematta niin mikäs tässä olisi nautiskella?
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Etu- ja takavokaali ei kuulu samaan sanaan ilman väliviivaa Kylmä-asentaja ;D ;D ;D ;D <SIZE size="20"]Hitto mut provoaminen on hauskaa</SIZE>
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Mihis kohtaan se viiva tulee noissa olumpialaisissa? O-lympialaiset vai Ol-ympialaiset?
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. N****kaa vaikka tumppuunne, mutta älkää välimerkkiä , hyväksikäyttäkö ;D ;D ;D Etu- ja takavokaali ei kuulu samaan sanaan peräkkäin ilman väliviivaa Kylmä-asentaja
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Onhan niitä hienoja ensi sitä ja tätä, mutta tuskin ne ovat sitä loistavaa ensimmäistään ihan kylmiltään tehneet. Epäilisin, että takana on enemmän tai vähemmän asian määrätietoista ja tavoitteellista harrastamista useita vuosia ennen sitä loistavaa ensiä. Onko muillakin aloilla samanlaista perusasioiden opetteluun liittyvää vähättelyä? Enkä nyt tarkoita vain tätä ketjua vaan samanlaista on tullut vastaan muissakin ketjuissa ja yhteyksissä. Toki visuaalisella alalla lahjakkuudella on merkityksensä, mutta hyvin harvoin jos koskaan näkee kenenkään hirvittävän pitkälle pääsevän ilman sitä perusasioiden hieromista.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Mutta nythän sinä teit yhdyssanan... just edellä sanoit, ettei semmoisia ole? Tiedätkö nyt enää itsekään kumpaa mieltä olet, vai vaihteleeko se parittomien/parillisten tuntien mukaan?
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Eka kerta on paras, sen jälkeen jaksaa hieroa perusasioita ja kerrata vanhaa.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. <COLOR color="pink"]<SIZE size="20"]Ja voi olla, ainakin luulen niin, että tarkoituksella...</SIZE></COLOR>
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Kiitos peterille ja usagille. Tuohon usagin heittämään vedenjakajaan olisi kiva takertua. Mikä saa jatkamaan ja syventymään harrastukseen ja mikä taas lopettamaan. Joku onnistumisen tunne jää kokematta, vai? En tietenkään edes kuvittele, läheskään jokaista aloitteljaa kiinnostaisi kuvaaminen räpsimistä syvällisemmin, mutta paljon jää matkalle lahjakkaitakin kuvaajia. Taitaa jäädä laukkuun kirjoittelu taas vähemmälle, kun keskustelun taso näyttää hälyyttävältä. Quikulle ja rikastille vaikka oma foorumi. Mut jeps.. pitäkee hyvänänne..
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Uskomatonta soopaa oikeinkirjoituksesta tällä sivulla, ja että tuohonkin vielä pitää laittaa kysymysmerkki! Kylmäasentaja. Piha-aitta. Joko välähtää? Modella olisi töitä.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Voin kertoa, että vaikka kuvaisit 100 000 tuntia, niin ei se pelkällä kuvaamisella parane ainakaan kovin pitkälle. Pitää paneutua laajemmin asiaan ja pyrkiä määrätietoisesti kehittymään (kuten Peter sanoi). Otsikko tuntuu vähättelevän tekniikan opettelua ja hallitsemista, mikä tuntuu aika erikoiselta kun kuitenkin kehotetaan kuvaamaan 10 000 tuntia. Järki sanoo muutenkin, että se tekniikka on niitä ensimmäisiä perusasioita ja sittemmin tyylisuunnasta riippuen pitää kuitenkin vielä sitä hioa ja valita sopiva sellainen. Ei ne Beatlesitkaan sen takia menestyneet, että tekninen soittotaito oli mahtava. Siten en itse ainakaan kehottaisi vain sitä kitaraa (tms. soitinta) hinkkaamaan tunteja (yksin?), jos tavoitteena on luoda hyvää musiikkia. Coverien soitto onkin sitten eri juttu, mitä voi verrata valokuvauksessakin matkimiseen. Tosin siinäkin pitää yleensä jotain ymmärtää, jos haluaa asian hyvin tehdä.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Näkemykseni mukaan kyse on juuri tuosta onnistumisen tunteen katoamisesta. Tuntuu kuin tarpoisi suossa. Tässä sitten katsotaan kuka jaksaa jatkaa ja kuka ei. Kirjaimellisesti siis vedenjakaja. Toinen puoli heittää hanskat naulaan tai jää samalle tasolle - ennemmin tai myöhemmin harrastus hiipuu suurella riskillä. Toinen puoli taas puurtaa vaikka ei niitä onnistumisen tunteita tule niin kuin aikaisemmin on tottunut. Mutta tälle puolelle suuntautuneet tietävät, että he ovat vasta osaamisen alussa ja opeteltavaa on paljon. Heillä on vahva päämäärä ja päätös siitä, että haluavat kehittää itseänsä. Allekirjoitan tämän 100%. Täällä on noita valopäitä jotka tunkevat 96% keskusteluista väliin vaikka asiaa ei ole yhtään. Pitää vaan saada äänensä kuuluviin ja päästä tökkimään keskustelu pois raiteiltaan. Huomionkipeyttä tuo normaalisti ilmaistuna on. Vakavammissa tapauksissa käytetään ICD-tautiluokitusta F60.4.
Vs: 10 000 tuntia kaikillle tekniikka pelleille. Sorry offtopic...... Usagi sanoi tietysti asian laidan siten kuin luultavasti jokainen pitempään 'vakavasti' harrastanut sen kokee. Tasannevaiheen loppumisen odottelu vain tuntuu joskus jatkuvan turhan kauan... No, toisaalta parhaat parinkin vuoden takaiset kuvat näyttävät aika tökeröiltä, joten jotain hidasta etenemistä tapahtuu. Ainakin oppii näkemään mokiaan Noita synnynnäisiä ihmelapsia oli esim. tietotekniikassa, silloin joskus 80-luvulla. Teini, joka osasi käyttää tekstinkäsittelyohjelmaa, oli julkkis, jota haastateltiin trelevisiossa. Jotain samanlaisia piirteitä on näkevinään aina joskus, jopa kuvataiteissa tai varsinkin valokuvauksessa. Joku on vain niin hyvä kolmannella harrastusviikollaan.... Meille taviksille tuo 10 000 tuntia (on täyttynyt, kauan sitten) on tarpeen, eikä aina riitäkään.