Vs: Taijnaja vetserja Mikäs se oli se Lappalaisen ketju - paskasta konvehtiin. Kuva on jo konvehti. Lautasella oleva läjä on niin vastenmielinen, etten halua edes tietää, mitä kuvassa puuhataan.
Vs: Taijnaja vetserja Tokkopa kukaan tietää mitä kaikkea kuvassa yritetty, edes kuvaaja. Olisi kiva kuulla mitä tämä kuva tälläisenään teille kertoo. Se auttaisi minun paljon. Kaikki näkemykset ja tulkinnat on oikeita.
Vs: Taijnaja vetserja Varjoa en saanut tässä studiossa mitenkään pois joten päätin sen toteuttaa näin. Suoranaisesti sillä ei ollut kerronnalista funktiota. Mutta kun kuvaa teimme aattelimme että siitä saa kerronnallistakin asiaa väännettyä jos katsoja niin haluaa. Se oli hiukan enemmän pakon sanelemaa. Nyt kun kuvaa katselen, se ei kyllä haittaakaan tee.
Vs: Taijnaja vetserja Sananlasku sanoo, että kuvitteellinen on eri asia kuin kerronnallinen. Ei ole kerronnallisuutta, jos ei tiedetä kerrottavan mitään... Muutenhan mustiin pukeutunut _varjojen_ ihminen, joka kaataa pullosta jotain ruokaan, on aina myrkyttäjä eli salamurhaaja. Se, että ruoka on jo maatuneen näköinen on surrealistis-psykoanalyyttinen muuntuma, jossa aterian aamun koittaessa syövä (tyypillisesti joku kuninkaallinen ynnä muu ruhtinas) on jo vainajoitunut ja maatunut. Siis tottakai ihmisellä on varjo, kun hän yössä hiippailee linnassa. Tarina jää tilanteen estetisoinniksi, koska myrkytettävästä ei ole mitään viitteitä. (Sateenvarjojen ja ompelukoneiden määrän summa ei oikein riitä maagiseksi numeroksi.)
Vs: Taijnaja vetserja Toimii. Tästähän juteltiin killillä hieno nähdä toteutus. Kyllä sinussa on aimo annos mystikkoa ja kuvallisen kertojan vikaa.
Vs: Taijnaja vetserja Juke panostaa kuvissa paljon tarinaan, eli kuvan nimi ja katselijan silmä ja kyky lukea kuvaa merkitsee paljon.