Re: 1. digijärjestelmän järkevä hankinta = mahdoton tehtävä Valtava määrä ihmisiä tulee ällistymään, jos maailman ensimmäinen digijärkkäri, jossa on oikeasti toimiva kääntyvä LCD-etsin (E-330), ei osoittaudu "suureksi jutuksi".
Re: 1. digijärjestelmän järkevä hankinta = mahdoton tehtävä Kyllä olympus tarvitsee vakaajan sinne kameraan ja kennonlaadun monta pykälää uskomattomaksi, eli sen kameran pitää olla järisyttävän hyvä että paatuneet Oskut maailmasta alkavat hyväksyä Olympuksen ratkaisun. Tuo takanäyttö juttu on ihan ok, macroilijoille kova juttu kai? <SIZE size="7"]Tekisivät nyt sen etsimen ensin vain kunnolla..</SIZE>
Re: 1. digijärjestelmän järkevä hankinta = mahdoton tehtävä Kiitos kysymästä, ei ole. Hiukan huono vointisuutta ollut "valoja nähnyt, huimausta, sekä kuin olisi puudutettu" eli hiukan kuin pilvessä olisi. En käytä, ettei väärin käsitetä. No kuiteskin ehkäpä olen tekstienkin ohella jotenkin vaikea kai!??!?!??!??!?!?!?!??!?!??!?! Entäs itselläsi?
Re: 1. digijärjestelmän järkevä hankinta = mahdoton tehtävä Seuraava on pelkkäää mustatuntuu puhetta. Ei siis luultavasti totta mutta näinkin se voisi olla. [mutua]Kun ajatellaan esim. Canonia kameravalmistajana, sillä on levikki niin iso että tavaraa valmistetaan tajuttomia määriä, tulee pakosti "maanantai kappaleita" enemmän ulos kuin esim. Nikonilla. Tähän siis lasketaan koko konsernin kamerat, ei vain järkkärit tai objektiivit. Nämä maanantai kappaleet luultavasti nostaa Canonin tuotteiden hintaa muutamalla prosentilla jotta saadaan kustannukset tasaan näiden tuhottavaksi menneiden tuotteiden takia. Jos taasen nikonilla ei ole niin isoa käyttäjä määrää niin silloon ei tarvii tehdä niin kiireellä tavaraa ja maanantai kappaleet jäävät vähäisemmäksi. Eli tehdään kustannustehokkaammin tavaraa. Tästä syystä Nikon esim voi suotaa halvemmalla "laadukkaampaa" tavaraa ulos kuin johtava kameran myynti merki. Sama Canonin ja Sigman kanssa. [/mutua] Tämä on siis vain olettamus ei siis välttämättä asia ole näin.
Kyllä Sigmalla on yhteensopivuusongelmia myös Nikonin kanssa. Sigmallahan ei suinkaan ole käytössään Nikonin liitäntöjen speksejä (eikä varmasti Canoninkaan), vaan Sigma ja muut piraattivalmistajat käyttävät tekniikkaa nimeltä reverse engineering - he viilaavat putkiensa elektroniikan yrityksen ja erehdyksen kautta sellaiseksi, että se näyttäisi toimivan olemassaolevien runkojen kanssa, mutta mikään ei takaa, että ne toimivat tulevien runkojen kanssa, tai että he ovat nykyisistäkään huomanneet tarkistaa jokaisen asian. Nyt sitten kaikki Sigman ultraääniputket menevät piirin vaihtoon, jos niitä haluaa käyttää Nikon D200:n takapaneelin tarkennusnapin kanssa. Tämä ei tarkoita, että Sigmaa pitäisi erityisesti välttää, mutta on hyvä ymmärtää koko kuva.
Kyllähän Sigmatkin varmaan kuntoon saadaan mutta miksi hommata ylimääräistä päänsärkyä? Alkuperäinen viesti oli siten että yksi runko koko elämän, totta, jatkoviesteissä kuitenkin ideoitiin siten että objektiiveihin pitää sijoittaa ennemmin...minusta EF-S ei täytä kriteereitä kunnon sijoitukselle. Makuasia tietysti.
Digeissä pätee aivan sama kuin autopissakin. Jos hintaluokka on tarkasti määritelty, ei keskinäiset erot ole kovinkaan merkittäviä. On totta, että kun seuraa näitä lukuisia nettipalstoja, voisi luulla, että kameroiden välillä on aivan oikeita suuria eroja. Niitä ei ole. Pikeseleistä, kohinasta viivoista/mm tms. kirjoitellaan loputtomasti, mutta mikään niistä ei ole este hyvälle kuvalle eikä toisaalta takaa yhtään mitään. Jos/kun sinulla on rahaa käytettävissä esim. 1000 euroa - lähde siitä. Osta mielummin 1 optikka (kiinteä/zoom) ja kehitä taitojasi sillä mitä on. Muista, että jalustaa tarvitaa ja salamakin voi olla hieman vähemmän automatiikka sisältävä. Oleellistahan on osata käyttää salamalaitetta valolähteenä. Jos kuvasi ovat tarpeeksi hyviä, ei kukaan ensimmäiseksi ajattele millä kameralla se on kuvattu, vaan ihastelee kättesi töitä.
Re: 1. digijärjestelmän järkevä hankinta = mahdoton tehtävä Komppaan. Mielummin halpa runko ja kallis lasi kuin kallis runko ja halpa lasi. Muutaman vuoden päästä se runko on ostohintaan nähden halpa oli se nyt minkä hintainen tahansa. Hyvä optiikka taas tippuu myyntiarvoltaan ensin vähän ja pysyy sitten todella kauan aika samoilla kieppeillä. Lisäksi halpakin runko voi saada hyviä kuvia aikaan mutta huonolla linssillä on tuskaa yrittää saada loistavia otoksia. (Ok, onnistuu, mutta vain sellaisista aiheista ja vain sellaisissa olosuhteissa joissa linssin heikkoudet eivät haittaa tai jopa ovat eduksi.) Linsseille voi ajatella kolme karkeaa laatuluokkaa: 1) halpa ja huono, 2) halpa ja jossain hyvä 3) kallis ja monessa hyvä. Jos ostaa ykköstyypin linssin käytettynä niin sillä voi selvittää muutamassa viikossa että millaisia linssejä oikeasti tarvitsee. Sitten sen voi myydä pois sillä summalla jolla osti, ehkä seuraavalle saman asian selvittäjälle. Ns. kittilinssit sopivan tällaiseen käyttöön loistavasti ja niitä on aina surutta saatavilla. Kakkostyypin linssit saattava olla harrastelijalle tai jopa harrastajalle erittäin sopivia, mikäli vuosittaiset kuvausmäärät pysyvät kohtullisina eli tuhansissa ruuduissa tai maksimissaan hiukan yli kymppitonnissa. Tällöin myös elinkaarikustannukset voivat olla kohtuulliset. Jos kuvausmäärät ovat luokkaa 10 000 --> ties mitä niin kannattaa suoraan hypätä kolmostyypin linsseihin. Paljon ja monenlaisissa olosuhteissa kuvaava ammattilainen saattaa kuluttaa alle vuodessa loppuun lasin joka kestää harrastelijalla yli kymmenen vuotta ongelmitta. Eli moni linssi voi olla ammattilaiselle huono hankinta mutta harrastajalle ihan passeli.
Kannattaa vaan ostaessa tietää, minkälaista optiikkaa pituudeltaan ja valovoimaltaan eniten kaipaa, ennenkuin alkaa sijoittamaan paljon rahaa. Siksi minusta on aloittelijalle hyvä, että käytössä on kutakuinkin koko polttoväliskaala äärimmäisiä supertelejä ehkä lukuunottamatta (maksavat huonotkin paljon), vaikka sitten halpalasejakin. Niillä kuvatessa alkaa sitten hahmottua omat tarpeet. Esimerkiksi teleputkessa on tarpeen tietää riittääkö 200 mm vai tarvitaanko 300 tai 400, kuinka välttämätön hyvä valovoima on, tarvitaanko vakaajaa, saako olla painava vai onko keveys tärkeää, kuinka koviin olosuhteisiin se joutuu, onko zoom vai prime parempi omiin tarpeisiin jne. Jos heti vaan latoo 10 000 euroa tiskiin ja ostaa sen 300 mm primen ja lähtee sitten kokeilemaan onko se omiin tarpeisiin sopiva, on harrastus aika oudolla pohjalla. Taikka toisaalta, jos ostaa tonnin zoomin, ja sitten huomaa, että olisikin kannattanut ostaa se kahden tonnin zoomi, tulee siinäkin turhan kalliilla panoksilla pelattua. Sillä kahden satku zoomilla ei ole niin väliksi, vaikkei mene heti kaupaksi, kun siinä on niin vähän rahaa kiinni.