Kun kaikenlaiset, jyhkeänkomeat, laitokset häviävät rakkaasta kotikaupungista on tuollaisten, nostalgisten, kuvien tunnearvo vahva. Ylisentimentaalisuutta syytä välttää, toki, mutta herkäksi vetää... Hieno kuva. Muutaman voimalaitoksen kävin maalaamassa, paikan päällä (kuviksi, siis), silloin nuorena ja kirkassilmäisenä. Öljyvärein... Luulin, maailmassa,olevan edes hieman tolkkua, silloin.
Ai samperi, kilometritehtain brutaalein linjain tyhjä bussipysäkki. Rakennusten ikkunalinjoja vaaka-, ja varsinkin kuvan vasemmasta reunasta tiukasti rajattuna myös vastaavasti pystysuorin linjoin. Suorasukaisista piipuista(an) pursuilevaa haihtuvaisten länsituulten savua. Mainiota, tyhjäin vapaapäiväin irvokasta huumoria (yhteisiä joulupäiviämme 90.luvulla,-) . . . Edit (jatketaas): Lumeton joulu, vuonna 1991 orastava lama, niistäkin selvittiin ja hetki sitten kivihiilestä luovuttiin. Salmisaaren ilmavesilämpöä, sähkökattiloita, lämpövarastoja, bioenergiaa,... A. Kiven sanoin, "niin muuttuu maailma, Eskoni",-)
Aikaansa edellä oleva kuva. Katoavan maailman dokumentointia. Tämän tyyppistä dokumentaatiotahan valokuvataiteen opiskelijat tekivät paljon myöhemmin opinnäytetöinään. Jotkut osana Master of Arts M.A. opintojaan. Huimaa!