Kyllä tämä nykyinen perintöverosysteemi on totaalisen älytön! Muistuipa mieleen, kun aikanaan isäni kuoltua perin lapsuudenkotini Helsingin Etelä-Haagasta. Asunnossa oli 6 huonetta + keittiö, eli kohtalaisen arvokas, ja perintövero sitten sen mukainen, mikä lisäksi piti maksaa melkein heti perunkirjoituksen jälkeen. Itse asunnosta ei minulle ollut pitkään aikaan mitään hyötyä, kun äitini jäi sinne ns. leskenoikeudella asumaan, eikä häneltä saanut periä vuokraa tms. Asunnon yhtiövastikkeen äiti ainoastaan maksoi. Jossain vaiheessa asuntoon piti tehdä ns. linjasaneeraus (sähköt ja putket) jonka minä jouduin maksamaan. Äiti asui asunnossa 30 vuotta ennen kuin muutti palvelutaloon pariksi vuodeksi, ja vasta tässä yhteydessä saatoin laittaa asunnon myyntiin. Olisi ollut huomattavasti kohtuullisempaa, että veroa maksetaan vasta sitten kun perinnöstä on jotain konkreettista hyötyä, kuten esim. taloudellista tuottoa, ja se verokin maksettaisiin todellisen tuoton mukaan, eikä jonkun arvion. Toisaalta, kyllä kaikesta omaisuudesta veroja on maksettu hankintojen yhteydessä jo moneen kertaan, joten koko perintöverosta voisi luopua. Oma juttunsa on vaikka yritysten omistajien sukupolvenvaihdokset. Älytöntä, jos ihmisten pitää ottaa esim. suuria pankkilainoja perintöveroja varten, voidakseen jatkaa vaikkapa vanhempiensa perustamaa yritystä.
Taloustieteilijöiden käsitys on hieman monipuolisempi eikä siis ollenkaan noin yksipuoleinen. Ilmeisesti tutkimus on laajalti sitä mieltä, ettei perintöveron poistosta olisi juurikaan hyötyä, pikemminkin se toisi ongelmia. Verotus | Hallitus harkitsee perintöveron poistamista: Taloustieteilijät tyrmäävät Perintövero on ekonomistien mielestä yksi vähiten huonoimmista veroista - Ekonomistikone Samanlaisia näkemyksiä on paljon enemmänkin.
Omakohtaisia ongelmia ei ole ollut, kun ei juurikaan mitään perintöjä ole tullut, mutta kyllähän niissä voi joutua kohtuuttomaan tilanteeseen, kun perii esim. asunnon jota ei pysty tai voi myydä niin kuin Jari_S:lle on käynyt, jos niitä nyt on verotettava, niin vasta sitten, kun ne on realisoitu.
Tämä on selvä epäkohta nykyjärjestelmässä. Toki tässä tapauksessa perinnönsaaja pääsi rintaperillisenä hyvin pienellä verolla verrattuna Murron työryhmän nyt ehdottamaan luovutusvoittoveroon perittyä asunto myytäessä. Varsinkin lun luovutusvoittovero on huomattavasti korkeampi kuin rintaperillisen perintövero, ja asunnon arvo lienee 30 vuodessa moninkertaistunut noin hyvällä sijainnilla. Mutta ikäväähän se aina on veroja maksaa.
Murron työrymän esittämä perintö- ja lahjaveron korvaaminen luovutusvoittoverolla on vähän raakile. Se kiristäisi laajalti verotusta. Hyötyjinä olisivat lähinnä yrtysvarallisuuden perijät ja yritysten sukupolven vaihdosta toteuttavat. Toisaalta esityksessä myös ehdotetaan listaamattomien yritysten osinkona jakaman voiton huomattavaa kiristämistä. Sille on vaikea nähdä perusteita; yrittämisen kannustimia ei pidä heikentää, jos kasvua tavoitellaan. Häviäjiin kuuluvat tavalliset pienen perinnön saajat, esim vanhempinsa asunnon perijät ja perikunnat, jotka joutuvat myymään perimänsä asunnon, kesämökin, metsätilan tmv , jolloin perintövero korvautuu huomattavasti suuremmalla luovutusvoittoverolla. Ei Suomi kasvuun lähde näillä toimilla. Hyvää on tietysti yritysvarallisuuden perimisen ja sukupolvenvaihdosten toteuttamisen helpottuminen. Osinkoverotuksen kiristäminen listaamattomien yritysten osalta on huono asia ja heikentää yrittämisen kannusteita. Huonoa on myös tavallisten kansalaisen aseman heikentyminen kohtalaisen edullisen perintöveron korvautuessa luovutusvoittoverolla. Se hyötyy tietenkin, jonka ei tarvitse myydä perimäänsä asuntoa, kesämökkiä etc.
Nuohan ovat vaan nimityksiä. Yhtä hyvin voitaisiin päättää, että ko. vero on suuruudeltaan se nykyinen perintövero samoilla säännöillä kuin nyt, mutta veron maksuaika olisi vaan eri.
Poliittisissa päätöksissä on tietysti aina se, että ne suosivat yleensä sillä hetkellä vallassa olevien etuja. Kyllähän perintöäkin voi aika huolella suunnitella. Itse näen tosiaan ongelmaksi perintöverotuksen muutoksessa/poistossa lähinnä sen, että esim. alaikäisen perillisen kohdalla voi tulla eturistiriitoja. Perinnöstä voi joskus myös jopa luopua. Sekin voi olla joissain tapauksissa ihan hyvä vaihtoehto pitkällä tähtäimellä. Ite en tosiaan näe, miten a) yrityksen kasvuhaluttomuus ja b) pääomaveropohjan laajentaminen perintöverosta se poistamalla, voisi luoda kasvua. Ajatuksena älytön, jopa sekopäinen. Mutta on paljon asioita, joita en ymmärrä. Kuten opettajani aikoinaan sanoi; pakko on vain syntyä ja kuolla.
Perintöverot saattavat joissakin tapauksissa ylittää omaisuuden arvon.... Esim. minulla on pieni metsäpalsta, jonka äitini tädin mies osti joskus aikoinaan. No, mies kuoli ja täti peri palstan, sitten äitini ja edelleen minä. Kun tai jos lapseni perivät sen aikanaan, tulee neljäs perintövero maksuun, ja metsän noin 60 vuoden kasvuajasta (päätehakkuiden välillä) on kulunut vasta reilut puolet. Viides vie verot jo yli 100 %, kun ketjussa on muitakin kuin ykkösveroluokan lähisukulaisia. (Toki rahan arvon muutokset on huomioitava.)
Jos tarkkoja ollaan, niin perunkirjan arvo on käypänen jos verottaja sen hyväksyy. Metsämaan kohdalla verottaja voi olla tarkkanakin, normaalin koti-irtaimiston kohdalla sen sijaan tuskin.
Ei ole. Käypänen arvo on se, "jonka markkinoilla voi saada". Verottaja ei ole markkinavalvoja. Halutessa voi notaarilta hakea vahvistusta. Toki askelkuviot maksaa tekohetkellä jotain. Verottaja ei voi käytännössä nykyisin enää puuttua.
Metsäalueiden kyseessä ollen voi arvion pyytää metsänhoitoyhdistykseltä. Niin verottaja kuin perinnön saajakin.
Käypänen arvo ei ole sama kuin markkina-arvo. Kuten laitoin, verottaja ei ole mikään markkinavalvoja.
Olen tehnyt töitä verotarkastajien vieressä ollessa. Ei kuumottanut yhtään, koska mitään epärehellistä ei oltu tehty. Liikevaihto oli kasvanut parit vuodet vuotuisasti yli 1000 %, joten verottajakin kiinnostui. Toki tilanne oli omalla tavallaan mieleenpainuva. Ja esim. jo vaikka Espanjassa kaikki kaupanvahvistuksetkin vaatii notaarin vahvistuksen. Ei se mitenkään viimekätistä ole Suomessakaan, jos selustan haluaa turvata. Kuten vähän jo aiemmin vihjasin.
Jommankumman meistä lienee syytä kerrata peruskäsitteitä. (Paitsi jos rajoitutaan pörssiyhtiöihin, niillähän käsite on selkeä.)
Nii. Ei tuossa mitään epäselvää ole, ellei saivarrella halua. Reaalimaailmassa on usein sekä velkaa että omaisuutta. Perinnöstähän tässä, joten pörssiyhtiöihin turha rajoittua, kun perunkirja se konkreettinen.
En suoraan sanoen ymmärtänyt kirjoitetuista höpinöistä yhtään mitään. Verottajaltaa saa selkeän ohjeen siitä, miten eriomaisuuerien arvo tulee perunkirjaan määrittää. Sen mukaan kun toimii, kaikki menee kyllä hyvin. Tarvittaessa pitää käyttää asiantuntijaa. Vaimon serkun merkonomipoika Riku-Petteri ei välttämättä ole paras asiantuntija, vaikka onkin sukujuhlissa luottovalokuvaaja.
Ymmärtääkseni verottaja kyllä haluaa, että verotusarvot ovat uskottavia ja siinä mielessä käypiä. Toki jos luovutusvoittoveron maksu on edessä, on perillisen edun mukaista arvottaa omaisuudet markkinahintaisiksi.