Siis, ettäkö olet jo ”hamssi”? Etkä ole sitten aiemmin kertonut!! (anteeksiantamatonta ). (Nythän meitä on sitten tällä foorumilla ainakin kolme, ellei sitten kohta tule lisää tunnustajia ).
Lupa on jo ajalta sähkötys, mutta aktivoiduin uudestaan vasta hiljattain. Silloin ensimmäisellä kerralla homma jäi vähän kesken. Asia alkoi sikäli taas kiinnostaa, ettei viitsinyt jättää meneillä olevan pilkkujakson maksimia väliin.
Mulla kävi aikanaan vikkelästi, lähetin aamulla ennen duuniin lähtöä, ennen yhdeksää tuli hyväksyvä päätös
Emäntä ei vielä pääse muutamaan vuoteen vapaalle, eli jossainmäärin homma jatkuu ja meidän vanhin tytär miehensä kanssa on ottanutkin jo osan tilan vetovastuusta.
No onhan sitä jotakin jo koettu. Itteäni ei oikein vanhaksi voi luokitella…..mutta kyllä sitä vissiin sittenkin on.
Ei pidä paikkaansa. Siihen elämään kuuluu myös se vanhuus ja se on elämän surkeinta aikaa. Vanhuuteen kuuluu sairaudet, huonompi kyky seurata yhteiskunnan tapahtumia ja sen seurauksena ympäristön halveksunta ikääntyviä kohtaan. Lisäksi terveydenhoidon ylikuormitus, joka tarkoittaa vanhusten kohdalla siirtämistä odottamaan heidän mahdollista siirtymistä tuon puoleiseen. Siis hoidon priorisointia. En lähde tästä vanhuudesta kenenkään kanssa väittelemään. Kerron kuitenkin, että olen ollut hiukan mukana ja seuranut vanhuustapahtumia. Eikä se tarkoita mitään senioritanssijaisija.
Riippuu paljon henkilöstä. Tuttu pariskunta poikkesi tuossa just Lapissa talvilomalla. Ajelivat omalla autolla johonkin Saariselälle, hiihtelivät ja laskettelivat. Olivat poronajokurssillakin, kumpikin sai poronajokortin - Aika aktiivisia ovat kotinurkillakin, kaikenlaisiin rientoihin aina valmiina lähtemään. Kumpikin on täyttänyt 90 v.
Yhtä lailla voisi väittää nuoruuden olevan yhtä helvettiä, kun katsoo kuinka paljon nuoria ihmisiä on sairauseläkkeellä mielenterveyden takia, Itsellä ei ainakaan elämä loppunut töiden lopettamiseen, olisi surullista, jos työ on ainoa asia elämässä.
No, työnteko ei voi olla surullista. Sitä vartenhan me synnymme. Työntekoa varten opiskelemme ja kouluttaudumme. Se työnteko antaa toimeentulon itselle ja perheelle, poislukien tietysti sossuluukkuporukan. Olen vaan huomannut, että on paljon ihmisiä joilla ei ole ollut mitään harrastuksia työaikanaan ja vanhojen ihmisten on vaikea keksiä mitään menetetyn työn sijaan. Silloin monelle olisi hyvä jatkaa työntekoa niin kauan kuin kuntoa riittää. Onhan lisäksi huomattu, että vanhojen ihmisten kunto on paljon kohentunut ja politikotkin puhuvat jo vakavasti eläkeiän nostosta. En edellä kirjoittanut itsestäni. Jatkoin työntekoa itsenäisenä ammatinharjoittajana lähes 10 vuotta eläkkeelle jäämisen jälkeen . Sitten laiskistuin ja lopetin. Tunnen toki hyväkuntoisiakin ihmisiä. Itselläni on metsästys-seurakaveri, joka yli 90 vuotiaana on reippaasti mukana jahdeissa. Tunnen myös ihmisiä joille se työnteko olisi ollut parempi vaihtoehto kuin ne hiukan irvokkaat vanhusten tanssit.
Itte en töitä jätä vaikka eläkkeelle jäänkin, työ vaan ei ole enää niin sitovaa ja vastuukin siirtyy suureksi osaksi muille. Elämä jatkuu päällisinpuolin saman näköisenä.