Kovin on tuttua paikkaa Saksassa 80-luvulla eläneelle. Ja paljon sen jälkeenkin kulkeneelle. Mikään kokemus ei mulla vedä vertoja saapumiselle autobaanaa pitkin Berliin, kun valtavat kyltit ja lakanat kertoivat: Willkommen in Berlin, Hauptstadt der DDR! Puhumattakaan tullista.
Ilmeisesti sinulla ei sitten ole elämässäsi ollut kovinkaan kummoisia muita kokemuksia… Olen minäkin tuon kokenut aikanaan tuollapäin moottoripyöräillessä. Olihan se DDR:n rajatarkastus omanlaisensa kokemus, mutta kyllä elämä on ainakin minulle tarjonnut useita kertoja jotain huomattavasti jännittävämpiäkin asioita ja tapahtumia. Lähinnä se rajatarkastus oli hidas, ja kun olin pyörääni rakentanut ns. kahdennetut ajovalot, niin siinä oli DDR:n rajatarkastajilla pähkäilemistä, voivatko he päästää minut läpi. Kovasti tutkivat jotain kirjaa, mutta ilmeisesti sieltä ei löytynyt mitään sellaista, etteikö matkani olisi voinut jatkua, niin pääsin sitten jatkamaan…
Aivan samanlaiset muistot. Muistan vielä tarkkaan ne Itä- Saksan palavasilmäiset rajavartijat ja tullimiehet.
Kas, eihän täällä useinkaan kukaan kysy mitään… Mutta joo, pyörä oli silloin Suzuki GT 550 vuosimallia 1973. Kolmisylinterisellä kaksitahtimoottorilla. Laite herätti kyllä kovasti kiinnostusta DDR:ssä mihin vaan pysähtyikin. Jos meni johonkin vaikkapa syömään, piti valita paikka, josta pyörää saattoi koko ajan vahtia. Hupaisaa oli, että pyörän sivulaukkuihin liimaamani tarrat, jotka olivat muistoja eri moottoripyöräilijöiden kokoontumisajoista, kelpasivat paikallisille. Eli tarroja lähti, jos vaan silmä vältti.
Melko paljon tullut ajeltua noilla pyörillä. Viimeksi monta vuotta sitten, kun juniorilla oli muistaakseni 700 Kawa. Sitä sain joskus lainata, mutta hänen ostettuaan möhkön, siis Kawa 1300, niin ei sitä enää vanhus saanut lainaksi. Muka turvallisuuskysymys.
No, kaikenlaista sattui, varsinkin kun Finnjetillä tuli aamulla ryhmä suomalaisia kunnallispoliitikkoja Travemündeen, siitä Hampuriin ja piti niitä sitten opastaa Hansakaupungin riennoissa aamua myöten….
Jaha, teillä on ollut oikein motoristiperhe. Juu, silloin 1970-luvun alusta lähtien ja vielä 1980-luvun puolellekin markkinoille tuli toinen toistaan tehokkaampia ns. superpyöriä, joissa oli paljon tehoa, mutta vähemmän ajo-ominaisuuksia. Pahimpia niistä vaikkapa ne Kawasakin 3-sylinteriset kaksitahtiset 500 cc ja 750 cc pyörät, joiden sarvissa monen nuoren miehen elämä päättyi silloin aikanaan. Varsinkin silloin, kun 16-vuotiaana sai hankittua ajokortin, jolla sai ajaa minkä kokoista moottoripyörää tahansa. Tuo Kawasaki Z 1300 ("möhkö") oli melkoisen persoonallinen pyörä. Minulla oli sellainen aikanaan parin viikon ajan lainassa, ja heti ensimmäisellä ajelulla meinasin ajautua eräästä mutkasta ulos, kun pyörä ei kallistunut siten kuten olin muiden pyörien kanssa tottunut. Ison poikittaisen 6-sylinterisen moottorin hyrrävoimat kun pyrkivät vastustamaan kallistuksia, mutta toisaalta ne auttavat pyörää pysymään suunnassaan suoraan ajettaessa. Mutta joo, kivahan noita on muistella, mutta kyllä näillä uudemmilla pyörillä on huomattavasti mukavampi ja ennen kaikkea turvallisempaa ajella…
Ajelin 80-luvun puolivälissä bussilla turistikeikkoja Euroopassa ja osa talvisista laskettelureissuista ajettiin Rostockista silloisen DDR:n läpi etelään, siellä kun ei tarvinnut välittää lepoajoista mitään. Ennen tullia bussin kojelaudalle piti asettaa nätisti riviin kolme askia punaista Marlboroa, niin homma meni aina joutuisasti. Sitten vaan Aatun rakentamalle betoniselle autobaanalle vasemmalle kaistalle ja nilkka suoraksi.
Tuli niitä Aatun betonibaanoja ajeltua. Melkoisia painanteita niistä löytyi. Tarkkana sai olla ratissa. Ei itäsakuilla eikä kai venäläisilläkään suurta intoa teiden kunnossapitoon ollut. Ainakaan niillä osuuksilla mitä tuli ajeltua.
Jaha, juu tuo Kawasaki ZZR 1400 on ärhäkkä peli. Siinä on kuitenkin ”vain” nelisylinterinen moottori, tehoa parhaimmillaan 210 hv. Huippunopeus lienee rajoitettu 300 km/h kohdalle. Paino ajokunnossa 268 kg Lempinimeltään se ei kuitenkaan ole ”möhkö”. Se nimi on varattu tälle vanhemmalle Z 1300 mallille, jossa on 6-sylinterinen nestejäähdytteinen moottori ja kardaaniveto. Paino ajokunnossa 322 kg
Ok, olen nähnyt joskus Artsi Nyqvistin taiteilevan möhköllä. Luulin, että kaikkia näitä isoja Kawoja kutsutaan möhköiksi. Eikä juniori antanut palautetta tästä virheestä, per......