En muista, onko kuva täällä jo ollut. Tämä kuitenkin kuvastaa omaani. Tämä on yksi niistä, kun halusin "hypätä" maisemaan.
Elementtejä kuvassa on varsin sopivasti, maisema ja ympäristö säilyy lähestyttävänä, ei ole pelkistetty liikaa. Kuvan sekä ympäristö että mielen maisema ovat varmasti monelle läheisiä ja mieluisia. Jos pateettiseksi haluaisi heittäytyä, niin alkaisi jaaritella suomalaisesta "karuuden kauneudesta", mutta en taida. Tuon etualan ojan olisin itse rajannut pois, se on visuaalisesti hieman häiritsevä ja lisäksi tuon ihmisen läsnäolon elementin kuvaan. Vai menisikö sitten jo liiaksi pelkistämiseksi ja tuoko oja päinvastoin kuvaan lisäarvoa viittaamalla ihmiseen?
Joo. Kyllähän tässä(kin) se pelkistäminen olisi ollut helpommin sanottu kuin tehty. Joki/puro tuo itselle elementin kontrastina puulle. Kasvavat eri tahtiin tmv. jne. Etuala näkyy terävämpänä kuin usvaan katoava tausta. Näin itse näen. Mutta eihän nämä selittelemällä parane. Kiitos kommentistasi.
Otetaan kommentti pois kun ei kerran kiitetä. Eihän sitä nyt väkisin kommentteja tuputeta, perkele... . . . . (huumoria) edit. uupu ännä
Niin en tarkoita tuota puroa, sehän on aivan olennainen osa kuvaa. Vielä lähempänä kuvaajaa on puron kanssa samansuuntainen tumma oja, sen rajaamista pois mietin.
Joo, totta. Tästä on useampia rajauksia. Oikein mihinkään en ole tyytyväinen. Tuo joki, Anterinjoki, virtaa muuten oikealta vasemmalle tuossa kuvassa.
Minä en lähtisi tätä kuvaa uudelleen rajaamaan. Sen sijaan ehdotan pientä värikylläisyyden lisäystä, jolloin etualan kasvillisuus nousee paremmin esiin ja tuo kuvaan lisää ryhtiä/syvyyttä/kolmiulotteisuutta. Sumuisuus ja unenomainen tunnelmä säilyvät kyllä jos värien muokkaus pysyy kohtuudessa,