No joo. Kaikkein huonoin mahdollinen kuva on se jota ei ole otettu tai kuva joka olisi pitänyt ottaa mutta jäi ottamatta. Aina kannattaa siis mieluummin ottaa edes jonkinlainen kuva kuin jättää kuvaamatta.
Usein toistuva väärinkäsitys että "ISO huomio" on hyvyyden, laadun jne. tae. Näin, tuosta kuvasta irrallaan, on olemassa lukuisiakin syitä väitteen takeeksi. Usein huomiota tulee täysin ulkokohtaisista syistä ja jopa sattumanvaraisesti. Syntyy harha, yksittäisen asian, merkityksen koosta. Teknisistä seikoista keskustelun otaksuisi olevan suht vapaata tunnepurkauksista. Kun tunteen purkautuvat ne vievät joskus suhteettomasti tilaa - analyyttiselta ja objektiivisuuteen pyrkivältä arvioinnilta.
Kuvaa jota ei otettu ei ole. Voi toki kuvitella kuvaavansa mutta ei sitä fyysisesti toteuta. Hyödyllistäkin. Monet kuva voisi jättää ottamattakin? "Kaiken kuvaaminen" tuntuu hiukan hysteeriseltä ja jopa pakkomielteiseltä? edit. typo
Kuva on hyvä tilannekuva, mutta aika tasaisen harmaa, valoton. Hyvään/loistavaan kuvaan soisi kuvaan vaikuttavien asioiden olevan kohdallaan. Jos ne ei ole, niin kuva ei välttämättä ylitä julkaisukynnystä, silti se voi olla ottajalleen tai peräti katsojallekkin ottamisen arvoinen. Kannattaa aina yrittää. Usein pelkkä valo on kuvaamisen arvoinen.
Joskus on aiheellista myös käyttää pehmeätä tarkennusta. Pistää vaikka vaimon sukkiksista biitin etulinssin eteen. Tai voi väsätä neulanreijän - vaikkapa foliosta. Tuli mieleen "pelkän valon" kuvaamisesta. Ikkuna länteen... Ilta-auringon valossa puiden oksat luovat varjoja verhoihin... ‐----- Kuvassa on sommitellullisia ansioita. Mainittu tarkennusvirhe ja jonkinlainen sävyllinen "latteus" syövät sitä.
Suunnilleen sama ajatus mulla. Katukuvaus on nostanut suosiotaan, varmasti osin puhelimella otettujen kuvien suuren suosion myötä ja puhelinten kuvausominaisuuksien paranemisen myötä. Ricoh Gr lienee hyvä laite katukuvaukseen, pieni ja huomaamaton, teknisiltä ominaisuuksiltaan kuitenkin ilmeisesti riittävän hyvä. Mittaetsinkameralla kuvaajana vannon kuitenkin niiden nimiin. Toki jokin Leica M6 ja 28 mm Elmarit on jo aika painava ja iso kanniskella ranteessa kävelylenkillä. Mutta onhan se nopea!
Kuvan tarkennus näyttäis osuvan taka-alan kuuteen (panssarivaunujenkin kestäviin) pollarivalotolppiin, jotka ovat osin hehkulampuin yhdistettyinä (/kevein piuhoin) keskenänsä,-) Tampereste re ny sitte rupeis kääntyileen feminiinisempään ilmaisuun? Valvontakamera-yhteiskunnasta regulaatioon,-) Yksilöin vapaisiin kulkuoikeuksiin torin poikki, sumennettuna epätarkaksi ilman kohuotsikoita?,-D Kohtuu ajankohtainen (individuaalisesti tarkentamatonta aikaamme häiritsevä) kuva. Edit (tuohon alla): "A darker shade of pale", ok, Procol Haarum:in merisairaan kalpeista kasvoista (joka kerta hammond yllättää kuin nurkan takaa, sydämmiä sykähdyttäen) raskaampaan Bach-sävelkulkuun ja viittauksia vieläkin syvempiin vesiin?,-)
Kuvani herätti hyvin keskustelua, ja se kai on tällaisella foorumilla ihan ydinasia: esille laitettu kuva ja siitä keskustelu. Kaikki kommentit ja arviot olivat hyviä ja katsojan näkökulmasta perusteltuja ja helppo hyväksyä ja ottaa vastaan. Päinvastoin kuin joku saattaa väittää koen jokaisen kommentin, mielipiteen ja kritiikin arvokkaaksi ja tärkeäksi. Sen vuoksihan niitä kuvia esille laitetaan. Hyvä kuitenkin muistaa, että vain kuvan ottajan näkemys kuvasta on tosi: näin on ollut, tämä on tapahtunut (eikä sekään tekoälyn aikana ole täysin varmaa). Katsojan ja kommentoijan näkemys on aina ainoastaan mielipide, joka perustuu vain katsojan subjektiiviseen arvioon. Tällä mielipiteellä ei ole mitään tekemistä kuvan ottajan kohtaaman tosiasiallisen tapahtuman kanssa. Tämä kuva Freckellin amfista on osa minulla työn alla olevaa ”A darker shade of pale…” projektiani. Jonkin yksittäiskuvan sarjasta olen tänne laittanut jo aikaisemminkin. Digirungolla ja yli 50 vuotta vanhalla objektiivilla tämäkin kuvattu. Projekti jatko on työn alla filmille ja nimenomaan 4x5” koossa. Kuvauspaikkana näissä Raasepori ja Hanko. Palailen näihin otoksiin, kun on jotain kuvaa.