Kyllähän Pate on näillä foorumeilla aivan ylivertainen lomamatkojen kuvaaja. Olen jokseenkin varma, että foorumin jäsenistä kukaan ei ole ottanut valokuvia yhtä monessa paikassa/maassa kuin hän. Ja jos joku olisikin, ei ainakaan yhtä laadukkaita. (Ei liity nyt valokuvaukseen mitenkään, mutta rohkenen myös arvioida, että foorumin jäsenistä yli ajan kukaan ei ole koskaan edes käynyt lomamatkoillaan yhtä monessa maassa kuin para, ei vaikka työmatkatkin laskettaisiin mukaan.) Erinomaisia kuvia, nostan hattua myös huolelliselle arkistoinnille, jonka ansiosta saamme nauttia näistä monipuolisista vanhojen lomamatkojen kuvista. Lopuksi totean, että tulee niin elävästi mieleen takavuosien vierailut tuttavien luona, kun kaivettiin diaheitin esiin ja alettiin katselemaan isännän valokuvaharrastuksen tuotoksia. Lisää vanhaa ajankuvaa eripuolilta palloa!
Totta. Eikä, tosiaankaan, mitään "tyypilisiä lomaräpsyjä" vaan valokuvaukselliset ansiot ovat, mallikkaasti, kondiksessa. Mielellään, aina, avaa ja tsiigaa. Laatureissukuvia.
"Niin on ollut ja niin on aina oleva" Sinuhe sfinskin käpälissä, mainio kuva taas kerran. Harrastuksestaan ois kuulunut aikoinaan tulla ammatti.
Juu, minullekin muistui mieleen monet perhevierailut esim. sukulaisten luona, joiden yhtenä ohjelmanumerona oli diakuvien katselu. Tyypillisestihän ihmiset kuvaavat omia perheenjäseniään eri tilanteissa ja lasten kasvun eri vaiheita jne. Toki tärkeitä tilanteita kuvaajalle itselleen, mutta vieraammalle ihmiselle meinasi monta kertaa ”haukotus” tulla niitä räpsyjä katsellessaan. Mutta joo, kuvaajia ja kuviahan on tunnetusti monenlaisia….
Paljolti samaa mieltä siitä mitä Kona edellä esitti, paitsi diakuvista. Melko nopeasti huomasin vieraidemme kiinnostuneen enemmän seurustelusta kuin pimeässä huoneessa istumisesta tuppisuuna. Niinpä heitin diojen sijasta tupakkapöydälle nipun valokuvia, joita jokainen kiinnostunut sai katsella häiritsemättä muiden keskustelua. En tietenkään ns. kymppikuvia, eihän niitä kukaan jaksa tihrustella. Eivätkä ne valokuvatkaan mahdottomasti kiinnostaneet, koska ihmiset olivat paljon matkustaneet ja olihan televisiokin keksitty ja sekin oli tehnyt omalta osaltaan maailmasta tunnetun. Ei heille minun Amerikan taikka Lapin kuvat juurikaan mitään lisää tuonut, ehkä silloin kiinnostus heräsi mikäli kuvissa esiintyi katsoja itse tai perheensä jäsen. Minulle etenkin vanhat valokuvat ovat muistinvirkistäjiä. Kun pärekorissa olevasta suuresta kasasta löytää jonkun , vaikkapa -50 luvulla ottamansa valokuvan, niin yllättyy kuinka paljon jo aikoja sitten unohtamiaan tapahtumia se tuo mieleen. Valokuvaus on hyvä asia ja niiden säilyttäminen myös vaikkapa pärekorissa.
Sen verran jo miestä tunnen, että kyky nähdä ja toteuttaa näkemänsä filmille tai kennolle ja siitä kuvaksi on Paulilla sellaista tasoa, että siihen ei yllä moni kuvaaja tai ns. ammattilainenkaan. Mutta nyt saa kehuminen riittää.